8
elo
2022
82

Onko Suomessa siirrytty sotapropagandasta sotasensuuriin?

Tänään jätin kaihoisin mielin jäähyväiset Uuden Suomen Puheenvuoro -sivustolle.

Vastedes julkaisen kirjoitukseni vain omalla kotisivullani. Ne ovat vapaasti kaikkien tiedotusvälineiden käytettävissä, kunhan lähde mainitaan.

Aloitin kirjoitusteni julkaisemisen Uuden Suomen Puheenvuorossa vuoden 2012 presidentinvaalien edellä.

Ensimmäinen julkaisuni oli lokakuun lopulla 2011 pitämäni puhe, jolla käynnistin vaalikampanjani.

Seuraavassa 31.10 kirjoittamassani blogissa ”Niinistö yrittää johtaa harhaan” kommentoin presidenttiehdokkaiden ensimmäistä vaalikeskustelua.

Kirjoitus ja sen synnyttämä keskustelu ovat myöhempien tapahtumien valossa hyvin mielenkiintoista luettavaa.

Silloinkin puhuttiin Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Kirjoitin: ”Sauli Niinistö kiemurtelee Nato-kantojensa vuoksi. Hän kiistää ajavansa Suomea ”noin vain” Natoon. Hän vaatii kansanäänestystä.”

Myös vuoden 2018 presidentinvaalien yhteydessä Sauli Niinistö torjui ehdottomasti sen väitteen, että hän olisi viemässä Suomea suoraan tai EU:n kautta sotilasliitto Naton jäseneksi.

Niinistö sanoi, että Nato-jäsenyyttä olisi harkittava vain siinä tilanteessa, että Venäjä alkaisi pitää Suomea samanlaisena uhkana turvallisuudelleen kuin Natoa.

Vaaleissa Sauli Niinistö sai ylivoimaisen voiton.

Se ei ollut valtakirja muuttaa Suomen turvallisuuspolitiikan vakiintunutta linjaa. Valtaosa Niinistöä äänestäneistä vastusti Suomen Nato-jäsenyyttä.

Kun Nato-jäsenyyden hakemisesta keväällä 2022 päätettiin, kansanäänestystä ei järjestetty.

x x x

Kuluneiden 11 vuoden ajan olen ollut varsin tyytyväinen yhteistyöhön Uuden Suomen kanssa.

Olen nojautunut kirjoituksissani tosiasioihin ja perustellut mielipiteeni. Usein blogini ovat nousseet luetuimpien joukkoon. Ne ovat synnyttäneet vilkasta keskustelua.

Viime huhtikuussa otin kuitenkin toimitukseen yhteyttä ja valittelin sitä, että kommentointi oli käynyt suurimmaksi osaksi ala-arvoiseksi.

Kysyin, voiko kommentoinnin estää. Jos jollakulla on asiallinen kommentti, sen voisi esittää omassa blogissa. Tulisi lisää tasokkaita kirjoituksia.

Kysyin, voisiko tällä olla yleisempääkin merkitystä Puheenvuoron tason nostamiseksi.

Sain vastauksen, että viimeisimmästä blogistani oli toimituksen mielestä löytynyt vain yksi asiaton kommentti. Toki siellä oli ollut kriittistä keskustelua, kipakkaakin kritiikkiä, mutta Uudessa Suomessa ei kritiikkiä haluttu vaientaa.

Minulle kerrottiin, että voin poistaa kommentoinnin, jos niin haluan, mutta ”Uuden Suomen näkökulmasta kommentoinnin estäminen/lopettaminen ei ihan käy yksiin sen ajatuksemme kanssa, että haluamme olla areena yhteiskunnalliselle keskustelulle.”

Jatkoin kirjoittamista ja sallin edelleen kommentoinnin.

x x x

Kesä-heinäkuun vaihteessa tapahtui yllättävä käänne.

Heinäkuun 5. päivänä julkaisemani kirjoitus ”Pitäisikö Ukrainan pelätä kokevansa Armenian kohtalon?” poistettiin. Perusteluksi ylläpito esitti sääntöjen kohdan, jonka mukaan ”valheellisen tai perättömän tiedon ja haitallisten huhujen levittäminen on kiellettyä”.

