Valta ja vastuu kuuluvat presidentille ja valtioneuvostolle

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden käsittelemiseksi on synnytetty prosessi, jossa eduskuntapuolueet ja eduskunta muodostaisivat yhteisen kannan, johon nojautuen tasavallan presidentti ja valtioneuvosto tekisivät myöhemmin muodollisen esityksen eduskunnalle. Lopullisen päätöksen tekisi eduskunta.

Kerrotaan, että tähän prosessiin on päädytty perustuslain luovan tulkinnan kautta.

Perustuslain mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Sauli Niinistö on korostanut omaa johtajuuttaan pitämällä vielä pienen tauon ennen ”yhteistoiminnassa”-sanaa.

Jos nämä valtioelimet – tasavallan presidentti ja valtioneuvosto – päätyvät eri kannalle, ratkaisuvalta on perustuslain mukaan eduskunnalla.

Tähän nojautuen on ilmeisesti ajateltu, että synnytetyllä ”prosessilla” eduskunta voisi käyttää tätä ylintä päätösvaltaansa jo ennen kuin tasavallan presidentti ja valtioneuvosto ottavat asiaan kantaa.

Tälle tielle ei pidä lähteä. Vallan ja vastuun tulee kulkea käsi kädessä siten kuin perustuslaissa on säädetty.

Varoittavan esimerkin tästä tarjoaa se päätöksenteko, jolla Suomi liittyi Euroopan unioniin.

x x x

Alfa-TV:ssa esitettiin tänä aamuna Dissidentti-ohjelman uusin jakso ”Taistelu Suomen itsenäisyydestä ja puolueettomuudesta”. Se on katsottavissa Alfa-TV:n Permannosta.

Ohjelmassa käsitellään Mauno Koiviston presidenttikautta. Sen merkittävin ratkaisu oli Suomen liittyminen Euroopan unioniin.

On hämmentävää, että joudumme Dissidentti-ohjelmassakin arvailemaan, miksi Mauno Koivisto ajoi läpi Suomen EU-jäsenyyden.

Vain muutamia vuosia ratkaisun jälkeen Koivisto ”Venäjän idea”-kirjassaan arvosteli jyrkästi Euroopan unionin kehitystä ja Suomen Eurooppa-politiikkaa. Laajemmin olen käsitellyt tätä kysymystä teoksessani ”Suomen linja” (ss. 209-215). Se on luettavissa ja kuunneltavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Jos voimassa ollutta perustuslakia olisi noudatettu, lopullinen päätös EU-jäsenyydestä olisi tehty 2/3 enemmistöllä vuoden 1995 vaaleissa valitussa eduskunnassa. Kiireellisenä päätös olisi voitu tehdä 5/6 enemmistöllä.

Jos päätös olisi tehty eduskuntavaalien jälkeen, sopimusta ei olisi saatu hyväksytyksi. Siksi jäsenyyden kannattajat ajoivat läpi perustuslain tulkinnan, jonka mukaan sopimus voitaisiin käsitellä kiireellisenä 2/3 enemmistöllä, jos enemmistö sitä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä tukisi.

Ajatuksena oli, että kansanäänestyksen tulokseen voitiin vaikuttaa, ja sen tuloksella voitiin painostaa kansanedustajia antamaan tukensa sopimuksen hyväksymiselle.

Näin myös tapahtui. Kansanäänestyksessä kansaa johdettiin harhaan. Eduskunnassa moni jäsenyyden vastustaja äänesti kansanäänestyksen tuloksen perusteella sen puolesta.

x x x

Jos päätöksenteossa olisi noudatettu Suomen kansallisia etuja, olisimme pysyttäytyneet Euroopan talousalueessa (ETA), jonka kautta olimme jo turvanneet pääsymme EU:n sisämarkkinoille. Tällöin olisimme säästyneet jäsenyyteen liittyviltä haitoilta ja kustannuksilta.

Jos Suomi ei olisi liittynyt unioniin, ei olisi Ruotsikaan. Tällöin olisimme voineet yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa ryhtyä kehittämään ETA:n puitteisiin Pohjolan yhteisöä.

ETA:n jäsenenä olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja kauppapolitiikassa. Meillä olisi säilynyt oma raha ja itsenäinen talouspolitiikka. Meillä olisi ollut kansallinen maatalous- ja aluepolitiikka ja itsenäinen ympäristöpolitiikka. Emme olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Nyt kun jäsenyyden kielteiset vaikutukset ovat tulleet esiin, yhä useammat myöntävät, että Euroopan unioniin liittyminen oli virhe. Vielä useammat myöntävät virheeksi sen, että Suomi vietiin ainoana Pohjoismaana euroalueeseen.

Suurelle osalle päätöksentekijöitä Euroopan unioniin liittymisessä oli kysymys ideologisista mieltymyksistä ja mielikuvista. Suomen piti osoittaa olevansa ”länsimaa”. Tämä kävi selvästi ilmi myös Politiikka-Suomen 9. jaksosta ”Kun Suomi livahti länteen”.

Tällöin ei otettu huomioon sitä, että kuuluminen Euroopan talousalueeseen ja Pohjolaan olisi antanut meille jopa paremman kansainvälisen imagon kuin EU-jäsenyys.

Myös turvallisuuteen vedottiin, vaikka EU-jäsenyys ei muuttanut Suomen turvallisuuspoliittista perusratkaisua. Olemme edelleen puolueeton, sotilaallisesti liittoutumaton maa.

Sen sijaan EU-jäsenyys on aiheuttanut meille ongelmia, kun olemme joutuneet mukaan yhteisiin pakotteisiin, joista olemme kärsineet enemmän kuin muut jäsenmaat.

Olisimme voineet pidättäytyä niistä päätettäessä ja jäädä ainakin osittain niiden ulkopuolelle, mutta ”luokan parhaana oppilaana” Suomi on kuulunut jopa kärkikaartiin. Mauno Koiviston kieltä käyttääkseni, olemme olleet ”kaikkein federalistisimpia”.

x x x

Mitä tarkoitin, kun kirjoitin, että Euroopan unioniin liittyminen on varoittava esimerkki sitä päätöksentekoa ajatellen, joka koskee meidän mahdollista Nato-jäsenyyttämme?

Tarkoitan ensinnäkin sitä menettelyä, jota päätöksenteossa käytetään.

On toimittava perustuslain hengen ja kirjaimen mukaisesti.

Korkeimpiin valtioelimiin kuuluvien on otettava kanta esillä oleviin vaihtoehtoihin ja kannettava päätöksentekoon liittyvä vastuu. Eduskunnassa kunkin kansanedustajan on kannettava henkilökohtainen vastuunsa.

Toiseksi: päätöksenteossa tulee nojautua tosiasioihin ja siinä tulee noudattaa tiukasti Suomen kansallisia etuja. Ideologiset mieltymykset on jätettävä sivuun. Mielikuvien ei pidä antaa vaikuttaa päätöksentekoon.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on synnyttänyt tilanteen, jossa sympatiat ja antipatiat saavat hyvin helposti yliotteen.

Omalta osaltani en voi ymmärtää, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan antaisi meille perusteen luopua Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen linjalta. Meidän on viisasta säilyttää puolueettomuutemme ydin, sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen, uskottava puolustus.

Tällä tavoin me voimme harjoittaa sitä vakauspolitiikkaa, joka on ollut tasavallan presidentti Sauli Niinistön johdonmukainen linja. Tällä tavoin me voimme parhaimmin pysyttäytyä sotien ja selkkausten ulkopuolella, ja vaikuttaa suotuisasti koko Euroopan turvallisuuteen.