19
syys
2022
51

”Euroopan strateginen autonomia”

Yhdysvaltain käynnistämä ”uusi kylmä sota” on ilmeisesti siirtymässä uuteen vaiheeseen, kun Kiinan vastaisia pakotteita valmistellaan.

Kiinan ihmisoikeusloukkaukset ovat nousseet jälleen esille. Taiwaniin on tehty korkean tason vierailuja ja sitä aseistetaan. Kiinan väitetään tukevan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, vaikka se on ollut kannanotoissaan ja toiminnassaan hyvin pidättyvä.

Meilläkin on ryhdytty puhumaa ”Euroopan strategisesta autonomiasta”. Tällä tarkoitetaan sitä, että meidän olisi vähennettävä riippuvuutta Kiinasta samaan tapaan kuin Venäjän suhteen on toimittu.

Näyttää olevan toteutumassa se, mitä ounastelin 23. elokuuta julkaisemassani blogissa ”Onkohan meidän rikottava suhteemme myös Kiinaan?”.

Ukrainan sotamenestys Harkovan alueella on vahvistanut uskoa sen voittoon, ja tukea sille ollaan lisäämässä. Sodan pitkittyminen varmistaisi ”uuden kylmän sodan” jatkumisen vuosikausiksi eteenpäin.

Yhdysvaltain strategiassa Ukrainan sota kytkeytyy Kiinan kanssa käytävään maailmanlaajuiseen valtataisteluun.

Kuten Suomen Washingtonin suurlähettiläs Mikko Hautala sanoi äskettäisessä TV-haastattelussa, Yhdysvalloissa ajatellaan, että ”jos Venäjää ei kyetä pysäyttämään Ukrainassa, niin on aika vähän toiveita pysäyttää Kiina”.

Ukrainan sota on toisaalta nyt käännekohdassa, joka saattaa avata mahdollisuuden tulitaukoon, aselepoon ja neuvotteluihin. Tähän mahdollisuuteen olisi tartuttava.

x x x

Harkovan alueella Venäjän kokema tappio saattaa yllättäen osaltaan edistää rauhan mahdollisuuksia.

Venäjän alkuperäisenä tavoitteena näyttää olleen Ukrainan venäjänkielisen vähemmistön aseman turvaaminen valtaamalla sen asuttamat alueet maan itä- ja eteläosissa.

Jo varhaisessa vaiheessa Venäjä näyttää luopuneen Odessan ja sitä ympäröivien alueiden valtaamisesta, vaikka niiden kautta olisi syntynyt yhteys Transnistrian venäjänkieliselle alueelle.

Myös Harkovan kaupungin valtaamisesta Venäjä oli ilmeisesti jo luopunut. Tästä syystä sodan alkuvaiheessa vallatulla Harkovan alueella on ollut vähän joukkoja. Tämä teki mahdolliseksi menestyksekkään Ukrainan yllätyshyökkäyksen.

Venäjän kokema tappio johtaa varmaankin joihinkin vastatoimiin, mutta samalla se saattaa vahvistaa Moskovan valmiutta kompromissirauhaan.

Ukrainassa saattaa Harkovan alueella saatu voitto nostaa uskoa tuleviin sotamenestyksiin. Toisaalta Kiovassa tiedetään, että voitto antaa liian myönteisen kuvan mahdollisuuksista vastaavanlaisiin saavutuksiin muilla alueilla.

Harkovan alueen sotamenestys saattaa antaa Ukrainalle tervettä itseluottamusta, ja se saattaa siten myös helpottaa taipumista kompromisseihin ja rauhaan.

Kompromisseja molemmilta osapuolilta rauhan saavuttamiseen joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin vaaditaan.

Avainkysymyksiä ovat Venäjän valloittamien alueiden tulevaisuus, venäjän kielen asema Ukrainassa ja molempien osapuolten turvallisuuden takaaminen.

x x x

Ukrainalle tukea antaneet länsimaat ovat vannoneet sen jatkuvan siihen saakka, että Ukraina voittaa sodan. Niidenkin keskuudessa saattavat kuitenkin lisääntyä ajatukset, että sotatoimet olisi saatava mahdollisimman pian päättymään.

Yhdysvaltain odotukset ”uuden kylmän sodan” etenemisestä eivät ole ainakaan kaikin osin toteutuneet. Maailma ei ole jakautumassa sen toivomalla tavalla demokraattisiin ja autoritaarisiin valtioihin.

Kuten Euroopan komission jäsen Jutta Urpilainen TV-haastattelussa äskettäin sanoi, jakolinjan toisella puolella näyttävät olevan vain länsimaat ja toisella puolella koko muu maailma.

Pakotteet eivät ole ainakaan toistaiseksi vaikuttaneet Venäjän toimintaan. Läntisen Euroopan maissa mielialat ovat muuttumassa, kun pakotteet ja vastapakotteet iskevät niihin koko voimallaan.

Suomessakin pitäisi pohtia, kannattaako meidän tukea sellaista ”Euroopan strategista autonomiaa”, jota meille nyt tyrkytetään.

Kiina on uhannut Yhdysvaltain valta-asemaa vain rauhanomaisin keinoin. Se on kehittänyt talouttaan ja kohottanut kansansa elintasoa. Kiina on ryhtynyt rauhanomaiseen yhteistyöhön kehittyvien maiden kanssa kaikilla mantereilla.

Kuten 26. elokuuta julkaisemassani blogissa kirjoitin, Kiinan ja Venäjän kanssa voi kilpailla myös rauhanomaisesti.

Suomella on ollut ja on hyvät taloussuhteet Kiinan kanssa. Monilla suomalaisyrityksillä on Kiinassa menestyksellistä toimintaa.

Yhteyksien ja yhteistyön katkaiseminen aiheuttaisi meille suuria menetyksiä.

x x x

Euroopan tulisi todellakin vahvistaa ”strategista autonomiaansa”, mutta Euroopan pitäisi lisätä itsenäisyyttään kaikkiin suuntiin.

Eniten riippuvaisia olemme nyt Yhdysvalloista.

Transatlanttisissa suhteissa Eurooppa on pahasti hajallaan.

Britannia on ollut ja on Yhdysvaltain uskollinen liittolainen. Varauksetonta tukea se on saanut myös Baltian mailta ja Puolasta, joita Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld Irakin sodan aikana kutsui ”uudeksi Euroopaksi”. Suomeakin on nyt pyritty viemään tähän joukkoon.

Vanhan Euroopan” johtoasemassa on viime vuosina ollut Ranska. Saksa oli sen rinnalla, mutta nyt se on joutunut yhdeksi ”uuden kylmän sodan” pääuhreista, kuten kirjoitin blogissani ”Saksa Yhdysvaltain pihdeissä”.

Tätä todistaa myös äskettäin julkisuuteen tullut amerikkalaisen RAND Corporationin muistio viime tammikuulta.

Toivottavasti Eurooppa kykenee Ukrainan sodan päätyttyä vahvistamaan sisäistä yhtenäisyyttään ja itsenäisyyttään.

Tähän päästäksemme tulee Euroopan unionia kehittää itsenäisten kansakuntien yhteisönä, joka hyväksyy jäsentensä erilaisuuden. EU:n ympärille tulee rakentaa samankeskisten kehien Eurooppaa.