Huonomminkin olisi voinut käydä

Menestyin presidentinvaaleissa hyvin, mutta en tullut valituksi. Huonomminkin olisi voinut käydä.

Jos kannatukseni olisi jäänyt vaatimattomaksi, poliittinen urani olisi jälleen kerran julistettu päättyneeksi. Omakin uskoni tulevaisuuteen olisi saattanut horjahtaa.

Valituksi tulemisessa olisi ollut sekä hyviä että huonoja puolia.

Myönteistä olisi ollut se, että olisin saanut johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Sisä- ja Eurooppa-politiikkaan olisin voinut vaikuttaa vain mielipiteilläni, jos niilläkään. Virkaan olisi kuulunut paljon protokollaa ja raskaita muodollisuuksia.

Pahinta olisi ollut se, että olisin joutunut eroamaan puolueestani ja jättämään sen oman onnensa nojaan.

Kun presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulokset olivat selvillä, minulta kysyttiin, mitä aion tehdä. Vastasin, että olen nyt yrittäjä. Politiikkaa koskeviin suunnitelmiini lupasin palata myöhemmin.

Olen saanut paljon mielenkiintoisia ehdotuksia ja pyyntöjä.

Puolueen johto on toivonut, että auttaisin hankkimaan ehdokkaita kuntavaaleihin. Maakunnistakin on jo tullut pyyntöjä, että osallistuisin kuntavaalityön käynnistämiseen.

Näihin toivomuksiin voin suostua.

Olen valmis lähtemään taas kunta- ja maakuntakierrokselle. Haluan kiittää henkilökohtaisesti presidentinvaaleissa saamastani tuesta. Samalla rohkaisen ihmisiä liittymään puolueeseen ja asettumaan ehdokkaaksi syksyn kuntavaaleissa.

Monet ovat pyytäneet, että olisin käytettävissä, kun puolueelle valitaan puheenjohtaja ensi kesän puoluekokouksessa ja sitä edeltävässä jäsenvaalissa.

On myönnettävä, että tämä on kiehtova ajatus.

Presidentinvaalikampanja osoitti, että meillä on hyvät mahdollisuudet yhdistää puoluettamme ja laajentaa kannatustamme. Kysymys on sekä ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan linjasta että elämän ja politiikan arvoista.

Saimme vaaleissa vahvaa tukea sekä työllemme Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden varjelemiseksi että kestävää kehitystä edistävälle ihmiskuntapolitiikallemme.

Henkisiä, hengellisiä ja yhteisöllisiä arvoja ja oikeudenmukaisuutta – ”köyhän asiaa” – korostava alkiolainen ihmisyysaate tempasi mukaansa eri tavoin ajattelevat keskustalaiset. Nämä arvot innostivat mukaan runsaasti uutta väkeä, etenkin nuoria ja myös muiden puolueiden kannattajia.

Alkiolaisuus on aatteena laajempi kuin nyky-Keskustan kannatuspohja. Meillä on mahdollisuudet luoda uusi laaja ”koko kansan Keskusta”, joka kokoaa yhteen samoin ajattelevia ihmisiä yli alueellisten, ammatillisten ja muiden rajojen. Näin voimme luoda vahvan vastavoiman keskittymistä ja eriarvoisuutta edistävälle sinipunan ja cityvihreiden politiikalle.

Alkiolaisuus ei ole konservatiivisuutta, kuten julkisuudessa jatkuvasti väitetään, vaan se on ihmisyyttä ja sen kehitystarvetta palveleva vihreä, edistyksellinen ja jopa radikaali kansanliike. Alkiolaiset arvot tarjoavat kestävän perustan koko ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Olen vakuuttunut siitä, että meidän on mahdollista nostaa Keskusta jälleen Suomen suurimmaksi puolueeksi, kuten teimme vuoden 1988 voitollisten presidentinvaalien jälkeen. Nytkin voimme voittaa ensin syksyn kuntavaalit ja kohota seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi ja hallituspolitiikan johtoon.

Monin tavoin kiehtova on siis tämä ajatus asettautumisesta ehdolle puolueen puheenjohtajuudesta käytävään esivaaliin.

Puolueelle jäsenvaali tekisi hyvää. Sitä toivottiin jo presidenttiehdokkaasta. Tarjolla oli kuitenkin vain yksi ehdokas. Aikataulu olisi lisäksi ollut liian tiukka: ilman jäsenvaaliakin kampanja jäi lyhyeksi.

Nyt meillä on hyvää aikaa jäsenvaalin toteuttamiseen. Uskon, että se aktivoi puolueväkeä ja tuo meille runsaasti uusia jäseniä.

Minua kampanja saattaisi jälleen nuorentaa ja virkistää, kuten kävi presidentinvaaleissa.

Olen siis käytettävissä, jos saan ehdokkuudelleni puolueen sääntöjen edellyttämän tuen.