7
maalis
2022
29

Ukrainassa käydään Neuvostoliiton hajoamissotaa

Kun Neuvostoliitto 1990-luvun alussa hajosi, Suomessa pelättiin, että syttyisi sisällissota, joka aiheuttaisi satojen tuhansien pakolaisten tulvan tännekin.

Hajoaminen sujui kuitenkin rauhallisesti. Syntyi vain alueellisia selkkauksia ja sotia, jotka johtivat ”jäätyneisiin konflikteihin”.

Toisin kävi Jugoslavian hajotessa. Syttyi useita sotia osavaltioiden sisällä ja niiden välillä. Sodat päättyivät siihen, että Nato-maat pakottivat rajuilla pommituksilla Serbian antautumaan ja alistumaan Kosovon itsenäistymiseen.

Kosovon tapahtumilla on yhtymäkohtia meneillään olevaan Ukrainan sotaan.

Kosovo oli ja on serbeille samankaltainen kansakunnan ydinalue kuin Kiova venäläisille.

Serbialla ja Venäjällä oli hyvin läheiset suhteet. Kysymys oli veljeskansoista.

Moskovassa koettiin raskaana se, että Serbia pakotettiin hyväksymään Kosovon itsenäistyminen, eikä sitä ole tunnustettu itsenäiseksi valtioksi.

Kosovon itsenäisyyttä eivät ole hyväksyneet lukuisat muutkaan maat, eivät myöskään kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot.

x x x

Vuonna 2014 alkoi Ukrainan sisällissota ja Venäjä valtasi Krimin niemimaan.

Ukrainaan syntyivät pahimmat Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamista jäätyneistä konflikteista.

Joulukuun 22. päivänä 2014 julkaisin blogin ”Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota”. Julkaisen sen tämän blogin lopuksi sanasta sanaan uudelleen.

Joulukuussa 2014 kirjoitin:

Nyt puhutaan jopa kylmästä sodasta idän ja lännen välillä. Tulevaisuuden näköala on pelottava. Kielenkäyttö kovenee, uusia pakotteita asetetaan ja suunnitellaan. Jäätyneet konfliktit saattavat jännityksen kasvaessa kärjistyä ja uusia saattaa syntyä. Erityisen vaaralliseksi tilanteen tekee se, että ulkovallat ovat sitoutuneet vahvasti konfliktien osapuoliin. Pahimmillaan ne voivat johtaa lopulta laajempaan kuumaan sotaan.”

Nyt kuuma sota on käynnissä. Se saattaa laajentua ja johtaa lopulta jopa kolmanteen maailmansotaan.

Ensi vaiheessa on tarjolla vaara, että muutkin entisen Neuvostoliiton alueen jäätyneet konfliktit kärjistyvät kuumiksi sodiksi. Entisen Jugoslavian alueellakin saattavat väkivaltaisuudet jälleen leimahtaa liekkeihin.

x x x

Tässä kokonaisuudessaan 22.12.2014 julkaiseman blogi ”Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota?”:

1990-luvun alussa pelättiin, että Neuvostoliiton hajoaminen saattaisi johtaa samankaltaisiin eri kansallisuuksien välisiin sotiin kuin Jugoslaviassa. Väkivaltaisuudet jäivät kuitenkin vähäisiksi. Baltian maatkin saattoivat itsenäistyä lähes verettömästi.

Neuvostoliitto hajosi rauhanomaisesti ennen muuta sen vuoksi, että se tapahtui suurimman neuvostotasavallan, Venäjän, aloitteesta ja tahdosta.

Venäjällä koettiin väkivaltaa sen vuoksi, että osa sen alueella asuvista vähemmistökansallisuuksista ryhtyi tavoittelemaan itsenäisyyttä aseellisen toiminnan avulla.

Muiden entisten neuvostotasavaltojen alueella syntyi vastakkainasetteluja, jotka johtivat aseellisiin selkkauksiin ja ”jäätyneiden konfliktien” syntymiseen. Niille on yhteistä se, että niissä asuvat kansalliset vähemmistöt ovat kokeneet asemansa ja jopa turvallisuutensa uhatuksi. Turvaa vähemmistöt ovat hakeneet ulkomailta, lähinnä länsimaista, Venäjältä tai Turkista.

Georgiassa käytiin vuosina 1991 ja 1992 kaksi sotaa, joissa Abhaasiassa asuneet abhaasit ja Etelä-Ossetiassa asuneet osseetit erosivat emämaasta. Etelä-Ossetiaan sijoitettiin kansainvälisellä mandaatilla venäläisiä ja muita rauhanturvajoukkoja. Vuoden 2008 sota syttyi, kun Georgia yritti 7.elokuuta alkaneella hyökkäyksellä palauttaa Etelä-Ossetian hallintaansa. Alueella olleet venäläisjoukot puolustautuivat, tekivät vastahyökkäyksen, miehittivät osan Georgiaa ja vetäytyivät myöhemmin Etelä-Ossetian puolelle.

