Keskustan puoluekokous on siirrettävä ensi kesään

Olen kirjoittanut korona-karanteenin aikana varmaankin satakunta blogia. Jälkikäteen olen voinut todeta, että niissä esittämäni tosiasiat, arviot ja mielipiteet ovat olleet kohdallaan.

Yhdessä niistä olen kuitenkin pahasti erehtynyt.

Kesäkuun 12. päivänä julkaisemassani blogissa Katri Kulmunin tulee jatkaa puheenjohtajana kirjoitin siitä, kuinka Keskustaa vuoden 2010 puoluekokouksesta johtanut ”joukkue” aikoo syrjäyttää Katri Kulmunin puheenjohtajan paikalta, kuten olin jo 5.6. julkaisemassani blogissa ”Joukkueen” tulee kantaa vastuu arvellut.

Kirjoitin, että seuraavat askeleet olivat jo nähtävissä:

”Elokuussa Annika Saarikko tulee valtioneuvoston jäseneksi. Hänet nimitetään myös pääministerin sijaiseksi ja ministeriryhmän vetäjäksi. ”Viisikko” palaa alkuperäiseen muottiinsa.

Perustelut tähän ovat painavat. Matti Vanhasen taakkaa on kevennettävä, ja hänen pitää voida keskittyä valtiovarainministerin tehtävään.

Sitten todistellaan, että puolueen puheenjohtajan pitää olla hallituksessa johtamassa Keskustan politiikkaa. Siksi Saarikko on valittava myös puheenjohtajaksi.”

x  x  x

Joukkueen suunnitelma näyttää olevan ovelampi kuin arvelin.

Hallituksen budjettiriihi on jo päätetty siirtää Oulun puoluekokouksen yli. Matti Vanhanen on haastatteluissa sanonut haluavansa jatkaa syyskuun jälkeenkin valtiovarainministerinä. Asemastaan pääministerin sijaisena tai viisikon jäsenenä hän ei ole sanonut mitään.

Nyt Annika Saarikko on päättänyt, ettei hän ministeriksi tultuaan aiokaan ottaa vastaan pääministerin sijaisen tehtävää, ministeriryhmän puheenjohtajuutta eikä paikkaa hallituksen johtoviisikossa.

Annika kytkee nämä valtioneuvostossa tehtävät muutokset valintaansa puolueen puheenjohtajaksi. Tätä perustellaan sillä, että puolueen puheenjohtajan pitää olla hallituksessa.

Saarikon peli saattaa hankalaan asemaan Katri Kulmunin, joka on luvannut keskittyä puolueen johtamiseen, eikä ainakaan tässä vaiheessa aio palata valtioneuvoston jäseneksi.

Tällainen taktikointi on surullisen tuttua viime vuosien Keskustassa.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Keskusta sai Anneli Jäätteenmäen johdolla mahtavan voiton. Me nousimme sosialidemokraattien ohi Suomen suurimmaksi puolueeksi. Helsingistäkin saimme kaksi kansanedustajaa ja Uudeltamaalta viisi.

Jäätteenmäki nousi pääministeriksi, mutta SDP pelasi hänet kovin ottein sivuun. Jos Keskusta olisi Annelia yksimielisesti puolustanut, tämä ei olisi onnistunut.

Kun Anneli Jäätteenmäki oli pelattu ulos pääministerin paikalta, Matti Vanhanen valittiin hänen tilalleen.

Anneli halusi jatkaa puolueen puheenjohtajana. Tätä puolueessa jo silloin niskanpäällä ollut liberaalijoukkue ei kuitenkaan hyväksynyt. Sanottiin, että puheenjohtajan pitää olla hallituksessa.

Tämä johti siihen, että vuoden 2002 Hämeenlinnan puoluekokouksen puheenjohtajan vaalissa neljänneksi jäänyt pääministeri Matti Vanhanen valittiin ylimääräisessä puoluekokouksessa myös puolueen puheenjohtajaksi.

x  x  x

Myös Matti Vanhasen pääministerikauden päättymiseen liittyi pelin politiikkaa.

Hän ilmoitti yllättäen jo vuoden 2009 lopulla luopuvansa puolueen puheenjohtajan tehtävästä seuraavan vuoden puoluekokouksessa. Seuraajakseen hän petasi Paula Lehtomäkeä tai Mari Kiviniemeä. Kun Lehtomäki kieltäytyi, Kiviniemi valittiin.

Lahden puoluekokouksessa nousi valtaan se joukkue, joka on Keskustaa sen jälkeen itsevaltaisesti johtanut. Sen ytimessä olivat Kiviniemen lisäksi Timo Laaninen ja Annika Saarikko.

Mari Kiviniemen johdolla Keskusta koki siihenastisen historiansa pahimman vaalitappion vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Tämän jälkeen ”joukkue” teki kaikkensa estääkseen minun ehdokkuuteni vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Ehdokkaaksi haluttiin kuka tahansa muu. Esillä oli myös Annika Saarikon nimi. Kukaan ei kuitenkaan rohjennut lähteä jäsenvaaliin.

