Mikä on isänmaan, puolueen ja oma etunne, Sanna Marin ja Annika Saarikko?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan Annika Saarikon haastattelun.

Keskustan puheenjohtajaksi syyskuun puoluekokouksessa pyrkivä Saarikko paljasti, että kesäkuun ensimmäisellä viikonlopulla oli ollut ratkaiseva vaikutus siihen, että hän ryhtyi tavoittelemaan puheenjohtajan tehtävää. ”Silloin julkisuudessa ja politiikan kulisseissa velloi huhuja, joiden mukaan Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni olisi viemässä puolueensa pois hallituksesta.”

Sunnuntai-iltana 7.6. Saarikko kertoi julkaisseensa Facebook-päivityksen, jossa hän vetosi ”vahvasti” siihen, että puolueen oli kannettava vastuuta maan asioista. Hallituksen työhön tuli sitoutua täysimittaisesti.

Annikan mainitsemista huhuista en mitään tiedä. Omalta osaltani olin osallistunut keskusteluun vain julkaisemalla blogeja oman karanteenikammioni yksinäisyydestä.

Olen usein epäillyt, onko niillä mitään vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon.   Näyttää siltä, että ne vaikuttivat ainakin osaltaan siihen ratkaisuun, johon Saarikko tukijoukkoineen päätyi.

x  x  x

Jo toukokuussa virittelin keskustelua siitä, että näköpiirissä olleen hätätilan vuoksi Suomeen tulisi muodostaa kaikkien puolueiden hallitus (21.5. Suomeen tulee muodostaa kaikkien puolueiden hätätilahallitus, 22.5. Hätätilan uhatessa ei ole varaa politikointiin).

Kesäkuun 5. päivänä julkisuuteen tuli tieto Katri Kulmunin saamasta esiintymiskoulutuksesta. Tämä ”sattui” samaan aikaan, kun Yle oli julkaissut tiedot puolueiden uusimmasta kannatusmittauksesta.

Kirjoitin blogin ”Joukkueen” tulee kantaa vastuu, jossa totesin: ”Monet merkit viittaavat siihen, että Keskustaa vuodesta 2010 johtanut ”joukkue” valmistautui vaihtamaan puolueen puheenjohtajaa Oulun puoluekokouksessa”.

Osoitin kirjoituksessani, että Keskustan surkea kannatus ollut suinkaan Katri Kulmunin syytä. Takana olivat vuosien 2011 ja 2019 eduskuntavaalien murskatappiot. Muistutin, että Katri oli vastustanut puolueen osallistumista Rinteen/Marinin hallitukseen.

”Nyt Katrille on sälytetty toivoton tehtävä yrittää punavihreän hallituksen taakkaa kantaen nostaa Keskustan kannatusta. Ja nyt ”joukkueessa” katsellaan jo mahdollista uutta keulakuvaa.”

x  x  x

Kun Katri Kulmuni päätti koulutusjupakan vuoksi erota hallituksesta, kirjoitin lauantaina 6.6. blogin Kulmunin ero saattaa pelastaa Keskustan. Totesin siinä, että Keskustan tulevaisuudelle ensi kevään kuntavaalit ovat ratkaisevan tärkeät. On eduksi, että puheenjohtaja voi keskittyä kaikin voimin vaalityöhön.

Kun julkisuuteen tuli tieto, että Kulmunin seuraajan valintaa saatetaan siirtää maanantaista eteenpäin, julkaisin sunnuntaina 7.6 blogin Kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen. Ehdotin siinä ministerinvalinnan siirtämistä vielä muutamalla päivällä, jotta seuraavana lauantaina kokoontuva puoluevaltuusto voisi käsitellä hallituskysymystä laajemminkin.

Muistutin siitä kansanvallan kannalta hyvin arveluttavasta tavasta, jolla päätös hallitukseen osallistumisesta oli syntynyt. Kysyin, eikö olisi viisasta, että Keskusta vetäytyisi nykyisestä hallituksesta ja avaisi tätä kautta tien kaikkien puolueiden hallitukseen. ”Tämä olisi poikkeuksellista, mutta hätätilan uhatessa perusteltua.”

Julkaisin blogini klo 16.34. Annika Saarikko oman Facebook -päivityksensä samana iltana.

Maanantaina 8.6. Matti Vanhanen valittiin valtioneuvoston jäseneksi. Kommentoin ratkaisua seuraavana päivänä julkaisemassani blogissa Onko Keskustan tuhoutuminen Suomen etu?.

x  x  x

Annika Saarikko päätti Facebook -kirjoituksensa muistuttamalla ”kolmen solmun ohjenuorasta” – ”tässä järjestyksessä. Isänmaan etu, puolueen etu, oma etu.”

