Sodan kierteestä rauhan tielle
Ukrainassa on meneillään järjetön, laajamittainen sota. Sen puhkeaminen näyttää johtuneen karkeista virhearvioinneista sekä Venäjän että Ukrainan johdossa.
Venäjän toteuttamasta voimakkaasta sotilaallisesta painostuksessa huolimatta Ukrainassa ei uskottu sodan syttyvän. Venäjän vaatimuksia ja uhkauksia ei otettu vakavasti.
Venäjällä aliarvioitiin ukrainalaisten halu ja kyky puolustaa omaa maataan. Yllätyksenä tuli myös länsimaiden Ukrainalle antaman tuen voima ja laajuus.
Jos sodan logiikan annetaan hallita, edessä on pitkä ja verinen taistelu, jonka kielteiset vaikutukset ulottuvat laajalle koko Eurooppaan ja kaikkialle maailmaan. Jos sodan logiikan annetaan hallita, kaikki häviävät.
Olisi saatava aikaan tulitauko ja olisi käynnistettävä neuvottelut kestävän rauhan luomiseksi Ukrainaan ja koko Eurooppaan.
Ehkä Ranska ja Suomi ETY-järjestön isäntämaina voisivat ottaa aloitteen käsiinsä.
Esitin tätä jo kriisin alkuvaiheessa 22. joulukuuta 2014 julkaisemassani blogissa Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota:
”Suomikin voisi ja Suomen pitäisi toimia. Ensi kesänä tulee kuluneeksi 40 vuotta Helsingissä järjestetystä ETYKin huippukokouksesta. ETYKin päätösasiakirja tähtäsi sotien jälkeen syntyneen Euroopan kahtiajaon lieventämiseen, ja se johti lopulta Saksan yhdistymiseen ja sekä Varsovan liiton että Neuvostoliiton hajoamiseen.
Vuoden 1990 lopulla Pariisin huippukokouksessa allekirjoitettiin Uuden Euroopan peruskirja. Nyt ETY-järjestöä tarvitaan niiden jännitteiden purkamiseen, jotka uutta Eurooppaa ovat kohdanneet.
Ehkäpä Suomi ja Ranska voisivat toimia nyt yhdessä Euroopan rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi.”
Nyt lisäperusteita tälle toiminnalle antaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön aloite Suomen puheenjohtajakaudella vuonna 2025 toteutettavasta ETY-järjestön huippukokouksesta.
x x x
Ukrainan kriisillä on vaikutuksensa myös globaaleihin voimasuhteisiin.
Venäjäkin on eurooppalainen maa. Sen painopiste on maan läntisimmissä osissa. Venäjällä on vahvat historialliset ja kulttuurisiteet muuhun Eurooppaan.
Jos läntinen ja itäinen Eurooppa voisivat elää sovussa ja harjoittaa hyvää yhteistyötä keskenään, olisimme merkittävä globaali voima. Jos tiemme erkaantuvat, Venäjä suuntautuu itään päin ja vahvistaa Kiinan, Intian ja muiden BRICS-maiden asemaa globaalissa kilpailussa. Tämä ei olisi Yhdysvaltainkaan etujen mukaista.
Edellisessä blogissani ”Itävalta puolueettoman Ukrainan esikuvaksi” kerroin, että minulla on vahvat tunnesiteet Ukrainan kohtaloihin.
Olen surrut syvästi sitä, kuinka Ukraina ajautui suurvaltojen välisten geopoliittisten kiistojen runtelemaksi ja lopulta sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.
Neuvostoliiton hajotessa Ukraina saavutti vihdoinkin itsenäisyytensä. Sen johto haaveili Suomen kaltaisesta itsenäisestä asemasta Venäjän ja länsimaiden välissä. Tätä kannatti mm. Henry Kissinger.
Näitä mielipiteitä ei otettu huomioon. Käynnistyi toiminta Ukrainan liittymiseksi sekä Euroopan unioniin että Natoon.
Ukrainassa sisäiset jännitteet kärjistyivät. Syntyi vallankumous, jonka seurauksena maan laillisesti valittu presidentti joutui maanpakoon. Uusi hallitus päätti ensi töikseen hakea Nato-jäsenyyttä ja kieltää venäjän kielen käytön.
Nämä olivat pahoja virheitä. Nyt tiedämme, mihin ne johtivat.
Kun olen blogeissani kertonut näistä tapahtumista, olen joutunut suorastaan silmittömien henkilöön käyvien hyökkäysten kohteeksi. Esiin on nostettu ne törkeät valheelliset väitteet, joita minua kohtaan on erityisesti 1980-lukuun liittyen esitetty.
Kerron jo ennakkoon, että Alfa-TV:n Dissidentti-ohjelmassa esitetään ensi lauantaina kello 9 jakso ”Toinen poliittisen murhan yritys”, jossa dokumentein todistetaan, että olin 1980-luvulla Neuvostoliitolle ”persona non grata”, jota vastaan Mauno Koivisto ja SDP:n johto ”Moskovan kortilla” härskisti pelasivat. Stalinistiseen tapaan uhrista tehtiin syyllinen.
