Keskustassa on noudatettava lakeja ja sääntöjä
Tänään julkaistiin Ylen viimeinen presidenttigallup. Tulokset olivat entisen kaltaiset.
Tässä vaiheessa tehtävät mittaukset ovat harmitonta viihdettä. Niitä ei kenenkään pitäisi ottaa tosissaan – ei ainakaan mahdollisten ehdokasehdokkaiden.
Ainoa suhteellisen varma tulosten tulkinta taitaa olla se, että Pekka Haavisto on ilmeisesti toisella kierroksella.
Muiden osalta tulkintaa vaikeuttaa se, että emme tiedä vielä, ketkä ovat puolueiden ehdokkaat.
Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajunen toteaa kuitenkin, että parin prosentin porukan voitto olisi ”aikamoinen ihme”:
”Pajusen mukaan viiden prosentin kieppeillä kulkee kannatuksen raja, jonka alapuolelta on enää tässä vaiheessa vaikeaa ponnistaa presidentiksi tai edes kärkikahinoihin.
– Jos ei nyt yllä edes viiteen prosenttiin, pitäisin sitä jo aikamoisena ihmeenä”.
x x x
Pajusen muisti on lyhyt. Kesällä 2011 minun kannatukseni oli 2 prosentin luokkaa, mutta nousin ”kärkikahinoihin”. Pienestä oli kiinni pääsyni toiselle kierrokselle ja jopa nousu vaalin voittajaksi. (Suomen linja ss. 264-268)
Silloin Sauli Niinistö oli ylivoimainen ennakkosuosikki. Nyt Haaviston voittaminen on selvästi helpompaa.
Vaalien lopputulosta ajatellen ratkaiseva merkitys on sillä, ketkä pääsevät toiselle kierrokselle. Tässä puolestaan on ratkaisevaa se, ketkä ovat puolueiden ehdokkaat.
Vaalien lähestyessä äänestäjien valinnat alkavat seurailla puoluekantoja. Vahvimmilla ovat suurten puolueiden, Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja SDP:n ehdokkaat.
Keskustan asemat ovat kärsittyjen raskaiden eduskuntavaalitappioiden vuoksi peräti heikot.
Meidän mahdollisuutemme liittyvät siihen, että saisimme takaisin Perussuomalaisille menetettyä kannatusta. Meillä tulisi olla ehdokas, joka siihen parhaimmin kykenee.
Meidän mahdollisuuksiamme parantaa Perussuomalaisten asema hallituspuolueena ja Keskustan oppositioasema.
x x x
Keskustan ehdokasasettelusta on kehkeytynyt outo näytelmä.
Vuoden 2012 vaaleihin käytäessä Olli Rehn panttasi suostumustaan esivaaliin elokuulle saakka ja lopulta kieltäytyi.
Minut asetettiin puoluekokouksessa ehdokkaaksi yksimielisesti. Saimme hyvän tuloksen, ja Keskusta palasi suurten puolueiden joukkoon.
Tälläkään kertaa Olli ei ole antanut suostumustaan esivaaliin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hän olisi valmis puolueen ehdokkaaksi vain ilman esivaalia ja yksimielisellä päätöksellä.
Puoluevaltuusto päätti, että esivaali järjestetään. Ohjesääntöä muutettiin siten, että esivaaliehdokkuus edellyttää kolmen piirijärjestön tai 20 paikallisyhdistyksen tukea.
Tuoreeltaan muiden muassa Iltalehdessä arveltiin, että muutos tähtäsi siihen, että minä en voisi olla mukana.
Olli sai tarvittavan tuen täyteen jo 9.5., jolloin myös Helsingin piiri oli ilmoittanut häntä tukevansa.
x x x
Kun annoin suostumuksen siihen, että minuakin voi ehdottaa esivaaliin, kaikki piirit ryhtyivät puolueen johdon organisoimina ottamaan kantaa Ollin puolesta.
Sain sen käsityksen, että tällä pyritään esivaali jo ennalta mitätöimään.
Tästä syystä julkaisin maanantaina blogin, jossa ilmoitin, että esivaali joka tapauksessa järjestetään. Kerroin saavani ehdokkuudelleni järjestöjen riittävän tuen.
Ilmoitin, että Olli Rehnin pitää siis osallistua esivaaliin, jos hän mielii puolueen ehdokkaaksi.
Suomenmaa ei pyynnöistä huolimatta kirjoitustani julkaissut. Sen sijaan lehteen ilmaantui tänään Keskustan vaalikoordinaattorin Juha Iso-ahon ”tärkeä täsmennys presidentinvaalien ehdokasasetteluun”. Sen mukaan ”esivaalin järjestäminen ei ole automaatio”.
Iso-ahon kannanotto osoittaa, että olin ollut oikeassa, kun olin ajatellut, että puoluejohdon organisoimat piirikokousten kannanotot tähtäsivät esivaalin mitätöimiseen.
Jos esivaalia ei sen ehtojen täyttyessä järjestettäisi, rikottaisiin yhdistyslakia, puolueen sääntöjä ja puoluevaltuuston päätöstä.
Puoluehallituksen tulisi ensi tilassa vahvistaa, että esivaali hyväksytyn ohjesäännön mukaisesti toteutetaan.
x x x
Kirjoituksessa mainittu teos on luettavissa ja kuunneltavissa äänikirjana kotisivuni kirja-arkistosta.
