Ei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käsitteet ovat tärkeitä. Siksi Suomen Nato-jäsenyyden ajajat ovat mm. Alexander Stubbin johdolla tietoisesti hämärtäneet kielenkäyttöä. Kun käsitteet ovat epäselviä, hämärtyy helposti myös ajattelu, eikä toiminta ole johdonmukaista.
Nyt näyttää puolustusministeri Jussi Niinistökin menneen lankaan. Kaleva-lehdelle antamassaan haastattelussa hän sanoo, ettei Suomi ole puolueeton, vaan sotilaallisesti liittoutumaton maa.
Sana ”puolueeton” tulee kansainvälisestä oikeudesta ja sillä tarkoitetaan valtiota, joka on toisten valtioiden välisen sodan tai selkkauksen ulkopuolella. Jotta maa voisi pysyttäytyä sotien ja selkkausten ulkopuolella, sen ei tule solmia rauhan aikana liittosuhteita, joiden vuoksi puolueettomuus sota- tai kriisitilanteessa voisi estyä. Nykyään sotilaallisesti liittoutumattomia maita kutsutaan puolueettomiksi. Englannin ja venäjän kielissä niistä käytetään samaa sanaa.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, ilmoitimme, että jäsenyydenkin oloissa säilyy Suomen puolueettomuuden ydin eli sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustus. Jäsenyytemme aikana tilanne ei ole muuttunut, sillä Euroopan unioni ei ole sotilasliitto – sen jäsenillä ei ole velvoitetta antaa sotilaallista apua toisille jäsenmaille.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu pyörii sen kysymyksen ympärillä, mistä voisimme saada apua mahdollisesti syttyvässä sodassa. Tästä syystä pohditaan mahdollisuutta liittoutua joko EU:n puitteissa tai liittymällä suoraan sotilasliitto Natoon. Jotkut hellivät ajatusta sotilasliitosta edes Ruotsin kanssa.
Ensi sijassa meidän tulee tietysti pitää huolta siitä, ettei meidän lähialueellamme syttyisi aseellisia selkkauksia. Tähän tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa.
Jotkut pitävät mahdottomana sitä, että Suomi ja Ruotsi voisivat pysyttäytyä lähialueellamme syttyvän sodan ulkopuolella. Miksi eivät voisi?
Ruotsi on kyennyt liittoutumattomuuspolitiikallaan pysymään ympärillä riehuneiden sotien ulkopuolella yli kahdensadan vuoden ajan. Suomelle tämä ei ollut toisen maailmansodan yhteydessä mahdollista, mutta mekin olemme kokeneet viisaan ulkopolitiikkamme ansiosta jo yli 70 vuoden mittaisen rauhan ajan.
Paasikivi sanoi joskus, ettei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä. Monet ovat kuitenkin valmiit siihen, että Suomi ja Ruotsi Venäjän pelosta luopuisivat sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan. Tällä tavalla aiheuttaisimme epävakautta lähialueellamme ja tulisimme varmasti vedetyksi mukaan aseellisiin selkkauksiin, jos sellaisia syntyisi. Venäjä kokisi meidät vakavimmaksi uhkaksi strategisesti tärkeimmille kohteilleen ja iskisi meihin ensimmäiseksi. Toisaalta: sotilaallisesti liittoutumattomiin ja vahvan oman puolustuksen omaaviin naapurimaihin sen ei kannattaisi sotilaallista voimaa käyttää.
Itämeren alueella on nyt vallalla pelon kierre. Baltian maat kokevat turvattomuutta ja koettavat lisätä Naton läsnäoloa alueellaan. Kun eurooppalaiset Nato-maat ovat tähän haluttomia, Yhdysvallat on ryhtynyt kahdenvälisiin järjestelyihin näiden maiden kanssa. Venäjä saattaa kokea tämän uhkaksi omalle turvallisuudelleen ja lisätä omaa sotilaallista toimintaansa Itämeren alueella.
Yhdysvaltain ilma-, meri- ja maavoimien harjoitustoiminta Suomen alueella on sijoitettava tähän kehykseen. Se näyttäytyy osana Naton ja Yhdysvaltain laajempaa strategiaa ja voimannäyttönä Venäjän rajoilla. Se näyttää nykyaikaiselta reunavaltiopolitiikalta, johon Suomen ja Ruotsin ei pidä lähteä mukaan.
Nyt tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa ja toimia, joilla lisätään luottamusta siihen, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan perusratkaisut eivät ole muuttuneet eivätkä ole muuttumassa.
