23
heinä
2022
40

Mikä on Volodymyr Zelenskyin kohtalo?

Yhdysvalloissa yleinen mielipide kannattaa vahvasti ”uutta kylmää sotaa” ja siihen liittyvää Ukrainalle annettavaa taloudellista ja sotilaallista tukea.

Yhdysvallat hyötyy aseiden ja kaasun myynnistä Eurooppaan. Vaikutukset inflaation nopeutumiseen ovat niin välillisiä, että ne eivät vaikuta yleiseen mielipiteeseen.

Torstaina julkaisemassani blogissa arvelin, että liittolaismaiden tuki saattaa sen sijaan hiipua. Venäjälle asetetut pakotteet ja Venäjän vastapakotteet aiheuttavat etenkin Euroopan maille vakavia ongelmia.

Venäjä näyttää kärsivän pakotepolitiikasta jopa vähemmän kuin Eurooppa, eikä niillä näytä olevan vaikutusta Venäjän toimintaan. Venäjä näyttää päinvastoin laajentavan sodan alueellisia tavoitteita.

Euroopan liittolaismaissa näköpiirissä on yhteiskunnallisia ja poliittisia mullistuksia. Ne ovat jo vaikuttaneet osaltaan jopa hallituksen vaihtumiseen kahdessa maassa, Britanniassa ja Italiassa. Tämä on ilmeisesti vasta alkua.

Siitäkin on nähtävissä merkkejä, että Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin asema saattaa horjua.

x x x

Ulkoministeri Sergei Lavrov ilmoitti äskettäin, että Venäjän alueelliset tavoitteet Ukrainan sodassa ovat laajentuneet.

Kysymys ei ole enää vain Luhanskin ja Donetskin kansantasavaltojen alueesta, vaan tavoitteena ovat myös Hersonin ja Zaporizhzhian alueet. Hän perusteli tätä sillä, että länsimaiden toimittamat pidemmän kantaman aseet olivat laajentaneet niiden aiheuttamaa uhkaa.

Moldovasta irrottautuneen Transnistrian ulkoministeri ilmoitti puolestaan äskettäin, että se haluaa toteuttaa pitkäaikaisen tavoitteensa ja liittyä osaksi Venäjää.

Nämä kannanotot viittaavat siihen, että Venäjän tavoitteet ovat sodan kuluessa todellakin muuttuneet.

Kesäkuun 14. päivänä julkaisemassani blogissa esitin silloisia arvioitani siitä, mihin tavoitteisiin Vladimir Putin on pyrkinyt ja pyrkii.

Iltalehden 30.5. julkaiseman Washington Postin hankkimiin tietoihin perustuneen jutun perusteella kertasin ensin sodan alkuvaiheet:

Ilmeisesti Vladimir Putin ajatteli erikoisoperaatiota käynnistäessään vuoden 2014 helmikuussa Kiovassa toteutettua vallankaappausta. Hyökkäys alkoi päivälleen kahdeksan vuotta sen jälkeen.

Toteuttamalla erikoisoperaation Putin pyrki vaihtamaan Kiovan hallituksen samaan tapaan kuin vuonna 2014 tapahtui. Uuden hallituksen uskottiin olevan valmis sopimaan venäläisvähemmistön oikeuksien turvaamisesta toteuttamalla Minsk II -sopimus, ja hyväksymään Ukrainalle puolueettomuusaseman.

Kiovan valtaaminen maavoimien hyökkäyksellä oli kelvoton yritys. Se johti joukkojen sekasortoiseen vetäytymiseen, turhautumiseen ja silmittömään väkivaltaan.

Kun hallituksen vaihtaminen ei onnistunut, siirryttiin toteuttamaan alkuperäistä päämäärää toisin keinoin. Venäjänkielisten ukrainalaisten asuttamia alueita ryhdyttiin valtaamaan maavoimien hyökkäyksellä. Tämän rinnalla pyritään edelleen torjumaan Ukrainan Nato-jäsenyys.”

Kysyin: ”Mitä Putin nyt aikoo?” ja vastasin:

Saattaa olla, että Venäjä pyrkisi valtaamaan vielä Harkovan kaupungin ja alueen, jos voimat siihen riittäisivät.

Etelässä hyökkäystä tuskin jatkettaisiin. Transnistrian alueen venäläisvähemmistön aseman voisi pyrkiä turvaamaan myös neuvotteluteitse.”

Nyt siis tavoitteet näyttävät laajentuneen. Hyökkäystä jatketaan etelässäkin. Esille saattaa tulla myös ajatus maayhteyden luomisesta Transnistriaan. Tämä johtaisi Odessan alueen valtaamiseen.

Harkovan alue on ilmeisesti edelleen Venäjän tavoitteena.

x x x

Ukrainan tilanne on murheellinen osoitus siitä, mihin päädytään, kun diplomatiasta ja neuvotteluista luovutaan ja kun astutaan voimapolitiikan tielle.

Vallalle pääsee sodan logiikka.