Tämäkin kirjoitukseni perustui tosiasioihin, ja esitin siinä perusteltuja mielipiteitä.

Kerroin siitä, että kaksi vuotta sitten Nato-maa Turkki yhdessä Azerbaidzhanin kanssa hyökkäsi Nagorno-Karabahiin sijoitettujen Armenian joukkojen kimppuun.

Akateemisessa mielessä” vertailin Ukrainan kriisiä tähän Nagorno-Karabahissa käytyyn sotaan. Tämä ei ilmeisesti Uuden Suomen Puheenvuoron ylläpitoa miellyttänyt.

Mieluisa ei tainnut olla myöskään kirjoitukseni otsikkoon sijoitettu kysymys.

Sodassa suurvalta Venäjä ei puolustanut Armeniaa, jonka kanssa sillä oli yhteinen monikansallinen puolustusliitto. Venäjä ilmoitti, että puolustusyhteistyö rajoittuu Armenian virallisiin maarajoihin.

Sodan lopettaneen sopimuksen allekirjoittaminen johti Armeniassa väkivaltaisiin mellakoihin. Mielenosoittajat murtautuivat myös parlamenttitaloon.

Kirjoitin, että Ukrainan olisi joka tapauksessa viisasta ottaa huomioon se mahdollisuus, että se saattaa joutua kokemaan Armenian kohtalon. Nyt tukeaan vannovat suurvallat saattavat lopulta taivutella sitä kompromissirauhaan.

Kysyin, kannattaako sitä ennen kärsiä raskaat tappiot ja altistua jopa ydinaseiskuille: ”Olisiko jo aika pyrkiä tulitaukoon, aselepoon ja neuvottelujen käynnistämiseen?”

x x x

Samalla perusteella poistettiin 29.7. julkaisemani kirjoitus ”Yllyttivätkö Yhdysvallat ja Ukraina Venäjää hyökkäämään?”.

Tässäkään tapauksessa ei kerrottu, mikä kohta kirjoituksessa oli ylläpidon mielestä sääntöjen vastainen.

Tässä tapauksessa poiston tosiasiallinen syy ehkä olivatkin liitetiedostot, joille ei haluttu antaa julkisuutta.

Kirjoitukseni otsikossa esitetty kysymys perustui kirjeeseen, joka sain lukijaltani:

Kirjoitatte yhdessä blogissanne Yhdysvaltojen ryhtyneen jo vuoden 2021 keväästä lähtien kokoamaan ja valmistelemaan lähimpien kumppaniensa kanssa tukea Ukrainalle ja pakotteita Venäjää vastaan, minkä jälkeen neuvottelut tilanteesta eivät edenneet.

Kysymykseni on, olikohan Yhdysvalloilla osuutta Ukrainan Kansallisen turvallisuusneuvoston 11.03.2021 laatimaan ja presidentti Zelenskyin 25.03.2021 vahvistamaan asetukseen No. 117/2021, jonka mukaan Ukraina tulee valtaamaan takaisin Venäjän v. 2014 valloittamat alueet?”

Entä oliko em. asetuksella ja USAn ulkoministeri Antony Blinkenin ja Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleban viime marraskuussa allekirjoittamalla asiakirjalla U.S.-Ukraine Charter of Strategic Partnership, vaikutusta Venäjän päätökseen hyökätä Ukrainaan muutamaa kuukautta myöhemmin?

Asiakirjassa ilmaistaan Ukrainan tarkoitus sitoutua ”syvään ja kattavaan” integraatioon eurooppalaisiin ja euroatlanttisiin instituutioihin.

Miksiköhän em. asetuksesta ja tästä sopimuksesta ei mainita Ukraina-keskustelussa?”

x x x

Vastasin, että Suomessakin on vallalla sotapropaganda, josta olin edellisessä blogissani kirjoittanut.

Tiedotusvälineissä ovat olleet esillä lähes yksinomaan Ukrainan viranomaisten ja läntisten tiedusteluorganisaatioiden tuottamat sotauutiset.

Sotapropagandan tavoitteena näyttää olevan, että ”kotirintaman” tuki sotaponnistuksille kyetään ylläpitämään.

