Olemmeko pääsemässä uutispimennosta kohti länsimaista tiedonvälitystä?
Yle julkaisi lauantaina uutisen, jossa kerrottiin Yhdysvaltain ulkoministeriön poliittisista asioista vastanneen varaulkoministerin Victoria Nulandin eronneen tehtävästään. Jutussa oli kahden amerikkalaisen asiantuntijan kommentteja Nulandin eron vaikutuksista Yhdysvaltain politiikkaan.
https://yle.fi/a/74-20080549
Viikkoa aikaisemmin 17.3. julkaisin samasta aihepiiristä kirjoittamani blogin ”Onko Yhdysvaltain Ukraina-politiikka muuttumassa jo Joe Bidenin kaudella?”. Siinä ihmettelin, ettei uutinen Nulandin erosta ollut siihen mennessä ylittänyt Suomessa uutiskynnystä.
Maaliskuun 8. päivänä olin julkaissut blogin, jossa olin kirjoittanut, että meillä suomalaisilla on oikeus länsimaiseen julkiseen sanaan.
Valittelin sitä, että viimeksi kuluneina kolmena vuosikymmenenä tiedotusvälineitten omistussuhteet ovat maassamme voimakkaasti keskittyneet. Samalla Suomen julkinen tiedonvälitys oli yhä enemmän yhdenmukaistunut. Olimme olleet yhä enemmän yhden totuuden maa.
Toivoin, että journalismin periaatteet meidän julkisessa sanassamme vahvistuisivat: ”Meillä on oikeus länsimaisten arvojen ja periaatteiden mukaan toimivaan mediaan.”
Optimisti voisi nähdä Ylen lauantaina julkaisemassa uutisessa merkin siitä, että Ukrainan kriisiin liittyvä uutisointi olisi meilläkin monipuolistumassa.
Toisaalta juttu osoittaa, millaisessa uutispimennossa me suomalaiset olemme eläneet.
Jutun loppuun on koottu Ylen uutisten Victoria Nulandista aikaisemmin julkaisemat jutut. Edellinen uutinen oli vuodelta 2014, jolloin Nuland julkisuuteen vuotaneessa videossa järjesteli Kiovassa toteutetun vallankaappauksen jälkeen Ukrainaan uutta hallitusta. Tässä yhteydessä hän haistatteli EU:lle. Omassa blogissani on linkki myös tuohon videoon.
Ylen jutussa puolestaan on omaan blogiini liittyvä video, jossa Nuland joulukuussa 2013 rohkaisi Maidanin aukion mielenosoittajia jakamalla heille leipää.
Palvelen lukijoitani julkaisemalla alla uudelleen osia viikko sitten kirjoittamastani blogista. Siinä kerrotaan Victoria Nulandin uran kytkeytymisestä Ukrainan kriisin eri vaiheisiin.
x x x
Victoria Nuland on ollut avainasemassa demokraattisten presidenttien Barack Obaman ja Joe Bidenin Ukraina-politiikassa.
Siinä on ollut muutoinkin vahva jatkuvuus: Biden oli Obaman varapresidentti, ja nykyinen ulkoministeri Antony Blinken hänen johtamansa administraation varaulkoministeri.
Kiovassa Maidanin aukiolla vuoden 2013 lopulla alkaneita mielenosoituksia Victoria Nuland oli paikan päällä tukemassa.
Helmikuussa 2014 nämä mielenosoitukset johtivat länsimaiden tukemaan vallankaappaukseen, jonka seurauksena Ukrainan kansan laillisesti valitsema presidentti Viktor Janukovitsh joutui pakenemaan maasta.
Helmikuun 27. päivänä 2015 julkaisemassani blogikirjoituksessa ”Uusi ja vanha Eurooppa” on linkki videoon, jossa Viron ulkoministeri Urmas Paet kertoi EU:n ulkoasiankomissaari Catherine Ashtonille saaneensa todisteita siitä, että ratkaisevat laukaukset tulivat mielenosoittajien puolelta.
Videolle on tallennettu myös puhelinkeskustelu, jossa Victoria Nuland antoi maansa suurlähettiläälle ohjeita siitä, millainen hallitus Ukrainaan oli vallankaappauksen jälkeen muodostettava.
Uusi hallitus teki kaksi kohtalokasta ratkaisua. Se päätti hakea sotilasliitto Naton välitöntä jäsenyyttä ja poistaa venäjän kieleltä sen aseman maan virallisena vähemmistökielenä.
Nämä päätökset johtivat siihen, että Ukrainan venäjänkielinen vähemmistö koki asemansa uhatuksi. Ne johtivat Krimin niemimaan ja Donbasin alueen irrottautumiseen Ukrainasta. Alkoi sisällissota, joka johti Venäjän hyökkäykseen kahdeksan vuotta myöhemmin.
Heti oman virkakautensa alussa Donald Trump antoi Victoria Nulandille potkut. Kerroin tästä 31.1.2017 julkaisemassani blogissa. Kirjoitin, että Trumpin johdolla Yhdysvallat oli arvioimassa uudelleen suhtautumista Ukrainan kriisiin.
Presidentiksi tultuaan Joe Biden palautti Victoria Nulandin ulkoministeriön johtoon. Tästä kerroin 9.5.2021 julkaisemassani blogissa. Kirjoitin nimityksen viittaavan siihen, että Yhdysvallat saattaisi olla palaamassa sen kaltaiseen poliittiseen toimintaan, jota Barack Obaman presidenttikaudella Ukrainan ympärillä harjoitettiin.
On ilmeistä, että Donald Trumpin paluu Yhdysvaltain presidentiksi tämän vuoden vaaleissa johtaisi olennaiseen muutokseen maan suhtautumisessa Venäjään ja sen Ukrainassa käymään sotaan.
Victoria Nulandin poistuminen ulkoministeriön johtotehtävästä saattaa liittyä siihen, että Yhdysvaltain Ukraina-politiikka voi muuttua jo Joe Bidenin nykyisen kauden lopulla.
Victoria Nulandin ura osoittaa osaltaan, kuinka epävakaa on Yhdysvaltain sisäinen tilanne ja kuinka arvaamatonta sen ulkopolitiikka saattaa olla.
Jos Yhdysvaltain Ukraina-politiikka olennaisella tavalla muuttuu, sen eurooppalaiset liittolaiset saattavat joutua kohtuuttomaan asemaan. Vastuu sodasta ja Ukrainan tukemisesta sysättäisiin Euroopan maiden vastuulle.
x x x
Kuten 17.3.2024 julkaisemassani blogissa kirjoitin, keskeisten Euroopan maiden, Ranskan ja Saksan, politiikka on poikennut Yhdysvaltain Ukraina-politiikasta. Valtaosa EU-maista on kannattanut Ranskan ja Saksan linjaa.
Erikoinen on Ranskan, Saksan ja niitä tukeneiden Euroopan maiden tilanne, jos ne joutuvat kantamaan päävastuun sodasta, jonka syttymisen ne pyrkivät estämään.
