Onko Suomi sodassa?

Ukrainassa meneillään olevaa sotaa kutsutaan Suomessa ja muissa länsimaissa Venäjän hyökkäyssodaksi. Sitä se ensi sijassa onkin.

Sodalla on kuitenkin monimutkainen tausta, jonka vain hyökkäyssodasta puhuminen helposti kätkee taakseen.

Ukrainassa on kysymys pitkittyneestä Neuvostoliiton hajoamissodasta.

Sota alkoi vuonna 2014 Ukrainan sisällissotana, jonka sytytti Kiovassa länsimaiden tuella toteutettu vallankaappaus.

Vuoden 2015 alussa sisällissota uhkasi laajentua. Silloin saatiin Saksan ja Ranskan tuella aikaan Minsk II -sopimus, jolla tilanne voitiin vakauttaa.

Tämän vuoden helmikuun 24. päivänä käynnistyneeseen Venäjän hyökkäykseen mennessä oli itäisen Ukrainan sisällissodassa kuollut runsaat kymmenen tuhatta ihmistä, joista valtaosa oli ollut separatistialueita puolustaneita sotilaita.

Kuluneiden kahdeksan vuoden aikana Yhdysvallat oli aseistanut ja kouluttanut Ukrainan armeijaa. Venäjä puolestaan oli tukenut itäisen Ukrainan joukkoja.

Voidaan sanoa, että jo tässä vaiheessa Ukrainassa oli käyty sijaissotaa (proxy war) Yhdysvaltain ja Venäjän välillä.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotilaallinen tuki Ukrainalle on ollut avointa ja voimakasta. Samalla on käynyt yhä selvemmäksi, että Ukraina käy Yhdysvaltain puolesta proxy-sotaa Venäjää vastaan.

x x x

Tähän arvioon Ukrainan sodan luonteesta yhtyi myös Ari Pesonen Uuden Suomen Puheenvuorossa eilen julkaisemassaan blogissa.

Kirjoituksensa alussa Pesonen siteeraa Yhdysvaltain puolustusministerin Lloyd Austinin lausuntoa hänen vieraillessaan huhtikuun lopulla Kiovassa yhdessä maan ulkoministeri Antony Blinken kanssa:

”Haluamme nähdä Venäjän siinä määrin heikentyneenä, ettei se voi tehdä sellaisia asioita, joita se on tehnyt hyökätessään Ukrainaan”.

Pesonen toteaa, että nykyisellä länsimaiden tuella Ukraina ei kykene valloittamaan takaisin Venäjän valtaamia alueita. Hänen mielestään länsimaiden tulisi lisätä tukeaan Ukrainalle niin paljon, että alueiden takaisin valtaaminen kävisi mahdolliseksi.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on sodan aikana useaan kertaan ilmoittanut, ettei tulitaukoon ja neuvotteluihin ole mahdollisuutta ennen kuin kaikki Venäjän joukot on häädetty Ukrainan maaperältä.

Onkohan Zelenskyi nyt luopunut noista ajatuksista?

Eilisessä videopuheessaan Zelenskyi joka tapauksessa sanoi: ”Teemme kaikkemme aiheuttaaksemme viholliselle mahdollisimman suuren vahingon ja kerätäksemme Ukrainalle mahdollisimman paljon tukea.”

Tässä hän näyttää tunnustaneen Ukrainan käyvän sijaissotaa Venäjää vastaan. Kielenkäyttö oli samaa kuin puolustusministeri Austinilla kolme kuukautta aikaisemmin.

Naton huippukokouksessa kävi ilmi, että Yhdysvallat liittolaisineen pyrkii pitkittämään Ukrainan sotaa vuosikausia kestäväksi taisteluksi. Sen avulla pyritään heikentämään Venäjää ja ylläpitämään liittokunnan tukea ”uudelle kylmälle sodalle”.

x x x

Suomen toiminta herättää kysymyksen, olemmeko nyt sotaa käyvä maa. Olemmeko osapuoli siinä ”proxy-sodassa”, jota Ukraina Venäjää vastaan käy?

