Sodan jatkaminen olisi järjetöntä
Ukrainassa on meneillään tulitauko, jonka on määrä kestää iltayhdeksään saakka. Sen jälkeen Venäjän hyökkäyksen ennustetaan jatkuvan entistä voimakkaampana.
Kaksi viikkoa sitten, illalla 22.2., kirjoitin blogia ”Ukrainalla on oikeus myös puolueettomuuteen”. Julkaisin sen varhain seuraavana aamuna. Vuorokautta myöhemmin 24.2. Venäjä aloitti hyökkäyksensä.
Seuraavana päivänä 25.2. julkaisin blogin ”Itävalta esikuvaksi puolueettomalle Ukrainalle”. Sittemmin olen kirjoittanut useita blogeja, joilla olen pyrkinyt tukemaan rauhanomaisen ratkaisun saamista Ukrainan kriisiin.
Venäjän ja Ukrainan johdon viimeaikaiset lausunnot ovat viitanneet siihen, että neuvotteluratkaisu olisi mahdollista saavuttaa.
Venäjä näyttää olevan valmis tyytymään Ukrainan puolueettomuuteen. Se saattaa olla valmis tinkimään myös muista vaatimuksistaan.
Ukrainakin on ilmoittanut, että se on nyt valmis hyväksymään itselleen puolueettomuusaseman. Sen johto näyttää olevan valmis neuvottelemaan myös muista Venäjän vaatimuksista.
Näissä oloissa olisi järjetöntä, että sotatoimia jatkettaisiin. Kaikki voittaisivat, jos niiltä vältyttäisiin.
Neuvottelut olisi käytävä Ukrainan ja Venäjän välisinä. Muut maat voisivat niitä halutessaan tukea.
Vuonna 2015 Saksa ja Ranska estivät sodan tuhoisan leviämisen neuvottelemalla Minsk II -sopimuksen. Tästä kirjoitin 27.2.2015 julkaisemassani blogissa ”Uusi ja vanha Eurooppa”. Näillä mailla voisi olla nytkin ehkä jokin rooli sopimuksen aikaansaamisessa.
Ukrainan kriisin alkuvaiheessa joulukuun 22. päivänä 2014 julkaisemassani blogissa ”Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota?” ehdotin, että Suomi ja Ranska ETY-järjestön isäntämaina ryhtyisivät toimintaan Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä syntyneiden jäätyneiden konfliktien rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi.
Toistin ehdotukseni 28.2.2022 julkaisemassani kirjoituksessa ”Sodan kierteestä rauhan tielle”. Totesin, että lisäperusteita tälle toiminnalle antaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön aloite Suomen puheenjohtajakaudella vuonna 2025 toteutettavasta ETY-järjestön huippukokouksesta.
Jotkut saattavat ajatella, että nykyisessä tilanteessa tämä ei näytä järin realistiselta. Rohkealla toiminnalla historian kulkuun voidaan kuitenkin vaikuttaa.
Jos sotatoimet jatkuvat ja jos ne viedään katkeraan loppuun saakka, paljon ihmisiä – sekä sotilaita että siviilejä – kuolee, ja neuvotteluratkaisun aikaansaaminen käy entistä vaikeammaksi.
Toivottavasti huomisessa maamme valtiollisen johdon kokouksessa pohditaan myös Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa Ukrainan kriisin nopeaan rauhanomaiseen ratkaisemiseen.
