Venäjän vastapakotteet iskevät Suomeen taas pahasti

Kuuntelin tarkkaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön haastattelun eilisessä A-studiossa. Marja Sannikka oli taas kysymyksissään asiallinen ja tiukka.

Oli helpottavaa kuulla, että viimepäivinä villinä vellonut keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä ei ole vaikuttanut Niinistön ajatteluun ja toimintaan. Tätä elintärkeää kysymystä on käsiteltävä hyvin harkiten ja muistaen myös päätöksentekijöiden vastuun ratkaisujen seurauksista.

Samaa harkintaa ja vastuuntuntoa olisi tarvittu myös päätettäessä aseiden viennistä Ukrainaan ja Suomen osallistumisesta joihinkin pakotteisiin.

En ole tässä jälkiviisas. Samaa esitin viime perjantaina julkaisemassani blogissa Itävalta esikuvaksi puolueettomalle Ukrainalle.

Suomi on tähän mennessä noudattanut tiukasti sitä periaatetta, että emme vie aseita kriisialueille. Tähän on ollut vahvat humanitaariset perusteet. Samalla on haluttu varmistaa se, että suomalaisia aseita ei käytetä suurvaltanaapuriamme Venäjää vastaan. Nyt periaate rikottiin, ja aseita viedään käytettäväksi tähän nimenomaiseen tarkoitukseen.

Suomen olisi tullut pitäytyä pelkästään ei-tappavien puolustustarvikkeiden vientiin.

Pakotteiden osalta keskustelua käytiin jo siitä yhteydessä, kun Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin. Ne olivat vahvasti esillä myös vuoden 2014 Kultaranta-keskusteluissa, joita ennen oli päätetty ensimmäisistä lievistä pakotteista Venäjää vastaan.

Kirjoitin Kultarannassa käydyistä keskusteluista blogin, joka julkaistiin 10.6.2014 Minulle tämä tilanne tuli mieleen, Jarmo Virmavirta.

Lähetin blogini tiedoksi presidentti Sauli Niinistölle. Tämä yhteydenotto johti viestittelyyn, josta kerron teoksessani ”Suomen linja 2017” (ss. 304-308).

x x x

Kesän lopulla tehtiin uusia pakotepäätöksiä, jotka iskivät pahasti Suomeen.

Elokuun 11. päivänä julkaisemassani blogissa kirjoitin Sitä niittää, mitä kylvää:

”Suomen toiminta herättää kysymyksiä.

Miksi Suomi tulkitsi jo ensimmäisiä pakotteita niin tiukasti, että ministeritapaamisia peruutettiin? Miksi ulkomaankauppaministeri Stubb lykkäsi jopa hallitusten välisen talouskomission kokouksen hamaan tulevaisuuteen?

Miksi Suomi ei estänyt siirtymistä koviin pakotteisiin? Miksi Suomi ei päättänyt jättäytyä niiden ulkopuolelle, mihin perussopimus antaa nimenomaisen mahdollisuuden? Miksi pääministeri Stubb aluksi vähätteli pakotteiden vaikutusta Suomen talouteen ja työllisyyteen? Eikö hän ymmärtänyt ottaa huomioon vastapakotteita ja niiden aiheuttamia ongelmia?

Kuinka päätökset Suomen ulkopoliittisen johdon piirissä syntyivät? Pakotteet ovat EU-politiikkaa, josta päättää pääministeri, mutta ne ovat samalla keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jota tasavallan presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Jos olisimme ylläpitäneet koko kriisin ajan parempia yhteyksiä Venäjän hallitukseen, olisimme ehkä voineet vaikuttaa sen vastapakotteisiin. Meijerituotteet olisi ehkä saatettu jättää ulkopuolelle, kuten ensimmäiset julkisuuteen tulleet uutiset antoivat ymmärtää. Niissä oli esillä vain hedelmien ja vihannesten tuontikielto.

Siperian ylilentojen kieltäminen olisi kohtalokas isku Finnairille ja Finnavialle. Asiasta olisi helpompi keskustella, jos liikenneministeri olisi tavannut kollegansa viime keväänä ja jos talouskomission kokous olisi silloin pidetty.”

Nyt EU:n pakotteet ovat johtaneet Siperian ylilentojen kieltämiseen. Tämä on todellakin kohtalokas isku Finnairille. Koko Suomi kärsii. Menetämme Aasiaan suuntautuvien yhteyksien lisäksi myös suuren osan Euroopan lennoista. Konehankinnat ja Helsinki-Vantaan lentoaseman laajennus ovat osoittautumassa virheinvestoinneiksi.

Kriisin jälkeen yhteyksien rakentaminen saattaa olla hyvin vaikeaa. Olisi ollut viisasta jättäytyä ainakin näiden pakotteiden ulkopuolelle.

x x x

Käytännön testiin Suomen pakotepolitiikan linja joutui myös heinäkuussa 2015 Helsingissä pidetyn ETY-järjestön 40-vuotisjuhlan yhteydessä. EU:n asettamien pakotteiden vuoksi Venäjän duuman puhemies Sergei Naryshkin ei voinut osallistua sen yhteydessä järjestettyyn parlamentaarikkojen kokoukseen.

Kirjoitin tästä 10. heinäkuuta 2015 julkaisemassani blogissa Eihän tässä näin pitänyt: ”Osallistun tänään ETYK:in 40-vuotisjuhlakokoukseen. Ulkoministeri Timo Soinin Finlandia-talolla isännöimän tilaisuuden puhujina ovat ETY-järjestön puheenjohtajatroikan Serbian, Saksan ja Sveitsin ulkoministerit. Jäsenmaat osallistuvat varaministeritasolla.

Tämän päivän tilaisuutta edelsi ETY-järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen istunto. Siitä piti tulla merkittävä poliittinen tapahtuma. Erityisesti toivottiin, että kokous voisi edesauttaa Ukrainan kriisin rauhanomaista ratkaisua. Tämä mahdollisuus menetettiin, kun Venäjän valtuuskunta ei siihen osallistunut.

Hallituksen päätös estää duuman puhemiehen Sergei Naryshkinin ja muiden EU:n pakotelistalla olevien parlamentaarikkojen maahanpääsy on synnyttänyt pahan särön Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin.

Hallituksen päätöstä on perusteltu sillä, että Suomella ei ollut muuta mahdollisuutta. Toisinkin olisi kuitenkin voitu toimia.

Päätöstä ei olisi tullut alistaa muodolliseen EU:n sisäiseen hyväksymismenettelyyn, notifikaatioon. Jo ennakkoon oli nähtävissä, että ainakin Baltian maat ja Puola käyttäisivät veto-oikeuttaan.”

Tästäkin asiasta syntyi viestittelyä Sauli Niinistön kanssa (mt. ss. 310-313). Hän oli kiukkuinen sekä joidenkin ministereiden toiminnasta että ehkä myös itselleen.

Kirjoituksessa mainittu teos on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.