Lipposen ja Niinistön mieskohtainen vastuu

Väli-Suomen median verkkoblogi.

Euroalueen velkakriisi näyttää nousevan keskeiseksi kysymykseksi tammikuun presidentinvaaleissa.

Tähän on kaksi syytä.

Yhtäältä velkakriisin yhteydessä on ehdotettu, että EU:n perussopimuksia olisi muutettava jopa niin, että unioni tai euroalue muuttuisi ylikansalliseksi liittovaltioksi. Valtiosopimuksista neuvoteltaessa ja päätettäessä tasavallan presidentillä on keskeinen asema.

Toisaalta presidenttiehdokkaat Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö ovat mieskohtaisesti keskeisessä vastuussa siitä, että Suomi on ainoana Pohjoismaana mukana euroalueessa. Heidän mieskohtainen vastuunsa ulottuu myös siihen, että euroalueesta tuli liian laaja ja että Kreikkakin hyväksyttiin sen jäseneksi.

Jos Suomi olisi ollut Ruotsin ja Tanskan tapaan valmis jättäytymään euroalueen ulkopuolelle, olisi voinut toteutua se mm. Saksan nykyisen valtiovarainministerin Wolfgang Schäublen ajama suunnitelma, että alkuvaiheessa siihen olisi tullut vain viisi valtiota – Ranska, Saksa ja BENELUX-maat.

Nämä maat olivat riittävän samanlaisia ja riittävän pitkälle keskenään yhdentyneitä muodostaakseen ns. optimaalisen valuutta-alueen. Näille maille euro olisi ollut ainoa raha, yhtenäisvaluutta, ja muut EU-maat olisivat käyttäneet sitä yhteisenä valuuttana kansallisen rahan rinnalla.

Pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö halusivat kuitenkin Suomen siirtyvän euroon ensimmäisten maiden joukossa. Kun Suomen talous täytti EMU-kriteerit, tätä ei voitu torjua. Niin tehtiin poliittinen päätös, jolla mukaan otettiin kaikki halukkaat jäsenmaat. Kreikka sentään joutui hieman odottamaan.

Euroalueen velkakriisi johtuu perimmältään siitä, että se on liian laaja ja mukana on taloudeltaan liian erilaisia maita.

Lipposen ja Niinistön mieskohtainen vastuu korostuu sen vuoksi, että Suomen siirtymisestä euroon päätettiin ilman kansanäänestystä ja vain tiedonantomenettelyä käyttäen. Keskustan edustajat perustuslakivaliokunnassa totesivat päätöksentekomenettelyn perustuslain vastaiseksi.

Sauli Niinistö on joutunut parissa haastattelussa vastaamaan päätöksentekoa koskeviin kysymyksiin. Yhdessä haastattelussa hän puolustautui sanomalla, että tuohon aikaan oli yleinen se tulkinta, että euroon siirtymisestä äänestettiin jo EU-kansanäänestyksen yhteydessä. Toisessa haastattelussa hän on myöntänyt, että kansanäänestys olisi ollut hyvä järjestää.

Niinistön väite ei pidä paikkaansa. Jopa eduskunnan puhemiehenä toiminut Riitta Uosukainen totesi, ettei ainakaan hän ymmärtänyt kansanäänestyksen koskeneen myös markasta luopumista.

Toinen vastaus jää puolitiehen: jos kansanäänestys olisi järjestetty, Suomi olisi nyt yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa euroalueen ulkopuolella. Samoin olisi käynyt, jos eduskunta olisi käsitellyt asian lakiehdotuksen pohjalta ja perustuslain säätämisen järjestyksessä.

Lipponen ja Niinistö ovat mieskohtaisessa vastuussa myös Kreikan liittymisestä euroalueeseen. Eduskunnassa Kreikan jäsenyyttä ei ole asiakirjojen mukaan lainkaan käsitelty. Niinistö hyväksyi Kreikan jäsenyyden 5.6.2000 Luxemburgissa järjestetyssä EU:n valtiovarainministereiden kokouksessa ja Lipponen Feirassa 19.-20.6.2000 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa. Kreikkaa ei edes mainita suuren valiokunnan kuulemisesta laadituissa pöytäkirjoissa eikä niiden liitteissä.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on julkisuudessa myöntänyt, että Kreikan hyväksyminen oli virhe. Olisikohan Lipposen ja Niinistön aika myöntää oma virheensä?

Tärkeintä on kuitenkin se, että Lipponen ja Niinistö kertovat, kuinka Suomi, euroalue ja EU selviytyvät siitä pinteestä, johon olemme joutuneet.

Oman kantani olen kertonut.

Olen ollut alusta alkaen sitä mieltä, että kriisi olisi tullut hoitaa velkasaneerausten avulla. Nyt ne on tehtävä, ja niiden jälkeen kriisimaiden on selviydyttävä omillaan. Pankkien tukemisen tulee olla niiden omistajien ja asianomaisten maiden hallitusten vastuulla.

Pelkään kuitenkin, että vaikeudet jatkuvat ja joudumme kantamaan kasvavaa vastuuta kriisimaiden vaikeuksista. Pelkään myös, että euroaluetta pyritään kehittämään liittovaltioksi sekä perussopimuksia rikkoen että niitä muuttaen.

Näistä syistä olen esittänyt harkittavaksi, että Suomi ottaisi euron rinnalla käyttöön oman valuutan ja irrottautuisi euroalueesta. Tällöin olisimme samassa asemassa kuin Ruotsi, Tanska ja muut Pohjoismaat.

Sanotaan, että tämä on vaikeaa. Olisihan siinä omat vaikeutensa, mutta vaihtoehto näyttää olevan paljon pahempi.

Kun Sauli ja Paavo kertovat omat näkemyksensä, olen valmis kommentoimaan niitä.