1990-luvulla Ruotsi teki Suomelle ”marinit”

 

Eilisessä blogissani kerroin siitä, kuinka täpärällä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet olivat toukokuussa 2022.

Ruotsissa maan hallitusta johtaneet sosialidemokraatit olivat hajallaan. Jos puolue olisi lykännyt päätöksentekoaan, sekä Ruotsissa että Suomessa olisi voitu keskustella jäsenyyden hyödyistä ja haitoista.

Tämä ”diskuteeraus” olisi saattanut johtaa siihen, että Ruotsi ei olisi lähtenyt tukemaan Suomen jäsenyyshanketta. Toisaalta Suomi tuskin olisi yksinään jäsenyyttä hakenut.

Ratkaiseva merkitys oli sillä, että Sanna Marin pääministerinä ja SDP:n puheenjohtajana voimakkaasti vetosi sisarpuolueen johtoon.

Nyt poliittisen myrskyn keskelle joutuneessa Ruotsissa monet harmittelevat sitä, että kahden vuosisadan ajan maalle turvallisuutta, hyvinvointia ja arvostusta tuottaneesta liittoutumattomuudesta kovin kevytmielisesti luovuttiin.

Eilisessä blogissani kirjoitin siitä, että nyt oli tehty samoja virheitä kuin 1990-luvulla, jolloin neuvoteltiin ja päätettiin Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä Euroopan unionissa ja euroalueessa.

Silloin kärsivänä osapuolena oli Suomi. Ruotsi teki meille ”marinit”.

Jotkut ovat kaivanneet lisätietoa noista 1990-luvun tapahtumista. Tässä blogissani niistä kerron.

x  x  x

Prosessi käynnistyi, kun Ruotsi lokakuun lopulla 1990 päätti hakea jäsenyyttä Euroopan yhteisöissä. Tästä ei ennakkoon kerrottu Suomen hallitukselle. Tieto ei kulkenut myöskään sosialidemokraattisten puolueiden välillä.

Päätöksen teki Ingvar Carlssonin johtama sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus. Se liittyi talouskriisiin, jonka keskellä pyrittiin lisäämään talouselämän ja kansalaisten luottamusta hallitukseen.

Ratkaisua tehtäessä korostettiin, että mahdollisesta jäsenyydestä päätetään vasta neuvottelujen jälkeen.

Sosialidemokraatit kuitenkin hävisivät seuraavat vaalit, ja EY-neuvottelut vei loppuun Carl Bildtin johtama porvarillinen hallitus.

Vastustin Suomen jäsenyyttä. Katsoin kuitenkin, että Suomen olisi vaikea jäädä ulkopuolelle, jos Ruotsi liittyy. Tästä syystä hyväksyin sen, että Suomi haki jäsenyyttä.

Keskusta asetti jäsenyydelle tiukat reunaehdot ja korosti, että jäsenyydestä päätetään vasta neuvottelujen jälkeen.

Olin aluksi ulkoministerinä mukana neuvotteluissa. Jättäydyin kuitenkin sivuun valmistautuakseni vuoden 1994 presidentinvaaleihin. Niillä oli oleva EU-jäsenyyteen ratkaiseva vaikutus.

Mediapelin avulla toiselle kierrokselle saatiin kaksi EU-jäsenyyden innokasta kannattajaa. Vaalin ratkettua EU-neuvottelut vietiin kovalla kiireellä päätökseen vielä edellisen presidentin virkakaudella.

Kiireen vuoksi neuvottelutulos oli Suomelle erityisesti maatalouden osalta huono. Kun lisäksi näytti mahdolliselta, että Ruotsikin jäisi EU:n ulkopuolelle, päädyin vastustamaan sopimuksen hyväksymistä.

Olimme jo päässeet Euroopan talousalueen (ETA) kautta Euroopan unionin sisämarkkinoille. EU:n ulkopuolella meillä olisi säilynyt kansallinen maatalous-, alue- ja ympäristöpolitiikka. Olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme myös talous- ja kauppapolitiikassa.

Suomen, Ruotsin ja Norjan jäädessä osaksi Euroopan talousaluetta olisimme voineet muodostaa sen puitteisiin Pohjolan yhteisön.

x  x  x

Keväällä 1994 kehitettiin Pohjoismaiden keskinäinen domino-peli, jolla pyrittiin varmistamaan niiden jäsenyys.

Syksyllä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa käytiin kansanäänestykset.

Kun jäsenyyden vastustus oli alhaisinta Suomessa, meidät pantiin äänestämään ensimmäiseksi. Seuraavana vuorossa oli Ruotsi ja viimeisenä Norja, jossa vastarinta oli voimakkainta. Suomen piti vetää muut perässään EU:n jäseniksi.

