Sauli Niinistö uhmaa eduskunnan tahtoa
Iltalehti jatkoi tasavallan presidentti Sauli Niinistön 17.1. antaman haastattelun sisällön käsittelemistä julkaisemalla keskiviikkona siitä laatimansa ”analyysin” (Iltalehti/Politiikka 29.1.2021).
Lehden mukaan asian ytimen ymmärtämiseksi, on määriteltävä Suomen ulkopolitiikassa vahvasti vaikuttava koulukunta.
”Siihen kuuluvat esimerkiksi SDP:n Erkki Tuomioja, vasemmistoliiton Markus Mustajärvi ja keskustan Paavo Väyrynen ja Risto Volanen. Koulukunnalla on vahva tuki erityisesti SDP:ssä, vasemmistoliitossa ja keskustassa.
Koulukunnan mielestä Suomen pitää pitää etäisyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydinkysymyksissä läntiseen leiriin, tehdä vakavaa puolustusyhteistyötä mieluiten Ruotsin kanssa, lakata harjoittelemasta näkyvästi yhdysvaltalaisten kanssa, pidättäytyä virolaisten ja muiden balttien auttamisesta kriisitilanteessa ja pyrkiä ensisijaisesti ystävällismieliseen suhteeseen Venäjän kanssa.”
Jutun loppukanetissa sain osakseni erityistä huomiota:
”Huomionarvoista on sekin, kuka on ollut hermostunut Niinistön antamasta ja Suomen linjan kirkastaneesta haastattelusta. Kukas muukaan kuin keskustan Paavo Väyrynen.”
Iltalehti ei ole lukijoilleen kertonut, mitä olin 18.1. ja 22.1 julkaisemissani blogeissa Niinistön haastattelusta kirjoittanut.
On vastineen paikka.
x x x
”Analyysissään” Iltalehti ei edes mainitse ensimmäisessä kirjoituksessani esittämiäni kysymyksiä, eikä yritäkään niihin vastata.
Blogissani esitin kolme tasavallan presidentin haastattelun synnyttämää periaatteellista kysymystä:
”1. Miksi Sauli Niinistö ryhtyy ilman mitään havaittavissa olevaa syytä spekuloimaan julkisuudessa turvallisuuspolitiikkamme uhkakuvilla ja Suomen suhtautumisella niihin?
- Miksi Sauli Niinistö pyrkii asettautumaan lausunnoillaan eduskunnan yläpuolelle?
Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Jos näiden valtioelinten välille syntyy ristiriita, sen ratkaisee eduskunta. Nyt Niinistö arvostelee valtioneuvoston ja eduskunnan yhteistä kannanottoa ja irtisanoutuu siitä.
- Miksi Sauli Niinistö lausunnossaan sivuuttaa Suomen turvallisuuspolitiikan tärkeimmän tavoitteen, johon olemme pyrkineet johdonmukaisesti koko itsenäisyytemme ajan?
Suomen ensisijainen tavoite on pysyttäytyä kaikkien sotien ja sotilaallisten selkkausten ulkopuolella. Jotta tämä olisi mahdollista, Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, joka ei salli aluettaan käytettävän vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.”
Kirjoitin, että Niinistön haastattelu ei ”kirkasta Suomen turvallisuuspolitiikan linjaa”, kuten Iltalehti väitti, vaan pikemminkin se saattaa aiheuttaa aikamoista sekaannusta.
x x x
Toisessa 22.1. julkaisemassani blogissa kirjoitin Sauli Niinistön haastattelun viittaavan siihen, että hänen turvallisuuspoliittinen ajattelunsa poikkeaa sekä valtioneuvoston että eduskunnan enemmistön linjasta.
Niinistö näyttää ajattelevan, että Suomi ei pyrkisi pysyttäytymään kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella. Hän spekuloi Suomen osallistumisella niihin.
Oudoin kohta haastattelussa liittyi vireillä olevaan hävittäjähankintaan. Sen perusteena ei hänen mukaansa näytä olevankaan Suomen ilmatilan valvonta ja puolustaminen, vaan Suomen mukanaolo ”uhkatasapainossa”:
”Suomi aseistautuu siksi, että meilläkin on jotakin, joka muodostaa vastauhkaa eli samaa uhkan tasapainoa. Ei meillä ole semmoisia aseita kuin supervalloilla, mutta on esimerkiksi sellaisia kuin HX-hankinnan hävittäjät.
Miksi sitten tehdään HX-hankinta, jos kerran sotiminen ei ole välttämättä niin suuri pelkokuva? Siksi juuri, että mekin olemme omalta osaltamme mukana uhkatasapainossa. Meilläkin on aseistusta, jolla pystyy synnyttämään sen ajatuksen, että voi käydä kalliiksi. Kynnys on korkealla, Niinistö avaa ajatteluaan.”
x x x
”Analyysissään” Iltalehti siirtää huomion sivuun siitä perustuslakia koskevasta kysymyksestä, jonka 17.1. julkaistussa blogissani esitin.
Lehden mukaan vastakkain ovat Sauli Niinistö, ja se ”ulkopolitiikkaan vahvasti vaikuttava koulukunta”, johon minutkin luetaan.
En koe kuuluvani mihinkään koulukuntaan, enkä ainakaan pidä oikeana sitä määritelmää, jonka Iltalehti ”koulukunnalle” esittää.
Asian ydin on siinä, että Niinistö tasavallan presidenttinä pyrkii asettautumaan eduskunnan yläpuolelle.
Edellisellä vaalikaudella eduskunta hyväksyi kannanoton, jonka mukaan ”Suomi ei salli aluettaan käytettävän vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Tämän kannanoton valtioneuvosto on kirjannut vuoden 2020 ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon.
Epäilemättä eduskunta selontekoa käsitellessään hyväksyy tuon kannanoton. Kun tasavallan presidentillä on julkilausuttu aikomus toimia siitä poiketan, ulkoasiainvaliokunnan tulisi harkita sen 2. lukuun (Uko- ja turvallisuuspolitiikan perusta ja päämäärä) kirjattujen sanamuotojen selventämistä.
Eduskunnan on syytä paneutua tarkkaan myös vireillä olevan hävittäjähankinnan turvallisuuspoliittisiin perusteisiin. Ollaanko hankkimassa koneita, jotka soveltuvat parhaimmin Suomen oman ilmatilan valvontaan ja puolustamiseen vaiko maamme mukanaoloon ”uhkatasapainossa”?
Tämän harkinnan tulee vaikuttaa osaltaan siihen, mikä tarjolla olevista vaihtoehdoista valitaan.
Yllä mainitut kirjoitukset ovat luettavissa kotisivuni blogiarkistosta. Sen kirja-arkistosta on luettavissa ja kuunneltavissa kirjojani, joista oma ulko- ja turvallisuuspoliittinen ajatteluni ja toimintani käyvät ilmi.
