Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa myös EU:n puitteissa

Julkisuudessa on väitetty, että Keskustan puoluekokouksessa esittämäni näkemys tasavallan presidentin roolista Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olisi perustuslain vastainen.

Totesin puheessani, että perustuslain mukaan tasavallan presidentin tärkein tehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Sanoin, että perustuslakiin kirjattu ulkopolitiikan johtajuus ”ulottuu myös EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoutumiseen ja sen toteuttamiseen.”

Valtioneuvosto otti kantaa Lissabonin sopimuksen aiheuttamiin Eurooppa-neuvostoa koskeviin muutoksiin eduskunnalle 3. päivänä joulukuuta 2009 antamassaan selvityksessä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta selvityksessä todetaan: ”Suomen ulkopolitiikan yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaamiseksi valtioneuvoston tulee muodostettaessa Suomen kantaa merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unioniasioihin toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteinen kokous on tähän tarkoitukseen käyttökelpoinen ja muodolliselta kannalta riittävä yhteistyön foorumi.”

”Käytännössä tarpeellisia ja asianmukaisia yhteistyömuotoja ovat myös tasavallan presidentin epäviralliset tapaamiset pääministerin ja ulkoasiainministerin kanssa. Näillä foorumeilla valtioneuvosto myös informoi tasavallan presidenttiä Euroopan unionissa kulloinkin esillä olevista yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä.”

Eduskunnassa selvitys käsiteltiin ulkoasiain- ja perustuslakivaliokunnassa. Molemmat antoivat tukensa valtioneuvoston kannalle.

Ulkoasiainvaliokunta korosti mietinnössään, että valtioneuvoston tulee toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa. Se piti tärkeänä, että valtioneuvosto selvittää, onko tarpeen arvioida uudelleen valtioneuvoston ja tasavallan presidentin yhteydenpidon muotoja Lissabonin sopimuksen voimaantulon johdosta. Samaan viittasi myös perustuslakivaliokunta. Nämä kannanotot näyttävät liittyvän vasemmistopuolueiden molemmissa valiokunnissa esittämiin vastalauseisiin.

Ulkoasiainvaliokunnassa vasemmistopuolueiden edustajat esittivät harkittavaksi myös sitä, että valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja tasavallan presidentin yhteistä kokoontumista koskevan aloitteen voisi jatkossa tehdä sekä pääministeri että presidentti. Vastalauseessa ehdotettiin valiokunnan valmisteluresurssien vahvistamista esimerkiksi pienimuotoisella sihteeristöllä.

Olin edellisen hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä hyväksymässä valtioneuvoston selvitystä ja olen edelleen sen takana.

Käytännössä järjestelmä on toiminut siten, että pääministeri ja ulkoasiainministeri ovat epävirallisten tapaamisten yhteydessä informoineet tasavallan presidenttiä unionissa kulloinkin esillä olevista yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä, jolloin hänelle on tarjoutunut mahdollisuus esittää niistä näkemyksensä.

Muodollisesti Suomen kanta on määritelty valtioneuvoston EU-asioita käsittelevässä ministerivaliokunnassa ja sen jälkeen kokoontuneessa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisessä kokouksessa.

Tämän järjestelmän puitteissa toteutuvat onnistuneella tavalla perustuslaissa tarkoitettu ulkopolitiikan johtamisjärjestelmä ja siihen sisältyvä yhteistoiminta tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä.

Jos tulen valituksi, jatkan omalta osaltani tätä käytäntöä.