Rehnin ja Siika-ahon aluepoliittinen linja on tuhonnut Keskustan

Julkaisin tänään tiedotteen, jossa kerroin vetäytyväni sekä Kemin kaupunginvaltuuston että Lapin aluevaltuuston jäsenyydestä.

Ehdokkuudellani Kemin kaupunginvaltuustoon vuoden 2021 kuntavaaleissa on mielenkiintoinen tausta. Se kytkeytyy viime lauantaina Turussa järjestetyn Keskustan ylimääräisen puoluekokouksen henkilövalintoihin.

Alun perin halusin olla noissa vaaleissa ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon.

Minulla oli kokemusta toiminnasta Helsingin valtuustossa jo 1980-luvun lopulta.

Vuoden 1988 presidentinvaaleissa sain vahvaa kannatusta myös Helsingistä. Saman vuoden syksyllä asetuin ehdolle kaupunginvaltuustoon. Saimme komean voiton ja neljä valtuustopaikkaa.

Tämä kauteni jäi lyhyeksi, kun muutimme vuoden 1989 lopulla Tuusulaan. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa olin ehdolla Uudellamaalla. Nousin koko maan äänikuninkaaksi.

Helsingin valtuustoon palasin sitoutumattomana vuoden 2017 vaaleissa.

Syksyllä 2020 ilmoitin olevani seuraavissa vaaleissa käytettävissä Keskustan valtuustoehdokkaaksi ja ehdokkaaksi myös pormestarin vaaliin.

Olin saanut vuoden 2018 presidentinvaaleissa Helsingistä yli 12 000 ääntä. Arvelin, että ehdokkuudellani voisin auttaa Keskustaa palauttamaan valtuustopaikkansa neljään. Jos hyvin kävisi, voisimme saada viisi valtuutettua ja edustuksen kaupunginhallitukseen.

Helsingin piirin väistyvä puheenjohtaja Antti Siika-aho kuitenkin huolehti joulukuussa ennen pormestariehdokkaan valintaa siitä, että piirihallitus ei hyväksynyt minua edes valtuustoehdokkaaksi.

Perusteiksi Siika-aho ilmoitti ennen muuta minun ”väärän” poliittisen linjani ja valtuustossa käyttämäni sen mukaiset puheenvuorot.

Syynä oli siis se, että olin noudattanut valtuustossa keskustalaisen aluepolitiikan linjaa!

Kerroin tästä 17.12.3020 julkaisemassani blogikirjoituksessa, jossa kysyin Annika Saarikolta, saako kourallinen helsinkiläisiä tuhota Suomen Keskustan.

Helsingin pormestariehdokkaaksi valittiin Eeva Kärkkäinen, Annika Saarikon avustaja.

Kuntavaaleissa Keskustan kannatus entisestään heikkeni, ja puolue oli vähällä menettää toisen kahdesta valtuustopaikastaan.

Siika-aho toimi tuolloin Mika Lintilän avustajana. Turun ylimääräisessä puoluekokouksessa hänet valittiin Keskustan puoluesihteeriksi.

x  x  x

Helsingin keskustalaisilla on ollut merkittävä rooli siinä toiminnassa, jolla Keskusta vuoden 2010 puoluekokouksen jälkeen sysättiin tuhon tielle.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien lähestyessä olin syvästi huolissani sen vuoksi, että Keskusta oli Vanhasen molemmissa hallituksissa samaistunut sinipunavoimien ajamaan keskittävään aluepolitiikkaan, metropolipolitiikkaan.

Ministereiden joululounaalla ehdotin, että Keskustan tulisi esittää vaaleihin käytäessä selkeä vaihtoehto sinipunan metropolipolitiikalle. Tästä yhdessä päätettiin.

Minulta pyydettiin luonnos kannanotoksi. Se kuitenkin työvaliokunnassa hylättiin sen vuoksi, että jotkut helsinkiläiset ehdokkaat olivat sitä vastustaneet.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keskustan kannatus romahti.

Kerron tästä aluepoliittisesta ratkaisusta ja muista vuoden vaalitappioon johtaneista syistä kirjassani ”Huonomminkin olisi voinut käydä” (ss. 230-235).

Luottamus palautettiin vuoden 2012 presidentinvaaleissa, joissa olin Keskustan ehdokkaana. Kampanjassani aluepolitiikalla oli keskeinen sija.

