15
touko
2023
20

Presidentinvaaliin on asetettava ehdokas, joka pystyy sen voittamaan

Iltalehti julkaisi 23.4. – heti Keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksen jälkeen – jutun, jonka otsikon mukaan ”Keskusta muutti sääntöjään presidenttiehdokkuudesta – Väyrynen ei käytännössä pääse enää mukaan esivaaliin”.

Iltalehti kirjoitti kokouksessa hyväksytystä esivaalien ohjesäännöstä:

Sääntömuutos käytännössä torppaa Paavo Väyrysen pääsyn kilpailemaan keskustan presidenttiehdokkuudesta. Väyrynen johtaa keskustan ruotsinkielistä piiriä ja voisi halutessaan päästä oman piirinsä päätöksellä mukaan esivaaliin. On kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, että Väyrynen saisi taakseen kolme piirijärjestöä tai 20 puolueyhdistystä.

Keskustan kärkiehdokkaana on tähän asti pidetty Suomen pankin pääjohtajaa ja pitkään presidenttigallupin kärkikahinoissa mukana ollutta Olli Rehniä.

Rehn on taustakeskusteluissa antanut ymmärtää, että jos hän haluaa lähteä keskustan presidenttiehdokkaaksi, se pitäisi tapahtua ilman esivaalia.

Näin hänellä olisi puolueen yksimielinen tuki takanaan.”

x x x

Tästä huolimatta julkaisin 4.5. blogin, jossa ilmoitin harkitsevani ehdokkuutta:

Oma käsitykseni on, että saattaisin kuitenkin saada ehdokkuudelleni järjestöväen tarvittavan tuen.

Niinpä olen päättänyt antaa suostumukseni siihen, että minua voidaan esittää ehdokkaaksi esivaaliin. Mahdollisesta ehdokkuudestani päätän myöhemmin.

Esivaali tarjoaisi myös mahdollisuuden käydä perusteellinen keskustelu Keskustan poliittisesta linjasta – sekä menneestä että tulevasta.

Esivaalilla olisi mahdollisuus aloittaa Keskustan uusi nousu.

Presidentinvaaleissa olisi mahdollisuus palauttaa äänestäjien luottamusta puolueeseen, aivan kuten vuoden 2012 vaaleissa.

Jos olisin ehdokkaana presidentinvaalissa, osa kampanjasta rahoitettaisiin jälleen myymällä mukeja ja kirjoja, kuten 12 vuotta sitten.

Vuoden 2012 vaaleissa Sauli Niinistö oli ylivoimainen ennakkosuosikki. Tästä huolimatta hän olisi saattanut kokea tappion, jos toiselle kierrokselle olisi noussut varteenotettava kilpailija. Tästäkin kirjoitan teoksessani Suomen linja (ss. 260-264).

Tällä kertaa presidentinvaalissa ei ole ennakkosuosikkia. Kaikki on mahdollista.”

x x x

Iltalehti näyttää olleen oikeassa siinä, että puolueen johto pyrkii kaikin keinoin välttämään esivaalien toteuttamisen. Tästä syystä ohjesääntöä todellakin muutettiin.

Olli Rehnin osalta esivaaliin osallistumisen ehdot täyttyivät jo 9.5., jolloin Itä- ja Etelä-Savon lisäksi myös Helsingin piiri päätti tukea hänen ehdokkuuttaan.

Tämän jälkeenkin puolueen johto on organisoinut piirien tukea Ollin ehdokkuudelle.

Kantaa ovat äskettäin ottaneet Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen piirit. Tällä viikolla joukkoon yhtynevät Uudenmaan ja Pohjois-Pohjanmaan piirit.

Kaikkien näiden piirien alueella on myös muiden mahdollisten ehdokkaiden kannattajia. Piirikokouksissa on ollut vähän väkeä.

Esivaalin toteutumista ajatellen näillä päätöksillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä. Ollilla on jo ollut piirijärjestöjen riittävä tuki.

