Kuinkahan käy Keskustan?

Kun ilmoitin 12.6. antaneeni luvan kannattajakorttien keräämiseen kansanliikkeen ehdokkuuttani varten, kerroin jääväni presidentinvaaleihin saakka sivuun puoluehallituksen työstä.

Keskustan kaksikielisestä piiristä puoluehallituksen kokouksiin osallistuu meidän varaedustajamme. Kaikkeen muuhun puoluetoimintaan ilmoitin osallistuvani edelleen normaalisti.

Julkaisemassani blogikirjoituksessa esitin arvion, että ehdokkuuteni olisi eduksi Keskustalle:

”Kansanliikkeen keskustalaista ehdokasta voisivat tukea ne puolueen jäsenet ja kannattajat, jotka eivät hyväksy Olli Rehnin poliittista linjaa. Meidän aatteelliset ja poliittiset näkemyksemme ovat niin erilaiset, että toistemme kannatusta emme syö.

Ellen olisi mukana, suuri osa Keskustan kannattajista jäisi kotiin tai äänestäisi muiden puolueiden ehdokkaita.

Toisaalta uskon, että voin koota kannatusta monilta sellaisilta äänestäjiltä, jotka ovat jo jääneet katsomoon tai antaneet tukensa muille puolueille. Tämä voisi palauttaa luottamusta puolueeseen.

Keskusta voi menestyä vain siten, että puolueessa on tilaa eri tavoin ajatteleville ihmisille, joilla on mahdollisuudet vaikuttaa sen kautta Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Oma arvomaailmani ja poliittinen linjani tunnetaan. Se on säilynyt samana läpi vuosikymmenten.”

x x x

Vaikka en toistaiseksi osallistukaan puoluehallituksen kokouksiin, kannan suurta huolta Keskustan asemasta ja tulevaisuudesta.

Keskustalle presidentinvaaleihin valmistautuminen on osoittautumassa hyvin hankalaksi.

Lähes kaikki Keskustan piirijärjestöt ja valtakunnalliset jäsenjärjestöt vetosivat touko-kesäkuussa Olli Rehniin, että hän antaisi suostumuksensa Keskustan presidenttiehdokkaaksi.

Yllättäen Olli kuitenkin ilmoitti 21.6. asettuvansa valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi. Pitämässään tiedotustilaisuudessa hän esitti toivomuksen, että myös Keskusta asettaisi hänet ehdokkaakseen.

Tässä Rehn poikkesi viime aikojen käytännöstä.

Suomessa on vain vähän kokemusta puolueen ja valitsijayhdistyksen yhteisestä osallistumisesta presidentinvaaleihin.

Vuoden 1988 presidentinvaaleissa Mauno Koivisto oli kahden puolueen – SDP:n ja SMP:n – ehdokas. Lisäksi hän oli Pro Koivisto -kansanliikkeen ja ahvenanmaalaisen Åländsk Samling -yhteistyöjärjestön ehdokkaana. Ehdokaslistassa ensimmäisinä olivat puolueet.

Vuoden 2018 presidentinvaaleissa Sauli Niinistö oli valitsijayhdistyksen ehdokas, mutta hänen valintaansa tukivat puolueista Kokoomus ja Kristillisdemokraatit. Ehdokaslistassa Niinistö oli vain valitsijayhdistyksen ehdokas.

Vuoden 2024 vaaleissa Pekka Haavisto on toiminut samoin kuin Sauli Niinistö edellisissä. Hän asettui valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi, ja sai tämän jälkeen ehdokkuudelleen oman puolueensa tuen.

Olli Rehn siis pyytää, että myös Keskusta asettaisi hänet ehdokkaakseen.

x x x

Keskustan kannalta tilanne on hyvin pulmallinen.

Olli Rehnin valitsijayhdistyksen johdossa ovat tunnetut keskustalaiset, ja kannattajakorttien kerääminen on käytännössä jäämässä puolueen järjestöväen harteille.

Korttien kerääminen ei ole helppoa tilanteessa, jossa useimmat puolueen työntekijät ovat lomalla tai lomautettuina.

Keskustan jäsenten on ehkä vaikea ymmärtää, että kannattajakortteja on kerättävä, kun Olli on kuitenkin tarkoitus nimetä puolueen ehdokkaaksi.

Olli olisi vuoden 1988 Koivisto-vaalin mallin mukaan ensi sijassa puolueen ehdokas.

Tällöin saatetaan kysyä, mitä hyötyä vaaleissa Ollille olisi siitä, että hän olisi ehdokaslistalla Keskustan lisäksi myös valitsijayhdistyksen ehdokkaana, kun valtaosan sen jäsenistä tiedetään olevan keskustalaisia.

Tällöin saattaa herätä myös kysymys, olisiko Keskustan toimittava Niinistön ja Haaviston mallin mukaan ja ainoastaan tuettava Ollin ehdokkuutta.

Poliittisen tuen antaminen Ollin ehdokkuudelle ei edellyttäisi puoluekokouksen päätöstä. Siitä voisi päättää myös puoluehallitus – etenkin sen vuoksi, että lähes kaikki puoluejärjestöt ovat jo tukensa hänelle ilmaisseet.

Turun puoluekokous on kuitenkin kutsuttu koolle sääntöjen mukaisesti nimenomaan nimeämään Keskustan presidenttiehdokas.

Jos esillä olisi vain tuen antaminen Ollin ehdokkuudelle, esille saattaisi nousta ajatus kalliin ja suuritöisen puoluekokouksen peruuttamisesta, kun sillä ei olisi sääntöjen mukaista tehtävää. Tätä näkyy entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen jo ehdottaneen.

Tällöin puoluesihteerin ja varapuheenjohtajan vaali siirtyisivät ensi kesän varsinaiseen puoluekokoukseen.

Tällä saattaisi olla tervehdyttävä vaikutus puolueen sisäiseen kansanvaltaan. Palaisimme siihen käytäntöön, että puoluekokouksen valitsema johto kantaisi vastuuta puolueen asioista seuraavaan sääntöjen määräämään puoluekokoukseen saakka.

En ota kantaa siihen, kuinka olisi toimittava.

Toivon vain puoluehallitukselle viisautta harkinnassa ja päätöksenteossa.

x x x

Omien kannattajakorttieni kerääminen on alkanut lupaavasti. Ensimmäiset kortit ovat jo perillä.

Moni kannattajani on ottanut yhteyttä ja luvannut kerätä kortteja erityisesti niiltä lähipiirinsä ihmisiltä, joilla ei ole käytettävissään tietokonetta ja tulostinta.

Ohjeet korttien keräämiseen löytyvät kotisivultani. Nyt käytettävissä ovat myös ruotsinkieliset ohjeet ja kannattajakortit.