5
maalis
2022
36

Niinistöläiseen vakauspolitiikkaan

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tapaamisella Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin kanssa saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset. Se avaa mahdollisuuksia Niinistön ajaman vakauspolitiikan jatkamiseen ja vahvistamiseen.

Suomella on hyvin vahva itsenäinen maanpuolustusjärjestelmä.

Ainoat heikot kohdat ovat ilmapuolustuksessa. Näitä puutteita ollaan nyt korjaamassa. Washingtonissa sovitun tiivistyvän kahdenvälisen yhteistyön ansiosta voinemme saada ilmapuolustukseemme tarvittaessa Yhdysvaltojen tukea.

Suomella on hyvin vahvat maavoimat, jotka on kehitetty, varustettu ja koulutettu nimenomaan Suomen olosuhteisiin. Ainoa puute on se, että liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi luopui osasta maamiinojaan. Tämä on korjattavissa irrottautumalla sopimuksesta.

Jos Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, meillä ei olisi sotilasliiton jäsenenäkään mahdollisuutta saada merkittävää tukea maapuolustukseemme. Toisaalta – ei meillä olisi siihen tarvettakaan.

Suomen puolustustarpeet tulisivat tyydytetyiksi tiiviillä yhteistyöllä Ruotsin kanssa ja tuella, jota molemmat maat voisivat saada kahdenvälisellä yhteistyöllä Yhdysvaltain kanssa.

x x x

Tämä järjestely antaisi mahdollisuuden jatkaa sitä vakauspolitiikkaa, jota Suomi on Sauli Niinistön johdolla menestyksellisesti toteuttanut.

Jäsenyys sotilasliitto Natossa sen sijaan aiheuttaisi ongelmia. Venäjä kokee Naton vakavaksi uhkaksi omalle turvallisuudelleen.

Suomen ja Ruotsin liittyminen jättäisi Pietarin Nato-maiden saartamaksi. Kriisitilanteessa meriyhteys Kaliningradiin saattaisi katketa. Myös kapea ilmakäytävä saattaisi umpeutua.

Suomen ja Ruotsin säilyminen sotilaallisesti liittoutumattomina maina ja niiden tukeutuminen tarvittaessa Yhdysvaltain kahdenväliseen tukeen vahvistaisi meidän lähialueittemme vakautta. Tällä puolestaan olisi suotuisa vaikutus koko maanosamme turvallisuuteen.

Nyt Ukrainassa olisi kiireesti saatava aikaan yleinen tulitauko ja aselepo. Neuvottelut olisi saatava käyntiin.

Ratkaisua olisi haettava siltä pohjalta, että Ukrainasta tulisi puolueeton maa samaan tapaan kuin Itävallasta toisen maailmasodan jälkeen, kuten 25.2. julkaisemassani blogissa ehdotin.

Heikon sotamenestyksen vuoksi Venäjäkin voisi ehkä tähän tyytyä. Tämän arvion esitti myös kaksi turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa 1.3. Helsingin Sanomissa julkaisemassaan Vieraskynä-kirjoituksessa.

x x x

Suomessa tulisi vähitellen ryhtyä pohtimaan myös sitä, kuinka hoidamme sodan päätyttyä suhteemme Venäjään.

Lähtökohdat ovat hankalat sen vuoksi, että Suomi on halunnut varjella länsimaiden yhtenäisyyttä ajamalla sekä EU:ssa että omilla päätöksillään kovaa pakotelinjaa. Päätetyt toimenpiteet ja tulossa olevat Venäjän vastapakotteet iskevät meihin pahasti.

Yhteistyön käynnistäminen on varmaankin vaikeaa.

Jotkut tahot – myös kunnat, järjestöt ja aluehallinnon yksiköt – ovat ryhtyneet katkaisemaan yhteyksiään ja yhteistyötään naapurimaan suuntaan. Monet yritykset ovat ryhtyneet lakkauttamaan omaa toimintaansa Venäjällä. Yhteyksien palauttaminen ja toiminnan uudelleenkäynnistäminen ei varmaankaan ole helppoa.

Maantieteelle emme voi mitään. Venäjä on naapurimme ja sellaisena pysyy. On joka tapauksessa elintärkeää, että meillä on sen kanssa mahdollisimman hyvät suhteet ja yhteistyö.