Ukrainan sota on käynyt terveyden päälle

Viime torstaina alkanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut mieleeni kesän 1968, jolloin Neuvostoliitto muiden Varsovan liiton jäsenmaiden tukemana miehitti Tshekkoslovakian. Olin silloin kesätoimittajana Yleisradion ajankohtaistoimituksessa.

Sain tehtäväkseni tehdä raportin mielenosoituksesta, joka oli järjestetty Neuvostoliiton suurlähetystön edustalle. Mielenosoittajien joukossa oli muiden muassa Erkki Tuomioja. Raporttini oli siinä määrin tunteita nostattava, että se hyllytettiin.

Silloinen pääministeri Mauno Koivisto on kertonut, että hän itki lohduttomasti miehityksestä kuultuaan.

Minun tunteeni olivat vahvasti pinnassa perjantaiaamuna, mutta en sentään itkenyt. Sen sijaan fyysinen reaktioni oli voimakas. Verenpaineeni nousi ja nenäni alkoi vuotaa verta.

Verenvuotoa on ollut silloin tällöin aikaisemminkin, mutta olen saanut sen aina itse tyrehdytetyksi. Niin tapahtui nytkin, mutta tällä kertaa vuoto päivän mittaan jatkui ja yltyi.

Jouduimme tilaamaan ambulanssin, joka kuljetti minut Tuusulan kodistamme Hyvinkään sairaalaan. Siellä vuoto yritettiin saada loppumaan ns. kemiallisella polttamisella, mutta kotiin palattuani vuoto alkoi uudelleen.

Tilasimme jälleen ambulanssin, joka vei minut HUS:in korva- ja nenäklinikalle. Siellä tehty sähköinen polttaminen lopetti verenvuodon. Nyt nenänikin kestää uusia järkytyksiä.

Olen ottanut Venäjän hyökkäyksen erityisen raskaasti sen vuoksi, että olen seurannut Ukrainan tapahtumia tiiviisti varsinkin vuodesta 2001 alkaen, jolloin tein Euroopan parlamentissa raportin EU:n suhteista tähän maahan.

x x x

Torstai-aamuna kirjoittamassani blogissa ”Ukrainalla on oikeus myös puolueettomuuteen” viittasin Ukrainan kriisin alkuvaiheessa 3.3.2014 julkaisemaani blogiin, jossa kerroin raportistani. Suomen linja Ukrainan kriisissä

Kirjoitin silloin, että Ukrainan kahtiajaolla on syvät historialliset juuret. Maan itäiset osat ovat olleet vuosisatojen ajan osa Venäjää, kun taas länsiosat ovat kuuluneet pitkiä aikoja Itävalta-Unkariin tai Puolaan. Toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan länsiosissa käytiin pitkään sitkeää sissisotaa neuvostoarmeijaa vastaan. Maan itäosissa ja Krimin niemimaalla on vahva venäläisvähemmistö.

Kerroin blogissani, että ”raporttia laatiessani tapasin Ukrainan ulkoministeriön valtiosihteerin. Hän sanoi, että Ukrainalla tulisi olla samankaltainen asema kuin Suomella oli ollut kylmän sodan kaudella: heidän tulisi ottaa huomioon Venäjän turvallisuusedut ja suuntautua taloudellisessa yhteistyössä sekä Venäjän että länsimaiden suuntaan. Samansuuntaisen lausunnon antoi äskettäin arvostettu amerikkalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Zbigniew Brzezinski.”

Euroopan parlamentin jäsenenä, kansanedustajana ja valtioneuvoston jäsenenä olen seurannut läheltä Ukrainan kriisin syntymistä ja sen kärjistymistä. Koko ajan olen pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että Ukraina valitsisi puolueettomuuden turvallisuuspoliittiseksi perusratkaisukseen. Tässä olen ollut samalla linjalla mm. Henry Kissingerin kanssa.

Näitä Kissingerin ja Brzezinskin mielipiteitä ei otettu huomioon. Käynnistyi toiminta Ukrainan liittymiseksi sekä Euroopan unioniin että Natoon.

Ukrainassa sisäiset jännitteet kärjistyivät. Syntyi vallankumous, jonka seurauksena maan laillisesti valittu presidentti joutui maanpakoon. Uusi hallitus päätti ensi töikseen hakea Nato-jäsenyyttä ja kieltää venäjän kielen käytön.

