Hätätilan uhatessa ei ole varaa politikointiin

Julkaisin eilen blogin ”Suomeen on saatava kaikkien puolueiden hätätilahallitus”. Rinnastin siinä nykyisen tilanteen vuoteen 1975, jolloin Urho Kekkonen ”runnasi” Suomeen maaherra Martti Miettusen johtaman hallituksen torjumaan maata uhannutta hätätilaa. Silloin elettiin ensimmäisen öljykriisin synnyttämän laman keskellä.

En esittänyt hätätilahallituksen muodostamista sen vuoksi, että meillä nyt olisi hätätila. Sellainen meitä kuitenkin varsin pian uhkaa.

On hämmästyttävää, että Suomessa eletään ikään kuin maailmantalouden ja euroalueen lama eivät vaikuttaisi millään tavalla meidän talouteemme ja työllisyyteemme.

Talousennusteita tehdään lähinnä sillä perusteella, millaisia rajoituksia joudumme korona-viruksen vuoksi ylläpitämään. Niissä ei oteta huomioon sitä, että olemme hyvin riippuvaisia viennistä, johon kansainvälinen lama iskee pahasti. Pessimistisimmätkin talousennusteet ovat olleet liian toiveikkaita.

Tilanteen vakavuutta korostaa se, että Suomi uhkaa joutua kantamaan euroalueen ja EU:n puitteissa yhä raskaampaa vastuuta muiden maiden veloista. Tätä kautta olemme vaarassa menettää taloudellisen ja lopulta jopa valtiollisen itsenäisyytemme.

Näitä asioita käsitellään myös eilen julkaistussa Matti Virtasen tekemässä videohaastattelussa (https://m.youtube.com/watch?v=DW369XrphEg&feature=youtu.be).

x  x  x

Ajatus kaikkien eduskuntapuolueiden hallituksesta on vahvasti perusteltu jo nyt, hätätilan vasta uhatessa.

Meillä on voimassa valmiuslaki, mikä osoittaa, että elämme äärimmäisen poikkeavissa oloissa. Uuden Suomen Puheenvuoro-palstan keskustelussa ehdotettiinkin, että valmiuslakiin pitäisi ottaa määräys, jonka mukaan aina sitä sovellettaessa pitäisi muodostaa kaikkien eduskuntapuolueiden hallitus.

Suomen valtiollinen päätöksenteko on ollut viime viikkoina peräti omituista.

Hallitus istuu päivä- ja iltakaudet kokouksissa, joissa se valmistelee eduskunnalle annettavia esityksiä. Sitten samat keskustelut käydään eduskunnan valiokunnissa. Hallitus jopa yllyttää valiokuntia muuttamaan hallituksen esityksiä.

Eikö olisi järkevää, että kaikki eduskuntapuolueet olisivat samassa pöydässä valmistelemassa eduskunnalle annettavia esityksiä?

Nykyinen päätöksentekojärjestelmä on johtanut moraalikatoon, kun kukaan ei näytä kantavan vastuuta maan tulevaisuudesta.

Hallituspuolueet pyrkivät miellyttämään ja mielistelemään kaikkia niitä tahoja, jotka ovat korona-viruksesta kärsineet. Vaikka valtio on vaarallisella tavalla velkaantumassa, menoja suruttomasti lisätään. ”Kipupaketti” lykätään vaalikauden lopulle tai jopa seuraavalle vaalikaudelle, jolloin vastuuta saattavat kantaa muut puolueet.

Oppositiopuolueet käyvät huutokauppaa hallituksen kanssa ja pyrkivät lisäämään menoja vielä enemmän. Ne odottavat sitä päivää, jolloin hallitusta päästään arvostelemaan valtiontalouden liiallisesta velkaantumisesta ja vaatimaan sen tasapainottamista. Kun hallitus sitten ryhtyy ainakin joihinkin menoleikkauksiin ja veronkorotuksiin, oppositio laskee saavansa hyötyä niiden arvostelemisesta.

Tällaiseen politikointiin meillä ei ole varaa. Uhkaavan hätätilan lievittämiseksi ja hätätilassa selviytymiseksi tarvitaan poikkeuksellinen päätöksenteon järjestelmä, jossa kaikki puolueet kantavat vastuuta tulevaisuudesta.

x  x  x

Hätätilahallituksessa voisivat olla edustettuina kahta pienintä lukuun ottamatta kaikki eduskuntaryhmät. Ministerinpaikat jakautuisivat eduskuntavaalien tuloksen perusteella. Hallitusohjelma voisi koostua keskeisistä periaatteista.

Kuten eilisessä blogissani kirjoitin, kaikkien puolueiden hallituksiin on turvauduttu kriisiaikoina monissa maissa.

Jos Suomessa perustettaisiin kaikkien puolueiden hallitus, ryhmäkuri ei voisi toimia samaan tapaan kuin parlamentarismin oloissa. Tämä olisi paikallaan senkin vuoksi, että puolueiden sisälläkin on suuria näkemyseroja. Ne koskevat muun muassa talous- ja ympäristöpolitiikkaa ja Eurooppa-politiikan ratkaisuja.

Kaikkien puolueiden hallituksen muodostaminen korostaisi kansanedustajien henkilökohtaista vastuuta äänestäjilleen.

Perustuslain 29§:n mukaan ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”