Oppositio mukaan UTVA:n toimintaan
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on syntynyt omituinen tilanne.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti erinomaisen uudenvuodenpuheen, jossa hän edellisen vuoden tapaan paalutti Suomen linjaksi aktiivisen vakauspolitiikan erityisesti lähialueilla.
Niinistö korosti Suomen ja Ruotsin välisen yhteistyön merkitystä:
”Olemme molemmat sotilasliittoon kuulumattomia maita. Yhdessä meillä on vahvat yhteydet niin länteen kuin itään, ja tämä nostaa meidät Ruotsin kanssa erityisasemaan. Se taas luo mahdollisuudet merkittävään työhön Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi.
Olisi loogista, että rakentaisimme myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.”
Pääministerit Juha Sipilä ja Stefan Löfven julkaisivat 10. tammikuuta yhteisen artikkelin, jossa he painottivat pitkäjänteisen, Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueen rauhaa ja vakautta tukevan strategian merkitystä.
Pääministereiden mielestä molempien maiden ”sotilaallinen liittoutumattomuus myötävaikuttaa osaltaan myös pohjoisen Euroopan vakauteen ja turvallisuuteen kokonaisuudessaan”.
Parhaimmin Suomi ja Ruotsi voivat tietysti edistää vakautta ja vahvistaa luottamusta osoittamalla myös käytännössä, että aiomme säilyttää sotilaallisen liittoutumattomuutemme ja pyrkiä pysyttäytymään sotien ja selkkausten ulkopuolella.
Sittemmin on käynyt ilmi, että jo viime marraskuussa tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulkoasiainvaliokunta (UTVA) olivat yhteiskokouksessaan hyväksyneet johtavan Nato-maan Yhdysvaltain hävittäjien, panssaroitujen ajoneuvojen ja laivaston alusten osallistumisen sotaharjoituksiin Suomen ilmatilassa, maaperällä ja aluevesillä. Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut.
Kuinka on ymmärrettävä ristiriita sanojen ja tekojen välillä?
Oman tulkintani esitin jo edellisessä blogissani ”Miksi Sauli Niinistö?”. Tasavallan presidentillä ja valtioneuvoston enemmistöllä näyttää olevan erilainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja. Jos asiaa kysytään, molemmat varmaankin vakuuttavat, että päätökset on tehty yksimielisesti.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenet saivat tietää amerikkalaisten osallistumisesta sotaharjoituksiin tiedotusvälineiden kautta. Arvostelua on esitetty lähinnä tiedonkulusta.
Tehtyä päätöstä arvostelivat aluksi vain Vasemmistoliiton edustajat. Nyt kritiikkiä ovat esittäneet myös SDP:n Jutta Urpilainen ja Erkki Tuomioja. Laajaa tyytymättömyyttä on myös muissa puolueissa.
Ruotsissa ulko-ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät ratkaisut tehdään ulkoasiainneuvostossa, jossa ovat mukana kaikki puolueet.
Suomessa päätöksentekojärjestelmää tulisi kehittää saman periaatteen pohjalta siten, että tasavallan presidentin johtamassa ulko- ja turvallisuupoliittisessa valiokunnassa olisivat ainakin tärkeissä linjaratkaisuissa mukana myös oppositiopuolueiden edustajat.
Tämä lisäisi kansallista yksimielisyyttä ja vahvistaisi suorilla vaaleilla valitun tasavallan presidentin asemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa.