Mikä on nyt isänmaan etu?

Oikean vastauksen antaminen edellyttää, että meillä on totuudenmukainen kuva vallitsevasta todellisuudesta. ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”, tärkeä ohjenuora tämäkin.

Suomessa eletään pettävien toiveiden maailmassa.

Korona-viruksen toinen aalto on nousemassa kaikkialla Euroopassa ja koko maailmassa. Suomessakin tartunnat ovat alkaneet uhkaavasti lisääntyä. Meillä toisesta aallosta tulee ensimmäistä ankarampi. Se iskee pahemmin myös talouteen ja työllisyyteen.

Euroalueen ja koko maailman talous ovat ajautumassa pitkäaikaiseen lamaan. Suomen vientiteollisuus kokee pahan iskun.

Ensi syksynä joudumme siihen hätätilaan, josta maaliskuusta alkaen ja erityisesti toukokuusta lähtien varoitin. Elvytysvaraa käytettiin väärään aikaan ja vääriin kohteisiin.

Maan etu on, että meille muodostetaan mahdollisimman pian kaikkien puolueiden hätätilahallitus.

Tämä olisi myös Keskustan etu. On kohtuutonta, että Keskusta joutuu kantamaan vastuuta hallituksessa, jonka vihervasemmistolaista linjaa omat kannattajat vierastavat ja joka ei näytä kykenevät vastuuntuntoiseen talouspolitiikkaan.

x  x  x

Entä mikä on muutoin puolueen, Keskustan, etu? Kuinka olisi toimittava puoluekokouksen suhteen?

Oliko Annika Saarikolla mielessään Keskustan etu, kun hän kiirehti jo viime viikolla ilmoittautumaan puheenjohtajan vaaliin. Kysyin tätä 29.7. julkaisemassani blogissa Mikä muutti Annikan mielen?.

Nyt Keskusta on siinä vänkäraossa, josta blogissani kirjoitin. Korona-virus leviää. Hallitus pohtii, mitä rajoituksia tiukennetaan.

SDP:lla ja Keskustalla on edessään puoluekokous – Demareilla hieman pienempi elokuun lopulla, Keskustalla paljon suurempi kaksi viikkoa myöhemmin.

Demarit saattavat kyetä pitämään kokouksensa koronan leviämisestä huolimatta. Kokousedustajia on vähemmän ja heidät voidaan turvallisesti jakaa kahtia.

Keskustan kokoukseen mennessä korona-kriisi ehtii pahentua. Siihen odotetaan runsasta kahta tuhatta osanottajaa.

Puoluesihteeri on kertonut, että puolue on hankkinut 10 000 maskia kokousvieraiden käyttöön. Tavallisesti suuri osa kokousedustajista tulee paikalle linja-autoilla. Matkan ajankin olisi maskia käytettävä.

Hankalien järjestelyjen vuoksi ja koronatartunnan pelosta suuri osa varsinkin varttuneista kokousedustajista jättäytyy kotiin.

Ehdotin jo 19.6. kirjoittamassani blogissa, että Keskustan puoluekokous on siirrettävä ensi kesään. Näin olisi toimittava.

Lykkäyksessä olisi sekin hyvä puoli, että pääehdokkaat saisivat antaa lisänäyttöä kyvyistään. Katri saisi vetää kuntavaalit ja Annika täydentää näyttöjään hallituspolitiikan hoitamisessa.

x  x  x

Valtioneuvoston jäseninä Sanna Marin ja Annika Saarikko joutuvat miettimään suhtautumistaan isänmaan, puolueen ja omaan etuunsa.

Kumpikin on ehdolla oman puolueensa puheenjohtajaksi kokouksessa, jonka järjestäminen on vaakalaudalla.

Tukahdutetaanko koronaa ensi sijassa pyrkimällä ehkäisemään suuria väenkokousten – kuten puoluekokousten ja festareiden – järjestämistä ja rajoittamalla yökerhojen aukioloa. Jatketaanko etätöitä? Vai määrätäänkö maskien käyttäminen pakolliseksi?

Keskustelussa etätyöt ja maskipakko näyttävät nyt olevan etusijalla. Kokoontumisrajoituksiin verrattuina ne ovat hankalia ja kalliita keinoja.

Syksyn mittaan on varauduttava kaikkiin vaikuttaviin toimenpiteisiin.

Lukijoitani palvellakseni olen liittänyt tähän kirjoitukseen runsaasti linkkejä aikaisempiini. Lisääkin mielenkiintoista koronakammiossa syntynyttä luettavaa löytyy kotisivuni blogiarkistosta.