Taistelu Suomen suunnasta jatkuu
Tämän viikon loppuun mennessä kuntien tulee antaa lausuntonsa hallituksen kuntauudistuksesta. Siihen liittynyt kuntakierrokseni päättyy ensi perjantaina, jolloin olen mukana Kuusamossa, Posiolla, Taivalkoskella, Pudasjärvellä ja Oulussa järjestettävissä puhe- ja keskustelutilaisuuksissa.
Viimeisten kahden kuukauden kuluessa olen kiertänyt jälleen kaikki Suomen maakunnat ja tavannut tuhansia ihmisiä kaikkiaan noin 140 puhetilaisuudessa. Nyt olen päässyt käymään myös kaikissa niissä kunnissa, joihin en presidentinvaalien yhteydessä ehtinyt.
Olen yllyttänyt ihmisiä taisteluun hallituksen kuntauudistusta ja keskittämispolitiikkaa vastaan.
Sinipunavoimien ja cityvihreiden ajama kuntauudistus johtaisi päätöksenteon ja palvelujen voimakkaaseen keskittymiseen, ja se suorastaan tuhoaisi lähidemokratian. Hallituksen kuntauudistus vauhdittaisi työpaikkojen ja väestön keskittymistä yhtäältä pääkaupunkiseudulle ja toisaalta maakuntakeskuksiin.
Keskittyminen johtaisi ennen näkemättömään varallisuuden ja tulojen uusjakoon. Pienemmissä kaupungeissa ja hiljenevällä maaseudulla asuntojen ja kiinteistöjen hinnat laskisivat. Kasvukeskuksissa puolestaan asuntojen ja kiinteistöjen hinnat nousisivat. Tästä hyötyisivät niitä omistavat raharikkaat, mutta pienituloisten palkansaajien elämä kävisi yhä tukalammaksi.
Kuntakierroksellani on tullut vahvasti ilmi, kuinka voimakkaasti rakentamista ollaan etenkin suurimmissa kaupungeissa keskittämässä vain kaupunkikeskuksiin ja muihin suurimpiin taajamiin. Kyliin rakennuslupia on vaikea saada. Tätä ympäristöministeriöstä johdettua keskittämistä perustellaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikalla.
Tämä suuntaus on järjetön. Ilmasto- ja ympäristösyyt puoltavat sitä, että meillä on tulevaisuudessakin elävä maaseutu ja elinvoimaiset maakunnat. On kiireesti selvitettävä, millä oikeudella viranomaiset tätä keskittämispolitiikkaa toteuttavat.
Sinipunavoimien keskittämispolitiikka alkoi jo 1960-luvun lopulla, jolloin sosialidemokraatit aloittivat keskittävän kasvu- ja rakennemuutospolitiikan. Sitä ovat jatkaneet Harri Holkerin, Paavo Lipposen ja Jyrki Kataisen johtamat sinipunahallitukset.
Suomen poliittista elämää jakava aatteellinen peruskysymys on jo vuosikymmenten ajan ollut suhtautuminen keskittymiseen. Sinipunavoimat ja cityvihreät pyrkivät edistämään keskittymistä. Keskusta pyrkii rakentamaan luonnonmukaista ja hajautettua Suomea.
Keskustan asema maaseudun ja maakuntien puolustajana on ollut tukala. Äänestäjien luottamus puolueeseen on välillä pahasti horjunut.
Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa Keskusta romahti suurten puolueiden sarjasta keskisuurten joukkoon, ja olimme vaarassa kutistua pienpuolueeksi.
1980-luvulla saimme kuitenkin puolueen pelastetuksi. Voitimme lisäpaikkoja sekä vuoden 1983 että 1987 eduskuntavaaleissa. Kuntavaaleissa nousimme yli 20 prosentin kannatukseen jo vuonna 1984.
Varsinainen läpimurto tapahtui vuoden 1988 presidentinvaaleissa, joissa voitin Kokoomuksen ehdokkaana olleen pääministeri Harri Holkerin, ja Keskustan kannatus nousi yli 20 prosenttiin. Saman vuoden kuntavaaleissa ylsimme yli 21 prosentin kannatukseen. Jo seuraavana kesänä Keskusta nousi mielipidemittauksissa Suomen suurimmaksi.
Viime keväänä koimme vielä pahemman romahduksen kuin vuonna 1970. Nyt meidän on päästävä nopeasti takaisin suurten puolueiden joukkoon.
Saimme hyvän alun presidentinvaaleista. Onnistunut kampanjamme auttoi puolueen nousemaan viime elokuun 12-13 prosentin kannatusluvuista tammi-helmikuun 18 prosenttiin. Maaliskuussa kannatuksemme kääntyi taas laskuun. Tämä osoittaa, ettei kannatuksemme kasvu jatku itsestään.
Jo kuntavaaleissa Keskustan tulee nousta suurimmaksi puolueeksi. Tässä meitä auttaa hallituksen kuntauudistus. Meidän on tarjottava äänestäjille mahdollisuus äänestää oman kuntansa itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden puolesta ja hallituksen keskittämispolitiikkaa vastaan. Vaalivoiton avulla voimme puolestaan torjua hallituksen kuntauudistusta.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa Keskustan on noustava suurimmaksi eduskuntapuolueeksi. Vain tällä tavoin voimme varmistaa sen, että puolue pääsee niiden jälkeen hallitukseen.
Tämä on pidettävä mielessä myös valitessamme puolueelle uutta puheenjohtajaa. Kysymys on siitä, kenen johdolla voimme varmimmin ja nopeimmin nousta maan johtoon rakentamaan Suomelle kestävää tulevaisuutta.
Presidentinvaaleissa kykenimme luomaan aatteellisen ja poliittisen linjan, joka yhdisti meidät kaikki innokkaaseen vaalityöhön ja toi meille kannatusta yli puoluerajojen. Tästä on hyvä jatkaa.