Näillä kannanotoilla pyritään ehkä tukemaan Rehnin hiipuvaa gallup-kannatusta.

Ehkä niiden on myös ajateltu vähentävän muiden valmiutta asettua ehdolle ja järjestöväen halukkuutta tukea heitä.

Ehkä puolueen johto pyrkii lisäksi saamaan tukea sen poliittisen linjan jatkamiselle, jolla puolue on kokenut kaksissa viimeisissä eduskuntavaaleissa katastrofaalisen tappion.

x x x

Esivaalin toteutumista ajatellen ratkaiseva merkitys on sillä, saako ainakin yksi muu ehdokas esivaaliohjesäännön mukaisen kannatuksen.

Omalta osaltani pidän mahdollisena sitäkin, että saan kolmen piirijärjestön tuen.

Kaksikielisen piirin vuosikokous voisi niin halutessaan ehdottaa sekä puheenjohtajaansa että Olli Rehniä. Molemmilla on kannatusta.

Peräpohjolan ja Lapin piirijärjestöt pitävät kokouksensa touko-kesäkuun vaihteessa. Olisi outoa, jos ne eivät ehdottaisi esivaaliin oman maakunnan edustajaa. Osa väestä halunnee tukea myös Ollin ehdokkuutta.

Varmaa oman maakunnan tuki ei toki ole. On muistettava, että Lappeenrannan puoluekokouksen edellä molempien Lapissa toimivien piirien hallitukset kiirehtivät kannattamaan Annikan Saarikon uudelleenvalintaa puolueen johtoon.

Se on sen sijaan selvää, että ainakin 20 puolueosastoa ehdokkuuttani tukee. Aikaa päätöksiin on käytettävissä heinäkuun lopulle.

On siis varmaa, että esivaali tulee.

Jos Olli Rehn haluaa ehdokkaaksi, hänen on oltava siinä mukana.

x x x

Puolueen johdon olisi kuunneltava niitä entisen puoluesihteerin Seppo Kääriäisen neuvoja, jotka hän Ajatuspaja Alkion tilaamassa eduskuntavaalien analyysissä antoi:

Puolueen kannattaisi järjestää jäsenvaalit presidenttiehdokkaastaan alkusyksystä 2023, mikäli ehdokasehdokkaita on tarjolla yhtä enemmän. Hyvällä kenttäkierroksella pohjustettu jäsenvaali yhtäältä herättäisi puolueen ulkopuolella kiinnostusta Keskustaa kohtaan ja toisaalta virkistäisi uinahtelevaa keskustakenttää.

Vuoden 2024 presidentinvaaleissa Keskustan asettaman ehdokkaan tulee pyrkiä ja pystyä voittoon.”

Siis: ”ehdokkaan tulee pyrkiä ja pystyä voittoon”.

Esivaalin tärkeyttä Seppo korosti jo yli kaksi vuotta sitten.

Omalta osaltani olen 8.5. julkaisemassani blogikirjoituksessa tähän Kääriäisen kantaan väkevästi yhtynyt.

Esivaalin yhteydessä on mahdollisuus aloittaa työ, jolla äänestäjien luottamusta puolueeseen voidaan palauttaa.

Esivaalin yhteydessä puolueen jäseneksi palaa monia, jotka ovat puolueeseen pettyneet. Uusiakin jäseniä saamme runsaasti.

Itse presidentinvaaleissa voidaan äänestäjien luottamusta puolueeseen edelleen vahvistaa.

Tärkeintä on kuitenkin, että ehdokkaamme voittaa vaalin.

Toiselle kierrokselle ja vaalin voittajaksi voi nousta vain ehdokas, joka erottautuu selkeästi politiikan nykyisestä valtavirrasta ja tarjoaa sille kestävän vaihtoehdon.

Toisella kierroksella hän ilmeisesti kohtaa vihreiden Pekka Haaviston.

x x x

Kirjoituksessa mainittu teos ”Suomen linja” on luettavissa ja kuunneltavissa äänikirjana kotisivuni kirja-arkistosta.