Poistetussa blogissani kommentoin noita kahta dokumenttia, joita minäkään en ollut huomannut:

Volodymyr Zelenskyin maaliskuussa 2021 allekirjoittama asetus koski nimenomaan Krimin valtaamista, jonka Venäjä on liittänyt valtioalueeseensa.

Asetuksen allekirjoitus ajoittui tilanteeseen, jossa Yhdysvallat kehitti strategiaansa maailman ajamiseksi kohti ”uutta kylmää sotaa”.

Tämä uutisjuttu sisältää myös Venäjän reaktion:

Is the world ready for World War 3 as Ukraine’s President signed a decree to retake Crimea from Russia? Russia warns NATO.

Venäjä tulkitsi asetuksen sodanjulistukseksi itselleen.

Toinen kirjeessä mainittu dokumentti allekirjoitettiin 10.11.2021, ja se liittyi tilanteeseen, jossa Yhdysvallat ryhtyi toteuttamaan suunnitelmaansa.

Nämä kaksi asiakirjaa vahvistavat käsitystä siitä, että Yhdysvallat ja Ukraina suunnittelivat yhdessä Venäjän hyökkäyksestä käynnistynyttä sijaissotaa (proxy war) sitä vastaan.”

Elokuun 2. päivänä julkaisemani kirjoitus ”Leviääkö sotiminen Ukrainasta Balkanille?” poistettiin sillä perusteella, että se ylläpidon mielestä ei noudattanut sääntöä, jonka mukaan viestiin ei saisi liittää linkkejä ”laittomaan, harhaanjohtavaan tai epäasialliseen materiaaliin”.

Tässä tapauksessa poiston sai ilmeisesti aikaan kirjoituksen loppuun linkitetty Scott Ritterin haastattelu. Balkanin räjähdysherkkään tilanteeseen liittynyt tärkeä arvio jäi julkaisematta.

x x x

Kaikki Uuden Suomen sensuroimat kirjoitukset olivat ja ovat tärkeä osa yhteiskunnallista keskustelua. Pidän kaikkia poistoja perusteettomina.

Poistojen jälkeen päätin, että en julkaise enää kirjoituksiani Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Mitä on tapahtunut, kun Uusi Suomi ryhtyi sensuroimaan kirjoituksiani? Kirjoitusteni luonne ei ole millään tavalla muuttunut.

Samaan aikaan suomalaisessa mediassa on tapahtunut toinenkin samansuuntainen muutos.

Keskustan äänenkannattaja Suomenmaa ei ole 23.6. jälkeen julkaissut ”Mielipiteissään” ainuttakaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittynyttä kirjoitustani.

Onko Suomessa siirrytty kesäkuun lopulla sotapropagandasta sotasensuuriin? Onko Huoltovarmuuskeskuksen alaisuudessa toimivan Mediapoolin toimintaa tehostettu? Onko tästä päätetty Suomen ulkopoliittisen johdon tasolla?

Kysymyksiä herättää myös äskettäin julkisuuteen tullut Suojelupoliisin ehdotus, että ”valeuutisten tahallinen levittäminen vieraan vallan puolesta tulisi säätää rikokseksi”.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä valeuutisiksi helposti leimataan kaikkien sellaisten tosiasioiden julkistaminen, jotka ovat ristiriidassa vallalla olevan sotapropagandan kanssa.

Mihin olemme menossa?

x x x

Olen uudistanut kotisivuani.

Täältä löytyvät kaikki julkaisemani blogit. Niiden lisäksi ovat ilmaiseksi luettavissa lähes kaikki kirjoittamani kirjat. Osa kirjoista on myös kuunneltavissa äänikirjoina.

Tarjolla ovat lisäksi Polaris-TV:n julkaisemat Youtube-videot ja Alfa-TV:ssa esitetyt ”Dissidentti” -ohjelman jaksot.

Kotisivulta on suora linkki Pohjanrannan verkkokauppaan, jonka kautta voi tilata kirjoja ja mukeja.

Pohjantähtilehden kautta voit tulla lähettämieni uutisvinkkien tilaajaksi.