Ensimmäinen mahdollisuus tulitaukoon ja neuvotteluihin avautui maaliskuun puolivälissä, jolloin presidentti Vladimir Putin kertoi presidentti Sauli Niinistölle Venäjän ehdot. Niinistö paljasti ne CNN:n haastattelussa.

Kirjoitin 15.3. blogin, jossa toivoin, että länsimaat rohkaisisivat Ukrainaa hyväksymään Venäjän vaatimukset neuvottelujen pohjaksi.

Tällöin olisi ilmeisesti mahdollista saada välittömästi aikaan tulitauko, joka koskisi koko maata.

Johtavien länsimaiden tulisi antaa Ukrainalle takeet siitä, että ne painostavat Venäjän hyväksymään sille kohtuulliset rauhan ehdot. Venäjää voitaisiin myös houkutella myönnytyksiin lupaamalla niiden vastapainoksi lievennyksiä päätettyihin ja suunnitteilla oleviin pakotteisiin.

Johtavilla länsimailla tulisi olla rohkeutta tällaiseen toimintaan, jos ne todella uskovat pakotteiden tehoon.”

Mitä pidemmälle taistelut ovat jatkuneet, sitä vaikeammaksi on käynyt neuvotteluratkaisuun pääseminen.

Sodan logiikka toimii niin, että Venäjää on hyvin vaikea saada luopumaan mistään alueesta, jonka se on asevoimin vallannut. Kaatuneiden ja haavoittuneiden määrä ei kannusta myönnytyksiin vaan pikemminkin taistelujen jatkamiseen.

Alkuvaiheessa oli mahdollisuus turvata venäjänkielisen vähemmistön asema ja Venäjän turvallisuustarpeet kompromissien avulla. Siihen olisi tietysti edelleen pyrittävä.

Nyt vihdoinkin olisi saatava aikaan tulitauko ja aselepo. Neuvottelut poliittisesta ratkaisusta on saatava käyntiin.

Sodan alkuvaiheessa Venäjän pyrkimyksenä oli saada aikaan Kiovassa hallituksen vaihtuminen vuoden 2014 tapaan.

Hallituksen vaihdos saattaa edelleen olla Venäjän tavoitteena. Tähän viittaa sekin, että Sergei Lavrov sanoi 20.7. CNN:n haastattelussa:

Emme voi sallia, että sille Ukrainan alueelle, jota Zelenskyi tai kuka tahansa hänen seuraajansa (Zelensky or whoever will replace him) kontrolloi, sijoitettaisiin aseita, jotka uhkaisivat meidän aluettamme tai itsenäisiksi julistautuneiden tasavaltojen aluetta tai niiden aluetta, jotka haluavat päättää tulevaisuudestaan itsenäisesti.”

Lavrov ei näytä tarkoittavan Zelenskyin vaaleilla valittavaa seuraajaa, vaan henkilöä, joka syrjäyttäisi hänet.

x x x

Tiedämme kovin vähän siitä, mitä Ukrainan sisällä tapahtuu.

Toukokuun 7. päivänä julkaisemassani blogissa kirjoitin, että ”Ukrainaa hallitsevat oligarkit – ei Volodymyr Zelenskyi”:

Ukraina on läpeensä korruptoitunut maa, jossa sekä taloudellista että poliittista valtaa käyttävät oligarkit. Heillä on omat edustajansa parlamentissa, ja joillakin heistä on ollut jopa omia sotajoukkoja, oma armeija.

Myös Volodymyr Zelenskyin valinta presidentiksi oli osa oligarkkien välistä valtataistelua.

Zelenskyin presidentiksi nostanutta tv-sarjaa ”Kansan palvelija” esitettiin miljardööri Ihor Kolomoiskyin omistamalla televisiokanavalla. Hän halusi syrjäyttää edellisen presidentin, oligarkki Petro Porošenkon, jonka kanssa hänellä oli pahoja riitoja.

Kansan palvelija” -TV-sarja on nähtävissä Suomessakin Ylen Areenassa. Siinä Volodymyr Zelenskyi esittää opettajaa, joka nousee presidentiksi pannakseen oligarkit järjestykseen.

Tultuaan presidentiksi Zelenskyi yritti lupaustensa mukaisesti rajoittaa oligarkkien valtaa, mutta epäonnistui tässä pahasti.

Ukrainassa käyty sota on saanut Volodymyr Zelenskyin kasvot, mutta valta on ollut ja on oligarkkien käsissä.”

Heti sodan alussa Volodymyr Zelenskyi lakkautti yksitoista oppositiopuoluetta.

Viime aikoina Zelenskyi on ryhtynyt erottamaan hallintonsa avainhenkilöitä. Lähtöpassin ovat saaneet myös useat hänen lähimmistä tukijoistaan.

Erottamiset osoittavat ainakin presidentin hermostuneisuutta. Ilmeisesti ne ovat myös heijastumaa maan sisäisestä valtataistelusta.

Liittolaismaissa murentuva ”uuden kylmän sodan” kotirintama saattaa alkaa pettää myös Ukrainassa. Rauhanoppositio saattaa olla nousemassa esiin.

Myös kysymys sodasta ja rauhasta on Ukrainassa oligarkkien käsissä.