Sanna Marinia saa Ruotsi ahdingostaan ”kiittää” 

 

Ruotsi on joutunut koraanin häpäisyjen vuoksi aikamoiseen ahdinkoon.

Aluksi ne johtivat osaltaan siihen, että Ruotsin Nato-jäsenyyden hyväksyminen Turkissa lykkääntyi. Nyt on suututtu monessa muussakin islamilaisessa maassa.

Irakin pääkaupungissa Bagdadissa väkijoukot valtasivat Ruotsin suurlähetystön. Tämä johti vakavaan selkkaukseen maiden välillä.

Nyt Ruotsi on joutunut vaikeuksiin myös Iranin, Saudi-Arabian ja monen muun islamilaisen maan kanssa.

Koraanin häpäisyillä kerrotaan pyrittävän estämään Ruotsin Nato-jäsenyys tai ainakin lykkäämään sitä mahdollisimman pitkään.

Nyt syntynyt tilanne antaa aiheen palauttaa mieleen 14.5.2022 julkaisemani blogi ”Finlands sak är vår”, jolla pyrin vaikuttamaan vielä siihen, että päätöksiä Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydestä olisi lykätty tuonnemmaksi.

Kirjoituksessani osoitin, että Ruotsissa Nato-jäsenyyttä oli käsitelty väärin perustein. Kysymys ei ollut ”Suomen asian” ajamisesta. Kysymys oli sekä Sauli Niinistön että Sanna Marinin poliittisesta tahdosta viedä Suomi Ukrainan sodan synnyttämää tilannetta hyödyntäen Naton jäseneksi.

Sanna Marinilla oli tässä ratkaiseva rooli sen vuoksi, että hän puolueensa puheenjohtajana taivutteli SDP:n ruotsinmaalaisen sisarpuolueen Nato-jäsenyyden kannalle.

Edellisen, torstaina 12.5. julkaisemani, blogin oli pitänyt olla viimeinen puheenvuoroni keskusteluun Suomen Nato-jäsenyydestä. Sinä päivänä oli varmistunut, että Suomi jäsenyyttä hakee.

Edellisen päivän uutiset Ruotsista ja Turkista olivat kuitenkin antaneet aiheen tarttua asiaan uudelleen.

x  x  x

Ruotsissa käyty Nato-keskustelu oli tuonut mieleeni blogin otsikkoon kirjaamani talvisodan aikaisen iskulauseen ”Suomen asia on meidän”. Sillä Ruotsissa aikanaan vauhditettiin Suomen tueksi toteutettua keräystä.

Tässä hengessä Nato-keskustelua oli Ruotsissa näköjään käyty.

Mahdollista jäsenyyshakemusta oli perusteltu Suomen tasavallan presidentin ja pääministerin vetoomuksilla. Oli syntynyt mielikuva, että Suomi oli vakavassa vaarassa. Meitä haluttiin auttaa.

Kertasin blogissani 1990-luvun alun tapahtumat, jolloin neuvoteltiin ja päätettiin Suomen ja Ruotsin liittymisestä Euroopan unioniin.

Nyt oltiin toistamassa samoja virheitä, joita silloin tehtiin.

EU-ratkaisun yhteydessä jäsenyyksiä kannattanut eliitti pelasi domino-peliä ja manipuloi julkisuutta. Samaa oli koettu nyt.

Kirjoitin:

”Suomesta käsin oli harhautettu Ruotsin poliittista ja valtiollista johtoa vetoamalla Suomen haavoittuvaan asemaan Venäjän naapurina.

Ruotsissa sosialidemokraatit harkitsevat luopumista vakaasta linjastaan, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, jolla maa on pysyttäytynyt jo kahden vuosisadan ajan sotien ulkopuolella.

Kysymys on ruotsalaisten kansallisesta identiteetistä.

Tätä vakavaa askelta harkitaan sen vuoksi, että sisarpuolueen johto on heihin vedonnut.”

x  x  x

Tosiasia kuitenkin oli, ettei perusteita linjan muuttamiseen ollut.

Pohjolan turvallisuuspoliittinen tilanne oli säilynyt rauhallisena ja vakaana nimenomaan Ruotsin ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden ansiosta. Suomeenkaan ei kohdistu mitään sotilaallista uhkaa.

