1
heinä
2014
0

Ehdokkuus eurovaaleissa uuteen harkintaan

Kun ilmoitin tammikuun lopussa (29.1.2013) kirjoittamassani blogissa ryhtyväni ehdokkaaksi eurovaaleissa, otin omalta osaltani vastaan Timo Soinin esittämän kilpailuhaasteen. Soinihan oli asettanut tavoitteekseen, että Perussuomalaiset olisi eurovaalien suurin puolue. Kerroin pyrkiväni siihen, että Keskusta nousisi suurimmaksi.

Toivoin, että Timo Soini lunastaisi lupailunsa ja asettuisi myös ehdolle eurovaaleissa. ”Olisi mukava ottaa taas miehestä mittaa”, kirjoitin blogissani. Tuo ”taas” viittasi presidentinvaaleihin, joissa voitin Timon kaikissa vaalipiireissä, myös Uudellamaalla, ja jopa hänen kotikaupungissaan Espoossa.

Uskoin, että Soini lähtisi ehdokkaaksi. Hän esiintyi jo eurovaalien merkeissä yhdessä kanssani sekä radion että television haastattelussa. Timo kertoi ajavansa lämmitysöljyjä koneeseen.

Perussuomalaiset on varteenotettava kilpailija muille puolueille ilmankin Soinin ehdokkuutta. He saavat aikaan vahvan ehdokaslistan, ja puolueen puheenjohtajana Timo tukee kaikin voimin heidän vaalityötään.

Timon jättäytyminen sivuun panee minutkin vielä uudelleen harkitsemaan ehdokkuuttani. Osa vaalien viehätyksestä meni.

Toisaalta Keskustan vaalivalmisteluihin liittyy suunnitelmia, jotka arveluttavat. Niiden pohjalta emme kykenisi suurimman puolueen asemasta kamppailemaan.

Jotkut puolueessa kaavailevat, että Keskusta solmisi vaaliliiton RKP:n kanssa. Meille siitä ei olisi mitään hyötyä, mutta se voisi aika tavalla vaikeuttaa vaalityötämme.

Vaaliliitto johtaisi ensiksikin taktikointiin. Ääniä pyrittäisiin keskittämään muutamalle ehdokkaalle. Emme saisi aikaan laajaa ja yhtenäistä vaalityötä, mikä on välttämätöntä, jos mielimme tavoitella suurimman puolueen asemaa.

Toiseksi: RKP on viime vuosina pyrkinyt kalastelemaan suomenkielisten liberaalien ääniä rökittämällä Perussuomalaisia. Tämä leimaisi haitallisesti vaaliliittokumppania.

Ja kolmanneksi: RKP kilpailee Keskustan kanssa saamelaisten kannatuksesta ohjelmalla, joka lietsoo ristiriitoja sekä heidän keskuuteensa että saamelaisten ja muun paikallisen väestön välille. Tätäkö haluamme eurovaaleissa?

Jotkut suunnittelevat myös, että Keskusta jo hyvissä ajoin ennen vaaleja sitoutuisi siihen, että edustajamme liittyisivät edelleen parlamentin liberaaliryhmään (ALDE).

Kaikki nykyiset europarlamentaarikot ovat kertoneet voimakkaasta tyytymättömyydestään ALDE-ryhmän toimintaan. Keskustan puheenjohtajaa Rovaniemellä valittaessa kaikki pääehdokkaat ilmoittivat olevansa sitä mieltä, että on tutkittava mahdollisuudet ryhmän vaihtamiseen tai uuden ryhmän luomiseen.

ALDE-ryhmä on yltiöliberaali ja hyvin liittovaltiohenkinen. Keskustan tärkeimmät tavoitteet eivät saa siinä osakseen sanottavaa vastakaikua. Olisi poliittinen itsemurha mennä vaaleihin sitoutuneena jäsenyyteen ALDE-ryhmässä.

Esitin ”Brysselin kone” ohjelman haastattelussa (ks. blogini 5.6.2013), että meidän tulisi pyrkiä muodostamaan europarlamenttiin uusi ryhmä.

Uusi ryhmä kehittäisi unionia itsenäisten valtioiden liittona. Se edistäisi taloudellisesti, ympäristöllisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää kehitystä Euroopassa ja koko maailmassa. Ryhmä pyrkisi turvaamaan jäsenmaiden maaseudun ja maatalouden elinvoimaisuuden. Sen aatteellisena perustana olisivat yhteisölliset, henkiset ja hengelliset arvot.

Mahdollisuudet uuden ryhmän perustamiseen kannattaa joka tapauksessa selvittää. Siihen voisi tulla puolueita useasta nykyisestä ryhmästä. Ellemme onnistuisi saamaan aikaan uutta ryhmää, voisimme tämän työn avulla vahvistaa asemaamme ALDE-ryhmässä.

Olen mielelläni mukana nostamassa eurovaaleissa Keskustaa Suomen suurimmaksi puolueeksi. Olen valmis tekemään tämän tavoitteen saavuttamiseksi jälleen kovan vaalityön.

Jos puolue pilaa itse vaalimenestyksensä, on ehkä parempi jättäytyä sivuun, ja alkaa valmistautua eduskuntavaaleihin.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia

Loistava tulos eurovaaleissa, seuraavaksi eduskuntavaalit
Äänikuninkuus mahdollinen, valinta hiuskarvan varassa
”Euroalueella on siis kaksi toimivaa vaihtoehtoa: täysimittainen liittovaltio tai rahaliiton purkaminen.”
Lipponen, Katainen ja maan etu