19
touko
2023
25

Kukahan ketäkin kiusaa ja kampittaa?

Timo Haapala, Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja, on vuosien varrella kehittynyt ammattitaitoiseksi journalistiksi.

Toukokuun 16. oli Haapalalle epäonnen päivä. Tuli liikaa töitä, kun oli seurattava hallitusneuvotteluja ja kommentoitava kahta gallup-tutkimusta.

Presidenttigallupista kirjoitetusta Haapalan kommentista tuli paha huti.

Ingressi kertoi olennaisen jutun sisällöstä:

Presidenttikisa junnaa paikallaan ja ehdokasasettelu on levällään. Sen sijaan keskustassa Paavo Väyrynen tunkee taas mukaan vaikka saranapuolelta – epäilemättä vain Olli Rehnin kiusaksi”.

Lähetin Timolle kommentin:

Kiitos, että panit linkin blogiini. Suomenmaa sitä ei ole julkaissut. Vastine tuli tänään.

Kovaa on peli Keskustassa. Sitä kannattaisi kriittisen journalistin tarkkaan seurata.

P.S. Minusta ei siis tämän ”näytelmän” konnaa tekemälläkään saa.”

Liitin mukaan linkin Suomenmaan juttuun, jossa puoluetoimiston edustaja totesi, ettei päätettyä esivaalia ehkä tulekaan.

Lähetin Timolle erikseen blogini, jossa vastasin, että Keskustassa on noudatettava lakeja ja sääntöjä. Tätäkään juttua Suomenmaa ei julkaissut.

En viitsi siteerata Timolta saamaani vastausta. Ehkä hän sen itse kertoo.

Meneillään olevan ”näytelmän” logiikka on sama kuin useimpien viime vuosina ja vuosikymmeninä nähtyjen.

Stalinistiseen tyyliin on uhrista pyritty jälleen tekemään syyllistä.

x x x

Muistutan taustaksi Timo Haapalankin mieleen tapahtumat 1980-luvun ja 1990-luvun presidentinvaaleissa.

Vuoden 1988 presidentinvaaleja edelsi vuoden 1987 hallitusratkaisu, jossa presidentti Mauno Koivisto mitätöi eduskuntavaalien tuloksen ja runnasi maahan Harri Holkerin johtaman sinipunahallituksen.

Viime aikoihin saakka on ylläpidetty tarinaa, jonka mukaan Holkerin hallituksen muodostaminen johtui siitä, että olin Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin kanssa sopinut keskustajohtoisen keskiryhmien ja Kokoomuksen hallituksen muodostamisesta, jos eduskuntavaalien tulos tekisi sen mahdolliseksi. Meitä on syytetty ”kassakaappisopimuksen” tekemisestä.

Kalevi Sorsan elämäkertateoksen viime syksynä julkaissut professori Henrik Meinander puolusti puheenjohtajien oikeutta tehdä sopimus vaalien jälkeen toteutettavasta hallitusratkaisusta. Meinander tulkitsi Koiviston toiminnan johtuneen lähestyvistä presidentinvaaleista, joissa minulla olisi pääministerinä ollut aivan toiset edellytykset pärjätä hänelle.

Huhtikuun lopulla pidetyssä UKK-seuran kokouksessa Meinander kertoi löytäneensä Sorsan arkistosta dokumentin, jossa hän perusteli KGB:n edustajalle hallitusratkaisua nimenomaan lähestyvillä presidentinvaaleilla. Videotallenteesta tämä löytyy kohdasta 24 minuuttia eteenpäin.

Meinander ottaa ohimennen esille myös vuoden 1994 presidentinvaalit. Tämä vaatii kommentin.

Vuoden 1994 presidentinvaalit ratkaisi Venäjän suurlähetystön nootti, jonka synnyttämää julkisuutta Martti Ahtisaaren kannattajat käyttivät minua vastaan.

Vasta Politiikka-Suomi -nimisessä ohjelmasarjassa vuoden 2021 lopulla esitettiin televisiossa se äärioikeistolaisen Seppo Lehdon haastattelu, jossa hän vaaleja edeltäneen illan MTV:n uutisissa syytti minun tilanneen tuon Venäjän nootin.

Tämä ja muu mediapeli estivät pääsyni toiselle kierrokselle ja varmistivat Ahtisaaren valinnan.
Tämän ovat monet asiantuntijat jälkikäteen myöntäneet.

x x x

Nytkin toimittajien pitäisi suhtautua kriittisesti siihen kuvaan, jota julkisuuteen syötetään.

Keskustan sisäisen valtataistelun käänteet vuosien varrella osoittavat, ketkä ovat olleet presidentinvaalien yhteydessä kampittajia ja kuka on ollut uhrin asemassa.

Lahden puoluekokouksessa vuonna 2010 valittu Keskustan johto päätti asettaa Olli Rehnin ehdolle vuoden 2012 presidentinvaaleihin.

Rehn ei kuitenkaan suostunut esivaaliin. Hänen takanaan ollut puoluejohto teki kaikkensa minun ehdokkuuttani vastaan. Esivaaliin yritettiin maanitella ja painostaa kuka tahansa vastaehdokas.

Kun esivaalia ei saatu aikaan, puoluekokous nimitti minut yksimielisesti Keskustan ehdokkaaksi.

Ehdokaskiistan vuoksi kannatukseni oli loppukesästä painunut 2 prosentin tasolle. Hyvällä kampanjalla nousimme kärkikamppailuun, ja Keskusta palasi suurten puolueiden joukkoon.

Vuoden 2018 presidentinvaalien lähestyessä puolueen johto keskittyi estämään minun ehdokkuuteni. Jo tammikuussa 2016 päätettiin, että ehdokkaaksi seuraavana kesänä asetetaan Matti Vanhanen.

Sillä kertaa uhriksi joutui myös Olli Rehn.

Risto Uimosen 2019 ilmestyneessä kirjassa ”Tulos tai ulos” Rehn purkaa katkeruuttaan ja toteaa:

Juha (Sipilä) olisi voinut puhua minun ja Matti Vanhasen kanssa. Olisimme voineet katsoa yhdessä, kuka lähtee ehdokkaaksi ja miten [Paavo] Väyrynen estetään.”

Olin lopulta vuoden 2018 presidentinvaaleissa mukana kansanliikkeen ehdokkaana.

Voitin sekä Matti Vanhasen että SDP:n ehdokkaan Tuula Haataisen.

x x x

Vuoden 2024 vaaliin valmistauduttaessa tapahtumat ovat toistaneet samaa kaavaa kuin 12 vuotta aikaisemmin.

Jo varhaisessa vaiheessa puolueen johdon piirissä päätettiin, että ehdokkaaksi asetetaan Olli Rehn.

Jälleen on oltu valmiit tekemään kaikki mahdollinen minun ehdokkuuteni estämiseksi. Näköjään ollaan valmiit toimimaan jopa yhdistyslain, puolueen sääntöjen ja puoluevaltuuston päätösten vastaisesti.

Omalta osaltani olen toiminut säädöksiä ja kansanvallan periaatteita tiukasti noudattaen. Aika näyttää, mihin se riittää.

x x x

Lisätietoa valmistautumisesta vuoden 2024 presidentinvaaleihin on saatavissa kotisivuni blogiarkistosta.

Kirjoituksessa mainittu teos on luettavissa ja kuunneltavissa äänikirjana kotisivuni kirja-arkistosta.