Tapasin pian tämän jälkeen Brysselissä Ukrainan suurlähettilään, joka luottamuksellisessa keskustelussa piti näitä päätöksiä pahoina virheinä. Nyt tiedämme, mihin ne johtivat.

x x x

Torstain blogissani kirjoitin, että ratkaisun avaimet ovat Ukrainan itsensä käsissä:

”Ukraina voisi peruuttaa hakemuksensa liittyä Naton jäseneksi.

Samalla se voisi korostaa, että se pitää kiinni oikeudestaan hakea jäsenyyttä myöhemmin. Käytännössä tällä ei olisi suurta merkitystä, kun nyt voimassa olevan hakemuksen käsitteleminen kestäisi joka tapauksessa hyvin pitkään.

Hakemuksen peruuttaminen antaisi uusia mahdollisuuksia Ukrainan kriisin ratkaisemiseen. Sotatoimet voisivat päättyä. Neuvotteluissa olisi mahdollista sopia kaikkien osapuolten kesken ratkaisuista, joilla Ukraina voisi olla hyvässä yhteistyössä sekä EU-maiden, Yhdysvaltojen että Venäjän kanssa.

Jännitteiden lientyessä olisi ehkä mahdollista palauttaa Donetskin ja Luhanskin kapinallisalueet Ukrainan yhteyteen ja toteuttaa Minskin sopimukset.”

Tämä ajatus tuli esille liian myöhään, Venäjän hyökkäys käynnistyi seuraavana aamuna.

Uuden Suomen ”Puheenvuoro”-palstalla käydyssä keskustelussa joku väitti, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron olisi esittänyt tätä Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille. Tämän väitteen paikkansa pitävyyttä en ole kyennyt tarkistamaan.

x x x

Edellä mainitussa kirjoituksessa on linkkejä useisiin kirjoituksiini, joissa olen vuosien mittaan Ukrainan tilannetta käsitellyt.

Lisään tähän vielä pari.

Helmikuun 27. päivänä vuonna 2015 julkaisemani blogi antaa taustaa Ukrainan kriisin myöhemmälle kehitykselle ja perjantaina puhjenneelle sodalle. Siitä käyvät ilmi näkemyserot Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välillä ja myös EU:n sisällä. Uusi ja vanha Eurooppa

Blogin lopussa mainittu Victoria Nuland on ollut avainasemassa Yhdysvaltain Ukraina-politiikassa. Hän oli keskeisesti mukana niissä tapahtumissa, jotka johtivat Ukrainan sisällissodan puhkeamiseen ja Venäjän toteuttamaan Krimin valtaukseen. Valkoisessa talossa Ukraina-politiikkaa johti tuolloin varapresidentti Joe Biden.

Nulandin asemassa näkyvät myös Yhdysvaltain sisäiset ristiriidat suhtautumisessa Ukrainan kriisiin. Donald Trumpin tultua presidentiksi Nulandin työt ulkoministeriössä loppuivat. Kirjoitin tästä 31.1.2017 julkaistun blogin, jossa kommentoin tätä ratkaisua. Ukraina

Kun Joe Biden palasi valkoiseen taloon presidenttinä, Victoria Nuland tuli jälleen avaintehtävään ulkoministeriössä.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen on pohdittu sodan vaikutuksia sen sisäpolitiikkaan.

Käyköhän niin, että Ukrainasta tulee kriisin jatkuessa vaaliteema myös Yhdysvaltain sisäpolitiikassa?

x x x

Miksi tarjoan näitä vuosien varrella julkaisemiani blogeja luettaviksi? Siksi, että Suomen valtamediassa Ukrainan tapahtumia on käsitelty ja käsitellään hyvin yksipuolisesti.

Julkisen keskustelun yksipuolisuus puolestaan vaikuttaa siihen, että Suomen politiikassa ollaan päätymässä huonosti harkittuihin ratkaisuihin, kuten asevientiin kriisialueelle ja mahdollisimman tiukoille pakotteille, kuten lentoliikennettä koskeville.

Nyt tarvitaan rauhan rakentajia. Sota olisi saatava mahdollisimman pian loppumaan. On saatava aikaan kestävä poliittinen ratkaisu Ukrainan ja koko Euroopan tulevaisuudelle.