Turve pois päästökaupasta, itsenäiseen maatalouspolitiikkaan

Energian ja ruuan hintojen kohoaminen on johtanut suoranaiseen kilpailuun siitä, kuka keksii parhaimpia keinoja niiden alentamiseksi.

Sähkön osalta paras välitön keino on sähköveron alueellinen porrastaminen. Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntaliitot ovat esittäneet sen toteuttamista. Ruotsissa se on jo käytössä. Perusteet ovat vahvat ja pysyvät: harvaan asutuilla alueilla sähkön siirtokustannukset ovat korkeat.

Vihreät ovat esittäneet energiakustannusten korvaamista valtion varoista haja-asutusalueilla. Tätä olisi hyvin vaikea käytännössä toteuttaa.

Sähkön arvonlisäveron yleinen alentaminen maksaisi paljon, ja sen tehokkuutta on syytä epäillä. Hinnat eivät välttämättä vastaavasti alenisi. Hyöty saattaisi mennä energiayhtiöille.

Perussuomalaiset ovat ehdottaneet EU:n päästökauppajärjestelmän keskeyttämistä. Tämä ei ole realistinen ajatus.

Sen sijaan Suomen pitäisi käyttää hyödyksi energiakriisin aiheuttama poikkeustila ja vaatia turpeen poistamista EU:n päästökaupan piiristä. Turve on uusiutuva polttoaine.

Turpeen käytön osalta Suomessa pitäisi olla rohkeutta radikaaleihin ratkaisuihin. Vuoden 2020 helmikuussa ehdotin jopa sitä, että kivihiili korvattaisiin turpeella. Tämä ajatus liittyi Juha Kuisman virittelemään keskusteluun siitä, että uusiutuvat luonnonvarat tulisi asettaa yhteiskunnan perustaksi.

Kivihiilen korvaaminen turpeella olisi taloudellisesti hyvin järkevä ratkaisu. Lämpöä ja sähköä tuotettaisiin edullisesti olemassa olevissa voimalaitoksissa.

Vaikka turpeen energiakäyttöä voimakkaasti lisättäisiin, Suomen suot sitoisivat paljon enemmän hiiltä kuin sitä turpeen poltosta vapautuisi.

Turpeen käytön lisääminen olisi merkittävä askel kohti ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää kehitystä. Lisäksi se lisäisi meidän omavaraisuuttamme ja turvallisuuttamme.

Toinen radikaali ratkaisu tarvitaan ruokaturvan varmistamiseen.

Suomen tulisi erota EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta. Tällöin voisimme turvata rajasuojan avulla tuottajahintojen riittävän tason ja maatalouden kannattavuuden. Samalla riippuvuus julkisista varoista maksettavasta tuesta vähenisi.

Itsenäiseen maatalouspolitiikkaan palaamisen pitäisi olla mahdollista. Norja on Suomen tapaan EU:n sisämarkkinoilla, mutta se ei ole mukana yhteisessä maatalouspolitiikassa.