Nyt joudun Sauli Niinistöä puolustamaan

Vuonna 2014 julkaisemani kirjan ”Suomen linja” esipuheessa kirjoitin:

En halua lukea kirjani arvioinneista, että ”hyökkään rajusti Mauno Koivistoa vastaan”. En hyökkää. Minulla ei ole mitään häntä vastaan. Tosiasiat vain antavat hänen toiminnastaan aivan toisenlaisen käsityksen kuin hän on itse pyrkinyt antamaan. Uskon, että joudun vielä Koivistoa puolustamaan, kun keskustelu hänen toiminnastaan toden teolla käynnistyy.

Tuon kirjan ilmestymisen jälkeen olen tietoon tulleiden uusien tosiasioiden perusteella joiltakin osin jopa jyrkentänyt kritiikkiäni Mauno Koivistoa kohtaan.

Mauno Koiviston toimintaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdossa olen joutunut vuosikymmenten varrella usein puolustamaan.

Suomen Nato-ratkaisun jälkeen tarve puolustaa Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston toteuttamaa linjaa on noussut uusiin mittoihin. Kovimmat Nato-jäsenyyden ajajat ovat sitä vastaan kiivaasti hyökänneet.

Historiaa pyritään vastenmielisellä tavalla kirjoittamaan uudelleen unohtaen kokonaan ne geopoliittiset realiteetit, joiden keskellä tätä linjaa toteutettiin.

Tämä linja olisi ollut kestävä myös nykyisessä tilanteessa, mutta siitä päätettiin luopua.

Nyt olen joutunut Sauli Niinistön suhteen samaan tilanteeseen kuin Mauno Koiviston osalta vuonna 2014.

Olen arvostellut kovin sanoin Sauli Niinistön toimintaa viime vuoden keväästä lähtien, jolloin hän ryhtyi avoimesti ajamaan Suomen pikaista liittymistä sotilasliitto Natoon.

Viime aikojen tapahtumat ovat synnyttäneet tilanteen, jossa joudun häntä jo puolustamaan.

x x x

Kesäkuun 6. päivänä julkaisemassani blogissa pahoittelin sitä, että Suomen liittyessä Natoon jäsenyydestä ei käyty avointa julkista keskustelua.

Tämä on johtanut siihen, että jälkikäteen on ryhdytty julkisuudessa setvimään sitä, kuinka jäsenyyspäätöstä valmisteltiin ja kuinka se toteutettiin.

Yllättäen Nato-jäsenyydestä käytävän jälkijättöisen keskustelun keskiöön on joutunut itse tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Suomen Natoon liittymistä kiivaimmin ajaneet ovat ryhtyneet syyttämään Niinistöä siitä, että hän olisi heidän mukaansa sitä jarrutellut. Tässä he ovat erehtyneet.

Kritiikki on ollut ymmärrettävää sen vuoksi, että Niinistö pitkään salasi todelliset tarkoitusperänsä.

Viime vuoden kevääseen saakka minäkin uskoin, että Niinistö pyrkisi säilyttämään Suomen aseman sotilaallisesti liittotumattomana maana. Vasta ajan oloon minulle selvisi, kuinka hän oli vuoden 2021 alusta lähtien vienyt Suomea kohti Nato-jäsenyyttä.

Nyt Niinistö on puolustautunut antamalla julkisuuteen uusia tietoja siitä, kuinka jäsenyyttä valmisteltiin ja kuinka se toteutettiin.

Sauli Niinistön ”tarina” tapahtumien kulusta on kaiken aikaa muuttunut.

Ensimmäinen tarina oli, että Natoon liittymisestä päätettiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Myöhemmin tulivat esille Niinistön presidentti Joe Bidenin kanssa joulukuussa 2021 ja tammikuussa 2022 käymät puhelinkeskustelut, joissa jäsenyyshanke pantiin hänen oman kertomansa mukaan vireille.

Sittemmin Niinistö on kertonut puhuneensa Bidenin kanssa myös Glasgowin ilmastokokouksen yhteydessä marraskuun puolivälissä 2021.

Uusinta uutta on se, että Niinistö Kultaranta-keskusteluihin liittyneessä A-studion haastattelussa viime maanantaina kertoi keskustelleensa jo syksyn 2021 aikana Bidenin kanssa useita kertoja ja nimenomaan Suomen Nato-jäsenyydestä.

x x x

Sauli Niinistön julkisuuteen kertoma tarina on edelleen puutteellinen.

Ehkä saamme myöhemmin tietää, että yhteydenpitoa Joe Bidenin tai ainakin hänen hallintonsa kanssa Suomen Nato-jäsenyydestä oli jo aivan hänen virkakautensa alussa.

Muutoin on vaikea ymmärtää Niinistön tammikuussa 2021 Iltalehdelle antamaa haastattelua. Siinä hän arvosteli eduskunnan kannanottoa, jonka mukaan ”Suomi ei salli aluettaan käytettävän vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Vireillä olleen hävittäjähankinnan Niinistö kytki osaksi suurvaltojen välistä ”uhkatasapainoa”.

Toisaalta tarinasta puuttuu vielä myös Bidenin tai hänen edustajiensa ilmeinen yhteydenotto keväällä 2021.

Silloin Yhdysvallat Bidenin johdolla Washington Postin mukaan suunnitteli ”uuden kylmän sodan” käynnistämistä yhtäältä sen johtamien demokraattisten maiden ja toisaalta Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen valtioiden välillä. Tähän suunnitelmaan kuului myös Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys.

Myöhempien tapahtumien valossa olisi outoa, ellei jo tuolloin olisi syntynyt jonkinlaista yhteydenpitoa Bidenin ja Niinistön välille. Niinistöhän kertoi juuri keskustelleensa jo paria kuukautta myöhemmin, syksyllä 2021, Bidenin kanssa useita kertoja Suomen Nato-jäsenyydestä.

Sauli Niinistö ei totisesti Suomen Nato-jäsenyyttä jarrutellut. Tässä asetun Niinistöä häneen kohdistuneita hyökkäyksiä vastaan puolustamaan.

x x x

Kesäkuun 6. päivän blogissani totesin, että minulla ei ole tarvetta tähän Suomen Nato-jäsenyyttä koskevaan jälkikäteiseen keskusteluun osallistua. Jäsenyysprosessin aikana tein oman kantani selväksi.

Olen koonnut kirjoitukseni yhteen viime vuoden lopulla ilmestyneeseen kirjaani ”Sota vai rauha Suomelle?”. Kommentoin siinä blogejani myöhemmän kehityksen valossa.

Tämä teos on hyödyllistä lukemista myös niille, jotka ovat Sauli Niinistöä jarruttelusta syytelleet.

Omalta osaltani panin pisteen julkiselle keskustelulle 23.3. julkaisemallani blogikirjoituksella ”Sauli Niinistö rikkoi vaalilupauksensa”.

Nyt olisi suunnattava tulevaisuuteen ja keskusteltava siitä, millaista ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikkaa Suomen olisi Naton jäsenenä toteutettava. Omalta osaltani olen keskustelua aloitellut.

Valitettavasti äskeiset Kultaranta-keskustelut olivat tässä suhteessa aikamoinen pettymys.

x x x

Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Ne voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta. Kirjat voi saada omakseen myös keräämällä kannattajakortteja presidenttiehdokkuuteni varmistamiseksi. Ohjeet löytyvät kotisivultani.