Molemmissa maissa poliittinen oikeisto oli ideologisista ja poliittisista syistä vuosikausien ajan kannattanut maansa Nato-jäsenyyttä.

Sauli Niinistö oli jo puoluepoliitikkona kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä ja ryhtynyt sitä nyt myös presidenttinä ajamaan.

Saman päivän Helsingin Sanomissa pääministeri Sanna Marin oli kertonut, että hän oli ollut jo vuosikausia Nato-jäsenyyden kannattaja.

”Kysymys ei siis ole Venäjän hyökkäyksen aiheuttamasta hädästä, jolla ruotsalaisia puoluetovereita on maaniteltu tukemaan molempien maiden Nato-jäsenyyttä!”

Kirjoitin, että päätöksenteon muuttuneet aikataulut avasivat vielä mahdollisuuden ikkunan:

”Jos järki voittaisi, Ruotsin sosialidemokraatit päättäisivät huomenna ottaa aikalisän ja lykätä päätöksentekoa. Tällöin molemmissa maissa avautuisi mahdollisuus käydä Nato-jäsenyydestä kunnollinen keskustelu.

Tuskinpa eduskunta kiirehtisi lyömään lukkoon Suomen päätöksen hakea jäsenyyttä, jos Ruotsin kanta jäisi toistaiseksi avoimeksi.”

x x x

Lopuksi kysyin, kuinka uutiset Turkista asiaan vaikuttavat.

Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin edellisen päivän lausuntoa oli vähätelty ja jopa pilkattu. Oli puhuttu ”basaarikauppiaasta”, joka aikoo kiristää etuja omalle maalleen.

Huomiota ei ollut lainkaan kiinnitetty Ukrainassa riehuvaan sotaan.

”Turkki on Mustanmeren rantavaltio. Sillä on ehkä avainrooli rauhan aikaansaamiseksi Venäjän ja Ukrainan välille.

Turkin kantaan saattaa ratkaisevalla tavalla vaikuttaa se, kuinka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden arvioidaan vaikuttavan sotaan ja mahdollisuuksiin saada se pian päättymään.

Turkin eilinen kannanotto osoittaa, että on olemassa todellinen riski siihen, että Suomen ja Ruotsin hakemus johtaisi ”kelvottomaan yritykseen”. Muitakin kompastuskiviä Nato-tielle voi ilmaantua.

Tätä on tasavallan presidentti Sauli Niinistökin pitänyt pahimpana vaihtoehtona.

Vielä on mahdollisuus perääntyä. Kasvojen menettämiseltä voisi välttyä lykkäämällä hakemuksen jättämistä.”

x  x  x

Hakemusten jättämistä ei lykätty. Keskustelua ei kummassakaan maassa käyty.

Suomen eduskunnassa päätöstä perusteltiin sillä, että Ruotsi liittyy samanaikaisesti. Tämä ei toteutunut.

Jäseneksi päästäkseen Ruotsi on joutunut luopumaan ulkopolitiikkansa keskeisistä periaatteista. Suhteet islamilaiseen maailmaan saattavat pitkäksi aikaa vaikeutua.

Ruotsi joutuu myös tukemaan Turkin EU-jäsenyyttä, vaikka se ei alkuunkaan täytä jäsenyyden ehtoja. Turkissa taas katsotaan, että sillä on jäsenyyteen vähintään yhtä hyvä oikeus kuin Ukrainalla, jolle jäsenyys on jo luvattu.

Kuinka käy Suomen? Mitä jää jäljelle siitä ”ihmisoikeusperustaisesta” ulkopolitiikasta, jonka yhtenä osana oli liittyminen Natoon ja taisteluun demokraattisten ja autoritaaristen maiden välillä.

Nyt on totisesti tärkeää ryhtyä käymään keskustelua Nato-Suomen ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikasta.

Kun sitä ei ole muutoin saatu aikaan, tarjoaa Pohjantähti-keskus tähän mahdollisuuden Pohjanranta-keskusteluissa, joita alamme järjestää 4.8. lähtien eri puolilla Suomea.