Jo vuonna 1988 alkanut Nagorno-Karabahin kriisi kärjistyi vuonna 1992 tuhoisaksi sodaksi. Tällä Azerbaidshanin sisällä sijainneella alueella asunut armenialaisvähemmistö koki asemansa uhatuksi ja ryhtyi aseelliseen taisteluun saavuttaakseen itsenäisyyden ja voidakseen liittyä osaksi Armeniaa. Tässä kriisissä Nagorno-Karabahin armenialaisvähemmistö on tukeutunut Armeniaan ja Venäjään, Azerbaidshan Turkkiin.

Myös Transnistrian kriisi alkoi jo ennen Neuvostoliiton hajoamista. Se puhkesi ennen muuta sen vuoksi, että Moldovassa hyväksyttiin kielilaki, jonka Transnistriassa asuvat venäläiset ja muut kansalliset vähemmistöt kokivat uhkaavan heidän asemaansa ja oikeuksiaan. Transnistria julistautui itsenäiseksi, ja puolustautui Moldovan turvallisuusjoukkoja vastaan. Tässä se sai tukea maassa olleilta venäläisjoukoilta.

Ukrainan tapahtumat ovat noudattaneet samaa kaavaa. Historiallisista syistä maa on ollut syvästi kahtiajakautunut. Länsi-Ukraina on kuulunut pitkiä aikoja Itävalta-Unkariin ja Puolaan, siellä on suuri puolalais- ja unkarilaisvähemmistö ja siellä venäläisiä suorastaan vihataan. Krimin niemimaa ja suuri osa Itä-Ukrainaa ovat puolestaan kuuluneet satojen vuosien ajan Venäjään. Siellä venäläiset ovat enemmistönä, ja yhteydet Venäjään ovat olleet tiiviit. Tämä venäläisvähemmistö koki Maidanin aukiolta käynnistyneen kumouksen uhkaksi omalle asemalleen ja turvallisuudelleen. Se ryhtyi puolustamaan oikeuksiaan ja pyrkimään jopa eroon Ukrainasta.

Ukrainan yhtenäisyys olisi voitu säilyttää vain siten, että eri väestöryhmät olisivat hakeneet keskinäistä yhteisymmärrystä, jota sekä länsimaat että Venäjä olisivat tukeneet. Geopoliittinen valtakilpailu repi kuitenkin Ukrainan rikki, synnytti sisällissodan ja johti lopulta kansainvälisen kriisin.

Nyt puhutaan jopa kylmästä sodasta idän ja lännen välillä. Tulevaisuuden näköala on pelottava. Kielenkäyttö kovenee, uusia pakotteita asetetaan ja suunnitellaan. Jäätyneet konfliktit saattavat jännityksen kasvaessa kärjistyä ja uusia saattaa syntyä. Erityisen vaaralliseksi tilanteen tekee se, että ulkovallat ovat sitoutuneet vahvasti konfliktien osapuoliin. Pahimmillaan ne voivat johtaa lopulta laajempaan kuumaan sotaan.

Olen esittänyt, että ETY-järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva pyrkisi saamaan aikaan kansainvälisen konferenssin, jossa voitaisiin kokonaisvaltaisesti käsitellä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän etelärajoille syntyneittä konflikteja ja jännitteitä.

Suomikin voisi ja Suomen pitäisi toimia. Ensi kesänä tulee kuluneeksi 40 vuotta Helsingissä järjestetystä ETYKin huippukokouksesta. ETYKin päätösasiakirja tähtäsi sotien jälkeen syntyneen Euroopan kahtiajaon lieventämiseen, ja se johti lopulta Saksan yhdistymiseen ja sekä Varsovan liiton että Neuvostoliiton hajoamiseen.

Vuoden 1990 lopulla Pariisin huippukokouksessa allekirjoitettiin Uuden Euroopan peruskirja. Nyt ETY-järjestöä tarvitaan niiden jännitteiden purkamiseen, jotka uutta Eurooppaa ovat kohdanneet.

Ehkäpä Suomi ja Ranska voisivat toimia nyt yhdessä Euroopan rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi.”

Silloin olisi pitänyt toimia. Nyt olemme kuumassa sodassa.

Toistin kehotukseni 28.2.2022 julkaisemassani blogissa ”Sodan kierteestä rauhan tielle”:

Nyt lisäperusteita tälle toiminnalle antaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön aloite Suomen puheenjohtajakaudella vuonna 2025 toteutettavasta ETY-järjestön huippukokouksesta.”