Ruotsissa enemmistö vastusti maansa jäsenyyttä. Tähän vaikutti se, että osa ay-liikkeestä oli vahvasti vastustavalla kannalla.

Ruotsissakin käytiin vakavaa keskustelua pysyttäytymisestä Euroopan talousalueessa, jonka kautta oli jo päästy EU:n sisämarkkinoille. Keskusteltiin myös Pohjolan yhteisön muodostamisesta.

Sielläkin luettiin Nordisk kontakt -lehteen kirjoittamaani artikkelia ”Euroopan unioniin vain Pohjolan yhteisöön?”.

Syksyn 1994 vaalien kautta Ingvar Carlsson oli palannut pääministeriksi.

Kuvaava oli hänen TV:ssa nähty kommenttinsa, kun enemmistö oli Suomen kansanäänestyksessä hyväksynyt maamme jäsenyyden: ”nyt voidaan lopettaa keskustelut Pohjolan yhteisöstä”.

Suomen hallitus pyrki antamaan Ruotsille vetoapua hyväksyttämällä Suomen jäsenyyssopimuksen kovalla kiireellä eduskunnassa ennen Ruotsin kansanäänestystä.

Järjestin jarrutuskeskustelun, jolla tämä estettiin. Ruotsalaisille ei kuitenkaan kerrottu, että Suomessa odotettiin heidän ratkaisuaan.

Tilapäinen ruotsalaisten enemmistö hyväksyi maansa jäsenyyden. Tämä ratkaisi Suomenkin jäsenyyden.

Carlssonin seuraajaksi noussut Göran Persson kommentoi vuonna 2000 ratkaisua Euroopan parlamentin liberaaliryhmän johdolle toteamalla, ettei Ruotsin oikeastaan tulisi kuulua unioniin. Ruotsalaisten enemmistö oli sekä ennen kansanäänestystä että sen jälkeen jäsenyyttä vastustanut.

x  x  x

Suomen maataloudelle ja maaseudulle EU-jäsenyys oli rakas isku.

Tuottajahinnoissa mentiin yhdessä yössä maailmanmarkkinoiden tasolle. Menetys korvattiin osittain budjettituella, jonka Suomi pääosin itse maksoi. Eteläisen Suomen saama korvaus osoittautui olevan vain siirtymäkauden tukea.

Luonnon olosuhteiden vuoksi Ruotsin maatalous selviytyi paljon paremmin.

Vuosi vuodelta EU on puuttunut yhä kovemmalla kädellä Suomen oikeuksiin hoitaa ja hyödyntää omia uusiutuvia luonnonvarojaan.

EU-ratkaisun jälkeen Suomi vietiin perustuslakia rikkoen ilman kansanäänestystä ensimmäisten maiden joukossa euroalueeseen. Lipposen-Niinistön hallitus tulkitsi, että jäsenyys ratkaistiin jo EU-kansanäänestyksessä.

Ruotsissa ja Tanskassa ratkaisua lykättiin. Näissä maissa järjestettiin kansanäänestys, jossa kansan enemmistö hylkäsi euroon siirtymisen.

Suomi on kovasti kärsinyt euroon siirtymisestä. Itsenäisen talouspolitiikan säilyttäneissä Ruotsissa ja Tanskassa talous on kasvanut ja julkinen velka on pysynyt terveellä tasolla.

Erityisen pahasti ovat kärsinyt metsäteollisuutemme ja -taloutemme. Tässäkin Ruotsi on pärjännyt meitä paremmin.

Tulevaisuudessakin maataloutemme ja maaseutumme kohtalo riippuu ratkaisevasti EU:ssa tehtävistä ratkaisuista. Meille käy köpelösti, jos maailmankauppaa edelleen rajattomasti vapautetaan ja jos valtaa keskitetään Brysseliin.

Suhtautuminen globalismiin ja federalismiin on tulevien presidentinvaalienkin keskeinen kysymys, kuten äskettäisessä blogissani ”Heräävä maaseutu?” kirjoitin.

x  x  x

Tässä kirjoituksessa esitetyistä asioista löytyy lisätietoa teoksestani ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Se on luettavissa ja kuunneltavissa äänikirjana kotisivuni kirja-arkistosta.

Suomen itsenäisyyttä vaalivan ja puolustavan ehdokkaan saamista vuoden 2024 presidentinvaaleihin on mahdollista tukea osallistumalla kannattajakorttien keräämiseen. Ohjeet löytyvät kotisivuni kautta.