Presidentinvaaleissa luottamus Keskustaan palautui. Nousimme takaisin suurten puolueiden joukkoon.

Presidentinvaalien jälkeen ”joukkueen” piti varmistaa se, että en palaisi puolueen johtoon Rovaniemen puoluekokouksessa kesällä 2012. Se tuki Juha Sipilän valintaa, jolla oli suurimman piirijärjestön ehdokkaana ja suureen uskonnolliseen herätysliikkeeseen kuuluvana parhaat mahdollisuudet tulla valituksi.

Pääministerinä Juha Sipilä toteutti entistäkin tiukemmin sitä poliittista linjaa, jolla ”joukkue” oli vienyt meidät tappioon vuoden 2011 vaaleissa. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Keskustan kannatus suorastaan romahti.

Puheenjohtajana Sipilän viimeinen palvelus oli, että hän puolueväen tahdon vastaisesti vei meidät murskatappion jälkeen hallitukseen. Jyrkkä alamäki on jatkunut.

x  x x

Vuosien 2016 ja 2018 puoluekokouksien yhteydessä pelin politiikkaa on jatkettu.

Seinäjoen juhlakokouksen lähestyessä päätettiin nimetä jo siellä Keskustan presidenttiehdokas vuoden 2018 vaaleihin. Tämä tuli yllätyksenä myös ehdokkuudesta kiinnostuneelle Olli Rehnille, joka Risto Uimosen Sipilä-kirjassa arvosteli ”joukkueen” muita jäseniä siitä, ettei sen keskuudessa oltu yhdessä selvitetty, kuinka ”Väyrynen voitaisiin yhdessä estää”.

Presidentinvaalissa Matti Vanhanen sai runsaan 4 prosentin kannatuksen ja jäi viidenneksi. Omakin tulokseni heiveröisen kansanliikkeen ehdokkaana oli tätä parempi.

Vuoden 2018 Sotkamon puoluekokouksen Juha Sipilän uudelleenvalinta varmistettiin estämällä minun ehdokkuuteni sääntökikkailun avulla.

Kun Juha Sipilän uudelleenvalinta oli Sotkamossa turvattu, syntyi ”joukkueen” piirissä saman vuoden lopulla aivan uskomaton suunnitelma, jonka mukaan Annika Saarikko olisi nimetty puolueen pääministeriehdokkaaksi vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Tämän Saarikko on itse viime kesänä julkaistussa Ilta-Sanomien jutussa vahvistanut.

Kaavailujen mukaan Juha Sipilä olisi jatkanut pääministerinä ja Keskustan puheenjohtajana loppuun saakka. Ylimääräistä puoluekokousta ei ollut tarkoitus järjestää, vaan kysymys olisi ollut ”poliittisesta sopimuksesta”. Vallankaappaus olisi viety päätökseen tämän vuoden puoluekokouksessa.

Tämä suunnitelma ei toteutunut, kun Sipilä vaalitappion jälkeen päätti luopua puolueen puheenjohtajan tehtävästä. Syyskuussa 2019 järjestettiin ylimääräinen puoluekokous, jossa Katri Kulmuni valittiin puheenjohtajaksi.

Nyt ”joukkueen” piirissä on vireillä samankaltainen vallansiirto kuin vuonna 2003, jolloin Anneli Jäätteenmäki vaihdettiin Matti Vanhaseen.

Kun Katri Kulmuni joutui luopumaan jäsenyydestä valtioneuvostossa, hänet pyritään syrjäyttämään Annika Saarikon avulla myös Keskustan puheenjohtajan paikalta. Perustelukin on jälleen sama: puolueen puheenjohtajan pitää muka olla hallituksessa.

x  x  x

Keskustan tilanne on äärimmäisen vakava.

Nyt on järkevää, että puolueen puheenjohtaja ei ole hallituksessa. Kuten 6.6. julkaisemassani blogissa kirjoitin, Kulmunin ero saattaa pelastaa Keskustan.

Hallituksen äskettäin päättämät lievennykset kokoontumisrajoituksiin ja karanteeniohjeisiin jättävät epävarmaksi sen, voidaanko Keskustan puoluekokous syyskuun alussa puolueen sääntöjen ja yhdistyslain edellyttämällä tavalla järjestää. Näissä oloissa puoluekokous olisi viisasta siirtää ensi kesään.

Tämä myös rauhoittaisi puolueen tilannetta ja koko maan poliittista elämää.

Hallitus voisi keskittyä korona-kriisin ja sen seurausten täysipainoiseen hoitamiseen. Annika Saarikko saisi tilaisuuden näyttää kykynsä hallituspolitiikan johtamisessa ja Keskustan kannatuksen kasvattamisessa. Edellisessä hallituksessa annetut näytöt eivät vielä vakuuta.

Keskustan johto voisi puolestaan yrittää pelastaa puolueen siltä katastrofilta, joka meitä näyttää suorastaan elintärkeissä kuntavaaleissa uhkaavan. Tässä se tarvitsee meidän kaikkien tuen.