Suomen oma etu ensin

Suomenmaa julkaisi tänään STT:n tekemän valtiotieteen tohtori Jukka Pesun haastattelun, joka perustui hänen äskettäin valmistuneeseen väitöskirjaansa. (Suomenmaa 31.1.2021/Suomen oma etu saneli osallistumisen rauhanturvaamiseen). Haastattelu vahvisti uskoani siihen, että meillä on mahdollisuus päästä nykyistä parempaan kansalliseen yhteisymmärrykseen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, kun perustamme sen omiin kansallisiin etuihimme. Tästä kirjoitin 22.1. julkaisemassani blogissa. (Kansalliset edut ulko-, turvallisuus-, ja EU-politiikan ytimeksi).

x  x  x

Kirjoituksessani kehotin paneutumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme päämääriin, joita käsittelin vuonna 1988 julkaisemassani väitöskirjassa ”Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka” (ss. 61-85).

Päädyin kuuteen päämäärään:

1. itsensä säilyttäminen, johon pyritään turvallisuuspoliittisen perusratkaisun avulla,
2. turvallisuus, johon pyritään ensi sijassa lujittamalla rauhaa lähialueilla,
3. hyvinvointi, johon pyritään ensi sijassa kauppapolitiikan ja ympäristönsuojelun avulla,
4. arvovalta, jota tavoitellaan kaikessa toiminnassa sen antaman henkisen tyydytyksen ja tärkeän välinearvon vuoksi sekä
5. rauha, jota pyritään ylläpitämään sekä työskentelemällä kansainvälisten kiistojen ja kriisien ratkaisemiseksi että osallistumalla pitkäjänteiseen työhön maailmarauhan lujittamiseksi mm. aseidenriisunnan avulla ja
6. kehitys, johon pyritään kansainvälisen kehitysyhteistyön, ympäristönsuojeluyhteistyön ja ihmisoikeuspolitiikan avulla.

Päämääristä neljä ensimmäistä perustuvat ensi sijassa kansallisten etujen ajamiseen, kaksi muuta toteuttavat ihmiskunnan yhteisiä etuja ja yhteisiä ihanteita.

Tohtori Pesun tutkimus Suomen rauhanturvatoiminnan perusteista osoittaa, että se palveli ensi sijassa maamme omia kansallisia etuja (turvallisuutta ja kansainvälistä arvostusta), mutta samalla se pyrki edistämään ihmiskunnan yhteisiä etuja ja ihanteita.

Pesu toteaa, että Suomen osallistumista rauhanturvatoimintaan kannatettiin yli puoluerajojen ja siitä käytyjä eduskunnan keskusteluja leimasi ”lähes pasifistinen eetos” toiminnan monista piilotavoitteista huolimatta.

x  x  x

Suomen ulkosuhteissa on nykyään hyvin vahingollista vastakkainasettelua, josta blogissani kirjoitin.

Nykyisen hallituksen toimikaudella on toteutettu ”ihmisoikeusperusteista” ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mikä on merkinnyt sitä, että yhteisiä etuja ja ihanteita on pyritty ajamaan myös kansallisista eduistamme piittaamatta. On siirrytty realistisesta ulkopolitiikasta idealistisen ja jopa ideologisen politiikan suuntaan.

Laajempaan yksimielisyyteen voimme päästä, kun asetamme kansalliset etumme selkeästi päällimmäisiksi myös ihmiskunnan yhteisiä etuja ja ihanteita toteuttaessamme.

Turvallisuuspolitiikassa tulee palata kansallisten etujemme ytimeen.

Tärkein päämäärämme on itsemme säilyttäminen (itsenäisyytemme vahvistaminen) ja turvallisuutemme takaaminen. Meidän tulee pyrkiä pysyttäytymään kaikkien sotien ja sotilaallisten selkkausten ulkopuolella. Emme saa sallia alueemme käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.

Näiden päämäärien toteuttamiseksi Suomen tulee säilyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.

Tästä linjasta on vallalla laaja yksimielisyys. Sitä on vaalittava ja vahvistettava.

x  x  x

Vakavaa keskustelua tarvitaan myös Eurooppa-politiikasta. Kuinka olemme siinä kansallisia etujamme toteuttaneet ja kuinka niitä parhaillaan toteutamme?

Nyt väitetään, että meidän tulee osallistua EU:n elpymisvälineeseen, vaikka kaikki varteenotettavat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että se on meille epäedullinen ja vie lisäksi unionin kehitystä meidän tahtomme vastaiseen suuntaan.

Sanotaan, että mukana tulee olla laajemmista syistä – sillä perusteella, että saamme olla mukana EU:n sisämarkkinoilla. Ei kai meitä eroteta unionista, jos emme hyväksy tätä sen perussopimusten vastaista järjestelmää?

Omituista on sekin, että unioniin liittymistä perustellaan jälkikäteenkin ennen muuta sillä, että pääsimme sisämarkkinoille. Tosiasia kuitenkin on, että liittymisestä päätettäessä olimme Euroopan talousalueen (ETA) kautta jo mukana sisämarkkinoilla.

Euroopan unioniin ja euroalueeseen liittyminen olivat pahoja virheitä. Ne johtuivat viime kädessä siitä, että päätöksiä tehtäessä ideologiset seikat johtivat monia harhaan ja kansalliset edut niiden vuoksi sivuutettiin.

Meille oli tarjolla parempi vaihtoehto: Euroopan talousalue ja Pohjolan yhteisö.

Perustelut löytyvät mm. kirjoistani ”Itsenäisen Suomen puolesta” ja ”Suomen linja”, jotka ovat luettavissa ja ja kuunneltavissa kotisivuni kirja-arkistosta.