Vuoden 2015 vaalien edellä luottamus vahvistui, kun puolue lupasi ”palata kotiin” ja kun perinteinen aluepolitiikka oli kampanjassa vahvasti esillä.

x  x  x

Kotiin ei kuitenkaan palattu.

Vuoden 2015 vaaleissa Olli Rehn palasi Helsingin vaalipiiristä eduskuntaan. Hän nousi Sipilän hallituksen elinkeinoministeriksi.

Ensi töikseen Rehn ilmoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa kannattavansa keskittävää metropolipolitiikkaa.

Kirjoitin tästä Juha Sipilälle:

”Rehn tukee sitä keskittävää metropolipolitiikkaa, jota vastustimme vaalitaistelussa ja jolle esitimme oman vaihtoehtomme. Hän tukee miljardihankkeita pääkaupunkiseudulle, kun biotalouden kehittäminen edellyttää investointeja nimenomaan maakuntien tie- ja rataverkon kohentamiseen. Pisara-rata on hyvin kallis ja se on tarpeeton.

Helsingin seudulla tulee pyrkiä saamaan kannatusta samalla politiikalla, jolla tavoittelemme maakuntien luottamusta.”

Tästä kerron teoksessani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä” (ss. 120-122).

Sipilä ei vastannut.

Aluepolitiikasta ei Sipilän ja Saarikon kausilla ole saanut edes puhua. He ovat sanoneet, ettei alueita saa asettaa vastakkain.

Viime vuosina aluepolitiikan sijaan on pitänyt puhua ”monipaikkaisuudesta” ja erityistalousalueista.

Keskustan ohjelmaan viime eduskuntavaaleissa eivät mahtuneet sanat ”maaseutu” ja ”maakunnat”.

Sanaa ”perusturva” ei ohjelmaan myöskään hyväksytty – ”köyhän asiastakaan” ei siis sopinut enää puhua.

Tulokset puhuvat puolestaan.

Keskustan kannatus on romahtanut erityisesti etelän kaupungeissa, joiden äänestäjien suosiota puolueen johto on keskittämispolitiikkaa myötäilemällä tavoitellut.

x  x  x

Turussa Keskustan presidenttiehdokkaaksi valittu Olli Rehn hyökkäsi kiitospuheessaan perinteistä Keskustan aluepolitiikkaa vastaan.

Rehn puuskahti: ”Kuka keksikään maaseudun ja kaupungin vastakkainolon poliittiseksi ohjelmaksi teki äärettömän suurta hallaa maallemme!”. Ilmiselvästi hän tarkoitti kilpailevaa keskustalaista presidenttiehdokasta.

Kuten 24.9. julkaisemassani blogikirjoituksessa osoitin, ei Keskustan 1970- ja 1980-luvuilla kehitetyssä aluepolitiikassa kaupunkeja ja maaseutua asetettu suinkaan vastakkain. Rehnin syytös suuntautuikin itseensä Santeri Alkioon.

Keskustalainen aluepolitiikka on perustunut siihen ajatukseen, että alueellinen keskittyminen on vahingollista sekä suurten kaupunkien että maaseudun ja maakuntien ihmisille. Se on vahingollista koko Suomelle.

Tällä aluepolitiikalla murtauduimme 1980-luvun lopulla myös etelän kaupunkeihin. Asemat pidettiin siihen saakka, kun keskittymispolitiikkaa myötäilevät liberaalit vuonna 2010 valtasivat puolueen johtopaikat.

Turun kokous osoitti todeksi myös sen, mitä olen puolueen johtamiskulttuurista kirjoittanut.

Maakuntien naiset ja miehet valitsivat Turussa presidenttiehdokkaaksi ja puoluesihteeriksi miehet, jotka ovat aluepolitiikassa toimineet heidän ihanteittensa ja etujensa vastaisesti.

Vielä oudompaa on, että presidenttiehdokkaaksi valittiin mies, joka on ulko- ja Eurooppa-politiikassa toiminut puolueen periaatteiden vastaisesti.

Askel askeleelta Suomi on menettänyt itsenäisyyttään.

Tästä olemme maksaneet kovan hinnan. Eniten ovat kärsineet ja kärsivät edelleen Suomen maaseutu ja maakunnat.