Hyvää kuutta vuotta

Maaliskuun 1. päivänä Suomi astuu uuteen aikakauteen, kun helmikuun alussa valittu tasavallan presidentti ottaa vastaan tehtävänsä maamme valtionpäämiehenä.

Edessämme on haastava kuusivuotiskausi.

Moni teistä on huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Niin olen minäkin.

Olemme yksi maailman kehittyneimmistä maista, mutta näemme silti ympärillämme monia päkohtia. Niihin on päättäväisesti tartuttava ja ne on korjattava.

Elintasomme on korkea, mutta toimeentuloerot ovat aivan liian suuret. Meilläkin rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Tätä en voi hyväksyä. Pienituloisista ja vähävaraisista ihmisistä on pidettävä huolta. Tuloeroja on kavennettava.

Pahinta on kuitenkin se, että kansakunnaltamme puuttuu tarkoitus ja suunta. Kuljemme ajopuuna Euroopan yhdentymisen ja globalisaation virrassa. Monet hakevat esikuvia ulkomailta, ja maastamme halutaan hävittää suomalaisuuden arvokkaimmat piirteet.

Suomen suuri vahvuus on ollut, että olemme rakentaneet maatamme henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen pohjalta. Olemme muistaneet J. V. Snellmanin viisauden, että pienen kansan voima on sen sivistyksessä. Kehitystämme on elähdyttänyt kotiseutu- ja maakuntahengen luoma yhteisöllisyys. Kestävät perhearvot ovat olleet yhteiskuntamme luja perusta.

Taloutemme perustuu rikkaisiin uusiutuviin luonnonvaroihimme, joiden hoitamiseksi ja hyödyntämiseksi maahamme on kehittynyt elävä maaseutu ja elinvoimaiset maakunnat. Tulevaisuudessa niiden merkitys kasvaa entisestään.

Olen syvästi huolissani siitä, että Suomesta ollaan nyt hävittämässä sitä, mikä on meille kaikkein arvokkainta ja jonka vuoksi erottaudumme eduksemme muista maista ja kansoista. Olen syvästi huolissani siitä, että Suomea kehitetään suuntaan, joka on kestämätön sekä ympäristöllisesti, taloudellisesti että yhteiskunnallisesti.

Päätöksentekoa ei pidä keskittää, vaan sitä on hajautettava lähemmäksi ihmisiä. On pidettävä huolta siitä, että meillä on myös tulevaisuudessa elävä maaseutu ja elävät maakunnat.

Kansalaiset,

Perustuslain mukaan tasavallan presidentin tärkein tehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Varjelemalla maamme itsenäisyyttä ja hoitamalla taitavasti maamme ulkosuhteita, voimme luoda suotuisat edellytykset kansakuntamme turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.

Suomen tulee jatkaa sillä turvallisella ulkopolitiikan linjalla, jolle presidentit Paasikivi ja Kekkonen meidät sotien jälkeen johdattelivat. Presidentti Tarja Halonen on tätä linjaa luotettavalla tavalla noudattanut.

Suomen turvallisuusympäristö on vakaa, eikä se näytä ainakaan lähi vuosina olennaisesti muuttuvan. Suomen on omalta osaltaan ylläpidettävä tätä vakautta säilyttämällä asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana. Suomen ei tule liittoutua, ei suoraan eikä kehittämällä Euroopan unionia sotilasliitoksi ja Naton eurooppalaiseksi pilariksi.

Eurooppalaisessa yhteistyössä kohtaamme vakavia haasteita. Vahvat voimat pyrkivät muuttamaan Euroopan unionin tai ainakin euroalueen ylikansalliseksi liittovaltioksi, johon Suomikin sulautuisi ja menettäisi itsenäisyyttään. Tätä en hyväksy, tässäkin suhteessa puolustan Suomen itsenäisyyttä.

Euroopan unionin ulkosuhdepolitiikkaa ei tule kehittää kapea-alaisen turvallisuusajattelun pohjalta. Meidän tulee luoda unionille kestävän kehityksen globaalistrategia, joka perustuu vahvuuksiimme eli EU:n johtavaan asemaan kauppa-, kehitys- ja ympäristöpolitiikassa.

Suomen tulee olla aktiivisesti mukana kestävää kehitystä edistävässä ihmiskuntapolitiikassa. Presidentti Halonen on yhdessä Etelä-Afrikan presidentin kanssa johtanut YK:n pääsihteerin koolle kutsumaa asiantuntijapaneelia, joka valmistelee Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin 20-vuotisseurantakokousta.

Presidenttinä osallistun hyvin mielelläni tähän ensi kesänä järjestettävään huippukokoukseen, sillä johdin ulkoministerinä Suomen valtuuskuntaa vuoden 1992 konferenssissa.

Riossa käynnistettiin ihmiskunnan tulevaisuudelle äärimmäisen tärkeä työ, jolla kehitystä pyritään suuntaamaan ympäristön kannalta, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävälle pohjalle. Kestävän kehityksen edistäminen on erityisen tärkeää nuorille ja tuleville sukupolville, jotta heilläkin olisi mahdollisuus hyvään elämään.

On tärkeää, että Suomi pääsee YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi ja onnistuu tässä tehtävässä. Joudumme ottamaan kantaa moniin kansainvälisen politiikan kiistakysymyksiin. Kannanottoja sovitetaan yhteen EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa, mutta viime kädessä vastaamme toiminnastamme itse.

On järkevää, että noudatamme suomalaisen puolueettomuuspolitiikan perinteitä, vältämme sekaantumista toisten maiden välisiin ristiriitoihin ja pyrimme ylläpitämään hyviä suhteita kaikkien maiden kanssa. Turvallisuusneuvoston jäsenenä voimme tuoda esiin omat arvomme ja oman linjamme.

Turvallisuusneuvoston jäsenenä voimme vahvistaa maailmanrauhaa, edistää ihmiskunnan yhteisiä etuja ja toimia niiden yhteisten ihanteiden puolesta, jotka on kirjattu YK:n peruskirjaan.

Kansalaiset,

Toivotan teille kaikille hyvää kuuttavuotta. Presidentinvaaleissa te kaikki voitte vaikuttaa siihen, kuinka hyviä ne ovat.