Pääsin valiokuntaan!

Nyt minäkin voin ilmoittaa, että olen päässyt valiokuntaan! Euroopan parlamentissakin tosin kaikki jäsenet saavat ainakin yhden varsinaisen valiokuntapaikan ja yhden varapaikan. Varsinaisen ja varajäsenen ero ei ole käytännössä kovin suuri. Aktiivinen varajäsenkin voi vaikuttaa tehokkaasti valiokunnan työhön.

Euroopan parlamenttiin pyrkiessäni ilmoitin, että aion ajaa täällä Suomen kansallisia etuja ja puolustaa maamme itsenäisyyttä. Lisäksi kerroin haluavani vaikuttaa ihmiskuntapolitiikkaan.

Suomen itsenäisyyttä ei voida puolustaa eikä kansallisia etujamme ajaa minkään yksittäisen valiokunnan kautta. Edustajan tulee seurata kaikkien keskeisten valiokuntien työtä ja ottaa käsiteltäviin asioihin kantaa oman vakaumuksensa mukaisesti. Erityisen tärkeää on vaikuttaa kotimaassa oman puolueen, eduskunnan ja valtioneuvoston kannanottoihin. Tähän työhön aion tarttua käynnistämällä jälleen kaikkiin maakuntiin ulottuvan koulutustilaisuuksien sarjan.

Toivoin saavani varsinaisen paikan ulkoasianvaliokunnassa ja varapaikan talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Kolmas vaihtoehto oli kehitysvaliokunta – etenkin jos voisin saada paikan sen puheenjohtajistossa.

Neuvotteluissa onnistuttiin odotettua paremmin. Sain kehitysvaliokunnan toisen varapuheenjohtajan paikan ja varajäsenyyden ulkoasianvaliokunnassa. Ilmoitin kiinnostukseni varajäsenyyteen myös aluekehitysvaliokunnassa, mutta tämä toive ei toteutunut.

Valitettavan harvat ymmärtävät, kuinka tärkeä kehitysvaliokunta on. Osittain tähän saattaa vaikuttaa se, että valiokunnan nimi on käännetty suomeksi väärin. Englanniksi nimi on Development Committee, joten se ei ole suomeksi kehitysyhteistyövaliokunta vaan kehitysvaliokunta. Sama käännösvirhe sisältyy ainakin valiokunnan hollanninkieliseen nimeen. Nämä virheet tulee korjata.

Kehitysvaliokunnan johdossa voin jatkaa sitä työtä, jonka aloitin ulkoministerinä 1970- ja 1980- luvuilla. Tuolloin ulkoministeri vastasi myös kehitysyhteistyöstä ja – politiikasta. Vuonna 1992 johdin ulkoministerinä Suomen valtuuskuntaa Riossa järjestetyssä YK: n ympäristö- ja kehityskonferenssissa, jossa luotiin perusta nykyaikaiselle kehityspolitiikalle.

Vanhasen II hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä saatoin uudistaa Suomen kehityspolitiikkaa siten, että se vähentää tehokkaasti köyhyyttä ja edistää ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää kehitystä kaikkialla maailmassa. Kehitysministerinä tein menestyksellisen aloitteen EU:n ja Yhdysvaltain välisen kestävän kehityksen kumppanuuden aikaansaamiseksi.

Nyt kehityspolitiikassa on meneillään hyvin tärkeä kehitysvaihe, kun vuoden 2000 YK:n huippukokouksessa hyväksyttyjen vuosituhattavoitteiden aikataulu ensi vuonna umpeutuu. Vuoden 2015 syksyllä järjestetään YK:n huippukokous, jossa päätetään tulevien vuosien ja vuosikymmenten kehitystavoitteista. Tässä työssä EU:lla on ratkaisevan tärkeä rooli. Kokemuksesta tiedän, että kehitysministereiden neuvoston panos saattaa jäädä heiveröiseksi. Parlamentin kehitysvaliokunnan varapuheenjohtajana voin luultavasti vaikuttaa kehityspolitiikan tulevaisuuteen jopa enemmän kuin jäsenmaan kehitysministerinä.

Suomessakin olisi aika paneutua kehityspolitiikkaan. Mekin käytämme vuosittain noin miljardi euroa kehityspolitiikan rahoittamiseen. Kaikkien poliitikkojen tulisi olla kiinnostuneita siitä, kuinka nuo varat käytetään ja millaista kehityspolitiikkaa me EU:ssa ja maailmanlaajuisesti ajamme.

Ulkoasianvaliokunnassa voin seurata kaikkea unionin ulkosuhdepolitiikkaan ja vaikuttaa siihen. Pyrin vaikuttamaan siihen, että unioni keskittyisi erityisesti niihin asioihin, joissa me jo nyt olemme johtava voima maailmassa: kehityspolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan ja kauppapolitiikkaan. Unionin tulisi pyrkiä sellaiseen paneurooppalaiseen yhteistyöhön ja yhdentymiseen, joka estäisi maanosamme kahtiajaon vahvistumista ja uusien jakolinjojen syntymistä.

Ulkoasiainvaliokunnassakin voimme ajaa Suomen omia kansallisia etuja toimimalla Pohjoisen ulottuvuuden vahvistamiseksi unionin ulkosuhdepolitiikassa.