Turvallisuuskortti otettu taas esille
Euroalueen puolustajilla näyttävät argumentit alkavan olla vähissä. Käyttöön on otettu taas turvallisuuspoliittinen kortti.
Kun Suomi liitettiin Euroopan unioniin, turvallisuuspolitiikkaa käytettiin keskeisenä perusteena.
Syyskuun alussa 1994 jäsenyyden vastustajilla oli mielipidemittauksissa enemmistö. Kansa oli kallistumassa sille kannalle, että Euroopan talousalue (ETA) ja tiivis pohjoismainen yhteistyö olisi Suomelle parempi vaihtoehto.
Tässä tilanteessa jäsenyyden ajajat päättivät ottaa käyttöön turvallisuuspolitiikan. Kansaa alettiin pelotella Venäjällä. Tämä taktiikka tehosi. Lokakuun kansanäänestyksessä enemmistö hyväksyi jäsenyyden.
Nyt näemme, mihin EU-jäsenyys on johtanut. Olemme napit vastakkain suurvaltanaapurimme kanssa. Kärsimme EU:n Venäjälle asettamista taloudellisista pakotteista ja Venäjän vastapakotteista enemmän kuin yksikään muu jäsenmaa.
Hallitus yritti lyödä Suomen jäsenyyden lukkoon eduskunnassa ennen Ruotsin kansanäänestystä. Syntyi jarrutuskeskustelu, jolla lopullinen päätös saatiin siirretyksi sen yli.
Ruotsissa kansan niukka enemmistö hyväksyi jäsenyyden siinä uskossa, että Suomi joka tapauksessa liittyisi. Aina ennen kansanäänestystä ja vuosikausien ajan sen jälkeenkin ruotsalaisten enemmistö oli ollut ja oli jäsenyyttä vastaan.
Suomi veti Ruotsin unioniin ja sitten Ruotsi puolestaan Suomen. Molempien olisi ollut viisasta pysyttäytyä ETA:ssa ja muodostaa yhdessä Norjan ja Islannin kanssa Pohjolan yhteisö, ”Euroopan Kanada”.
Turvallisuuspolitiikkaan vedottiin myös keskusteltaessa Suomen liittymisestä euroalueeseen. Tätä korttia heilutteli erityisesti presidentti Martti Ahtisaari. Tässä saattoi olla vain se logiikka, että euroalueesta tulisi EU:n liittovaltioydin, joka kehittyisi sotilasliitoksi ja lopulta sotilaalliseksi suurvallaksi.
Nyt turvallisuuspoliittinen kortti näyttää olevan jälleen käytössä. Olin yllättynyt, kun luin Uudesta Suomesta Ålandsbankenissa työskennelleen Stefan Törnqvistin haastattelun, joka osoitti, että turvalllisuuspoliittinen argumentti oli vaikuttanut hänenkin ajatteluunsa.
Törnqvist on ollut yksi voimakkaimmin yhtenäisvaluuttaa arvostelleista asiantuntijoita. Hän on myös kannattanut Suomen eroamista euroalueesta.
Haastattelussaan Törnqvist kertoo allekirjoittaneensa minun kansalaisaloitteeni, mutta juuri nyt hän äänestäisi euroalueessa pysymisen puolesta. Perustelu on turvallisuuspoliittinen tilanne: Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Olen iloinen Törnqvistin tuesta aloitteelleni. Rohkaisen häntä edelleen kannattamaan siirtymistä rinnakkaisvaluuttaan.
Euro on heikentänyt euroalueeseen kuuluvia maita taloudellisesti ja se on hajottanut meitä poliittisesti. Professori Vesa Kanniaisen johtaman työryhmän ehdottama kaikkien euroalueen maiden siirtyminen rinnakkaisvaluuttoihin puolestaan vahvistaisi Eurooppaa sekä taloudellisesti että poliittisesti.
Suomi on kärsinyt ja kärsii jäsenyydestä euroalueessa enemmän kuin muut euroalueen maat. Ennen pitkää tämä heikentää myös meidän edellytyksiämme ylläpitää uskottavaa puolustusta.
Siirtymistä rinnakkaisvaluuttaan puoltavat siis myös turvallisuuspoliittiset syyt.
