11
elo
2014
1

Sitä niittää, mitä kylvää

Venäjän Euroopan unionille asettamat vastapakotteet ovat havahduttaneet monet suomalaiset huomaamaan, mihin unionin ja Suomen ulkopoliittinen linja ovat johtaneet ja mihin ne saattavat vielä johtaa.

Julkisessa keskustelussa asioita on karkeasti yksinkertaistettu. Venäjän sanotaan aiheuttaneen Ukrainan kriisin. On kuitenkin myönnettävä, että Euroopan unioni on myös itse vaikuttanut ratkaisevalla tavalla sen syntymiseen.

Unionin olisi tullut ymmärtää, että Ukraina oli hauras ja sisäisesti jyrkästi kahtiajakautunut valtio. Ukrainan olisi tullut voida ylläpitää hyviä suhteita ja harjoittaa yhteistyötä sekä Venäjän että EU:n ja muiden länsimaiden kanssa, kuten Euroopan parlamentille vuonna 2001 laatimassani raportissa esitin.

Länsi-Ukraina on kuulunut aikaisemmin Puolaan ja Itävalta-Unkariin, ja siellä on suuri puolalais- ja unkarilaisvähemmistö. Länsi-Ukrainan alueella käytiin vielä 1950-luvun alussa sissisotaa neuvostoarmeijaa vastaan. Venäläisiä siellä vihataan. Itäinen Ukraina ja Krimin niemimaa ovat kuuluneet puolestaan Venäjään ja siellä on laajoilla alueilla venäläisenemmistö.

Vuoden 2004 itälaajentumisen myötä unioniin tuli uusia jäsenmaita, joiden kansat omien historiallisten kokemustensa vuoksi suhtautuvat hyvin kielteisesti Venäjään. Etenkin Baltian maiden ja Puolan vaikutuksesta EU:n Venäjä-politiikka alkoi jyrkentyä.

Käännekohdaksi muodostui Georgian ja Venäjän välinen sota elokuussa 2008. Kielteisimmin Venäjään suhtautuvat jäsenmaat tulkitsivat sen osoitukseksi Venäjän aggressiivisuudesta ja laajentumishalusta, vaikka hyökkääjä oli Georgia. Suomen ulkoministeri Alexander Stubb yhtyi tähän tulkintaan ja ehdotti sen perusteella Suomen liittymistä Natoon.

Vuoden 2008 lopulla EU:ssa hyväksyttiin Itäisen kumppanuuden ohjelma, johon mukaan otettiin entiset neuvostotasavallat Azerbaidzhan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä. Suurin itäinen kumppani Venäjä jätettiin ulkopuolelle. Ohjelma syntyi Puolan, Baltian maiden ja Ruotsin aloitteesta. Ulkoministeri Stubb antoi sille tukensa.

Ohjelmaa käsiteltiin Suomen hallituksen EU-ministerivaliokunnassa. Valiokunta päätti ehdotuksestani, että Venäjä olisi otettava mukaan ainakin tarkkailijana ja että sille olisi avattava pääsy monenkeskisiin ohjelmiin. Ministeri Stubb ei toiminut päätetyllä tavalla.

Ukrainan kriisi syntyi, kun kumppanuusohjelmaan liittyvä assosiaatiosopimus valmistui allekirjoitettavaksi. Siitä syntynyt kiista repi rikki Ukrainan ja synnytti kansainvälisen kriisin.

Ensimmäiset EU:n pakotteet olivat lieviä. Niillä pyrittiin lähinnä osoittamaan sekä jäsenmaiden kansalaisille että Venäjälle, että sen toimintaa kriisissä ei hyväksytä. Kun itäisen Ukrainan separatistit ampuivat ilmeisesti vahingossa alas matkustajalentokoneen, päätettiin siirtyä kovempiin sanktioihin. Venäjä piti niitä perusteettomina ja vastasi samalla mitalla. Lisää saattaa olla tulossa.

Suomen toiminta herättää kysymyksiä.

Miksi Suomi tulkitsi jo ensimmäisiä pakotteita niin tiukasti, että ministeritapaamisia peruutettiin? Miksi ulkomaankauppaministeri Stubb lykkäsi jopa hallitusten välisen talouskomission kokouksen hamaan tulevaisuuteen?

Miksi Suomi ei estänyt siirtymistä koviin pakotteisiin? Miksi Suomi ei päättänyt jättäytyä niiden ulkopuolelle, mihin perussopimus antaa nimenomaisen mahdollisuuden? Miksi pääministeri Stubb aluksi vähätteli pakotteiden vaikutusta Suomen talouteen ja työllisyyteen? Eikö hän ymmärtänyt ottaa huomioon vastapakotteita ja niiden aiheuttamia ongelmia?

Kuinka päätökset Suomen ulkopoliittisen johdon piirissä syntyivät? Pakotteet ovat EU-politiikkaa, josta päättää pääministeri, mutta ne ovat samalla keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jota tasavallan presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Jos olisimme ylläpitäneet koko kriisin ajan parempia yhteyksiä Venäjän hallitukseen, olisimme ehkä voineet vaikuttaa sen vastapakotteisiin. Meijerituotteet olisi ehkä saatettu jättää ulkopuolelle, kuten ensimmäiset julkisuuteen tulleet uutiset antoivat ymmärtää. Niissä oli esillä vain hedelmien ja vihannesten tuontikielto.

Siperian ylilentojen kieltäminen olisi kohtalokas isku Finnairille ja Finnavialle. Asiasta olisi helpompi keskustella, jos liikenneministeri olisi tavannut kollegansa viime keväänä ja jos talouskomission kokous olisi silloin pidetty.

Suomen tulee ottaa tiukka kanta pakotepolitiikkaan. Kaikki tietävät, että Venäjää ei saada sillä polvilleen. Pakotteilla ja vastatoimilla vahingoitetaan molempien taloutta ja työllisyyttä. Kielteiset vaikutukset saattavat olla pitkäaikaisia, ja Suomi saattaa kärsiä niistä enemmän kuin mikään muu jäsenmaa. Venäjän markkinoiden läheisyyden piti olla yksi taloutemme harvoista peruspilareista. Pakotepolitiikka uhkaa murentaa sen.

EU:n ja myös Yhdysvaltain geopolitiikka vaikuttivat ratkaisevalla tavalla Ukrainan kriisin syntymiseen. Kylmän sodan porteilta on peräännyttävä hakemalla yhdessä Ukrainan sisäisten ryhmittymien ja Venäjän kanssa rauhanomaista ratkaisua Ukrainan kriisiin. Tämä on mahdollista vain siten, että kaikkien osapuolten näkemykset ja edut otetaan huomioon.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia

Venäjä-pakotteiden ”keskikastista” rauhanteon etulinjaan
Suosituimmuusjärjestelyistä apua Ukrainan kriisiin?
Ilkka Kanerva välittäjäksi Ukrainan kriisiin
Itäinen kumppanuus avasi tien Ukrainan kriisiin