Korvataan kivihiili turpeella

Julkaisin 9.2. blogin ”Uusiutuvat luonnonvarat yhteiskunnan perustaksi”, jossa harmittelin sitä, että viime vuosien kansainvälinen ilmastopolitiikka on vienyt ajattelua ja toimintaa harhaan:

”Yksi ilmastopolitiikan vääristymistä on suhtautuminen turpeen energiakäyttöön.

Niukoilla poliittisilla enemmistöillä on sekä Suomessa että EU:n tasolla syntynyt tulkinta, että turve on fossiilinen polttoaine ja uusiutumaton luonnonvara. Se on rinnastettu kivihiileen. Tämä rinnastus ei ole perusteltu.

Poltetun kivihiilen tilalle ei synny uutta. Suot sen sijaan tuottavat koko ajan valtavan määrän uutta biomassaa, johon hiiltä sitoutuu. Turvetuotannosta vapautuvat suot palautuvat kiertoon, kun ne metsitetään tai niiden annetaan soistua.

Ilmastopolitiikan näkökulmasta suot tulisi rinnastaa lähinnä metsiin.”

Jossakin kommentissa rinnastusta kivihiileen perusteltiin sillä, että turvesuolta poistetun turpeen tilalle ei kasva uutta, vaikka se metsitettäisiin tai sen annettaisiin soistua.

Tämä on totta, mutta ei metsästä poistetun puustonkaan tilalle kasva samoja puita. Samalle metsäpalstalle kasvaa uusia puita, jotka sitovat ajan oloon saman verran tai enemmän hiiltä kuin siltä on poistettu.

Metsän osalta ilmastopolitiikassa on kuitenkin laajempi näkökulma: kaikkiin Suomen metsiin sitoutuu kaiken aikaa paljon enemmän hiiltä kuin niistä poistuu. Hakkuiden kestävää kokonaismäärää perustellaan metsien kokonaiskasvulla.

Aikanaan tehtiin ilmeinen virhe, kun turve ikään kuin kompromissina määriteltiin ”hitaasti uusiutuvaksi” luonnonvaraksi. Tämä johti ajattelun harhaan ja tarkastelemaan vain käytöstä poistetun turvesuon kykyä sitoa hiiltä.

Soita tulee tarkastella samalla tavoin kuin metsiä. Suomen soihin sitoutuu koko ajan moninkertaisesti se määrä hiiltä, joka niistä turpeena poistetaan. Ilmastopolitiikassa turve tulee rinnastaa puuhun, ei kivihiileen.

Suomen energiapolitiikassa on syntynyt erikoinen tilanne.

Meillä on kiirehditty tekemään päätöksiä, joilla hiilen käytöstä energianlähteenä kokonaan luovutaan. Tilannetta vaikeuttaa se, että myös turpeen käytöstä pyritään nopeasti luopumaan.

Järkevää ratkaisua hiilen ja turpeen korvaamiseksi ei kuitenkaan ole tarjolla. Molempiin voidaan käyttää puuta, mutta samaan aikaan hallitusohjelmankin mukaan on pidettävä huolta siitä, ettei ainespuuta ohjaudu polttamiseen.

Tämä ongelma voidaan ratkaista korjaamalla se virheellinen tulkinta, joka turpeen osalta on aikanaan tehty. Määritellään turve jälleen uusiutuvaksi energianlähteeksi ja korvataan sillä hiilivoimaloissa käytetty fossiilinen polttoaine.

Kuljetuksia ajatellen hiilen korvaaminen turpeella on helppo järjestää. Hiilivoimalat ovat meren rantamilla. Polttoaine voidaan kuljettaa meren rannikkoa pitkin ja sisämaan vesistöjen varrelta proomuilla voimalaitoksille. Paluukuormassa voidaan kuljettaa turpeen poltosta syntynyttä tuhkaa, jolla voidaan lannoittaa metsiä ja lisätä siten niiden kasvua.

Tämä olisi merkittävä askel siihen suuntaan, mistä alussa mainitsemassani blogissa kirjoitin. Suomi nojautuisi nykyistä enemmän rikkaisiin uusiutuviin luonnonvaroihinsa.

Tämä toteuttaisi ympäristöllisesti kestävää kehitystä paljon paremmin kuin nykyinen ilmasto- ja energiapolitiikka.

Laajemmin käsittelen näitä kysymyksiä uudessa kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme”. Teosta on saatavana kirjakaupoista, kirjaosastoilta ja Pohjanrannan verkkokaupasta. Sen voi lukea ilmaiseksi kotisivuni sähkökirja-arkistosta (paavovayrynen.fi/Sähkökirjat).