Suomen valtiollisen johdon piiristä olemme kuulleet lausuntoja, että Ukraina taistelee meidänkin puolestamme ja että Ukrainan on voitettava tämä sota. On luvattu tukea taistelua loppuun saakka.

Tällaisia lausuntoja ovat antaneet ainakin pääministeri, eduskunnan puhemies ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Vaikka Suomi ei ole Nato-maa, meidänkin hallituksemme on ryhtynyt kaikin tavoin tukemaan Yhdysvaltain johtaman ”demokraattisten maiden” rintaman toimintaa.

Suomi on toimittanut Ukrainaan myös aseita.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Suomen sairaaloihin on tuotu viranomaisten toimesta muutamia taisteluissa haavoittuneita Ukrainan sotilaita. Liikkeellä ovat olleet myös vapaaehtoistahot auttamassa ”meidän puolestamme taistelleita”.

Sodanomaiset olot ovat olleet vallalla myös siinä mielessä, että meillä on toiminut tehokas sotapropaganda. Tiedotusvälineissä ovat olleet esillä lähes yksinomaan Ukrainan viranomaisten ja läntisten tiedusteluorganisaatioiden tuottamat sotauutiset.

Sotapropagandan tavoitteena näyttää olevan, että ”kotirintaman” tuki sotaponnistuksille kyetään ylläpitämään. Tässä on onnistuttu. Suomessa yleisen mielipiteen tuki Ukrainalle on muihin maihin nähden hyvin vahvaa.

x x x

Lauantaina julkaisemassani blogissa kysyin: ”Mikä on Volodymyr Zelenskyin kohtalo?”. Vastauksia ei kommenteissa tullut.

Volodymyr Zelenskyin asema on äärimmäisen vaikea.

Zelenskyi on ollut erinomainen johtaja siinä mielessä, että hän on kyennyt hyökkäyksen aikana pitämään yllä kansan taistelutahtoa ja hankkimaan maalleen laajaa kansainvälistä tukea.

Kansan mielialaa on pidetty yllä lupaamalla, että Venäjän valloittamat alueet vapautetaan.

Nyt on käynyt ilmi, että tämä tavoite ei ole realistinen. Näköpiirissä on pitkä sota, joka on luonteeltaan yhä enemmän sijaissotaa muiden maiden puolesta.

Aikaisemmin rauha olisi ollut mahdollista saavuttaa paremmin ehdoin kuin nyt tarjolla olevat. Taistelujen jatkuessa neuvotteluasemat saattavat edelleen heikentyä.

Kotirintama uhkaa hajota. Jotkut oligarkeista vaativat taistelujen jatkamista, toiset painostavat rauhantekoon.

On muistettava, että sota käynnistyi sen vuoksi, että kieleltään venäläisenemmistöisen itäisen Ukrainan väestön oikeuksia ei kyetty Minsk II -sopimuksen avulla turvaamaan.

Nyt Venäjä on vallannut paljon laajemmat enemmistöltään venäjänkieliset alueet. Niiden tulevaisuudesta olisi neuvotteluissa ehkä mahdollista sopia.

Ellei neuvotteluihin nopeasti päästä, Venäjä saattaa vallata vielä laajempia alueita, kuten lauantain blogissani arvioin.

Mikä on Volodymyr Zelenskyin kohtalo?

Sodan jatkaminen saattaa johtaa siihen, että rauhanoppositio syrjäyttää hänet. Jos hän suostuu tulitaukoon ja neuvotteluihin nyt tarjolla olevin ehdoin, kovan linjan oligarkit saattavat nousta häntä vastaan.

Paljon riippuu siitä, minkä neuvon Yhdysvallat Zelenskyille antaa.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán näkyy ehdottaneen, että Venäjän ja Yhdysvaltain pitäisi sopia Ukrainan sodan lopettamisesta. Ei ole oikein, että Eurooppa on pallona kovassa suurvaltapelissä, kuten 21.7. julkaisemassani blogissa kirjoitin.