Vaihtoehto voisi olla Yhdysvaltain antama kahdenvälinen turvatakuu

Vanha neuvo poliitikoille on, että pitäisi tarkkaan ajatella mitä sanoo, ettei tulisi sanoneeksi mitä ajattelee.

Tämän olisi pitänyt olla ulkoministeri Pekka Haaviston mielessä, kun hän antoi Ylelle eilisaamuisen haastattelunsa.

Haaviston haastattelu tuo mieleeni Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. julkaisemani kirjoituksen.

Kiittelin eduskunnan puhemies Matti Vanhasta siitä, että hän oli torjunut hallituksen ehdotuksen Suomen Nato-jäsenyyden vahvistamisesta ennen kuin nykyiset jäsenmaat ovat sen ratifioineet ja jopa nykyisen eduskunnan toimikaudella.

Vanhasen kanta näyttää saaneen eduskunnan tuen.

Ihmettelin kirjoituksessani, miksi hallitus pyrkii hyvin arveluttavalla tavalla kiirehtimään Suomen Nato-jäsenyyttä.

Arvelin jäsenyyden ajajien pelkäävän, että pyrkimykset Ukrainan sodan lopettamiseksi saattaisivat asettaa esteitä jäsenyyden toteutumiselle.

Kirjoitin, että Suomen poliittinen johto on ilmoittanut uskovansa, että Ukraina voittaa sodan ja luvannut tukea sitä loppuun saakka. Se oli kuitenkin tietoinen muualla käytävästä keskustelusta.

Muiden muassa Yhdysvaltain asevoimien komentaja, kenraali Mark Milley oli marraskuun alussa sanonut, että jo lähikuukausina voisi syntyä edellytykset rauhanneuvotteluille. Äskettäin Milley toisti Davosissa tämän arvionsa.

Olikohan myös Pekka Haaviston eilisen haastattelulausunnon taustalla pelko siitä, että Suomen Nato-jäsenyys voisi kariutua Turkin pyrkimyksiin palauttaa rauha Ukrainaan?

x x x

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä on ollut osansa Ukrainan kriisin puhkeamisessa ja sen kärjistymisessä. Siksi jotkut ehkä pelkäävät, että saattaisimme joutua osapuoliksi myös rauhanratkaisua rakennettaessa.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys oli yksi niistä pelotteista, joilla Yhdysvallat liittolaisineen pyrki estämään näköpiirissä olleen Venäjän mahdollisen hyökkäyksen Ukrainaan. Tästä kertoi Washington Post 26.5. julkaisemassaan artikkelissa.

Prosessi Suomen ja myöhemmin myös Ruotsin liittymiseksi Natoon käynnistyi vuoden 2021 joulukuussa.

Pelotteet eivät toimineet, Venäjä käynnisti hyökkäyksensä.

Oli paha virhe, että Suomi päätti sodan sytyttyä ja sen edelleen jatkuessa hakea Nato- jäsenyyttä ja vetää mukanaan myös Ruotsin.

Sekä maamme poliittinen että sotilaallinen johto kuitenkin korostivat, ettei Suomeen kohdistunut silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessa mitään sotilaallista uhkaa.

Kun Suomi ja Ruotsi sodan riehuessa päättivät hakea Naton jäsenyyttä, Venäjä koki turvallisuutensa entistä pahemmin uhatuksi.

Nämä ratkaisut antoivat presidentti Vladimir Putille perusteen keskittää entistä enemmän valtaa omiin käsiinsä ja koventaa otteita Ukrainaa vastaan käytävässä sodassa. Tätä käytettiin yhtenä perusteena muun muassa osittaisen liikekannallepanon toteuttamiseksi.

x x x

Nyt jotkut näyttävät pelkäävän, että Suomi ja Ruotsi saattavat joutua osaksi Ukrainan rauhanratkaisua.

Ukrainalle on ehdotettu Nato-jäsenyyden sijaan Yhdysvaltain antamaa kahdenvälistä turvatakuuta.

Jotkut pelkäävät, että osana rauhanratkaisua Suomelle ja Ruotsille saatettaisiin tarjota samankaltaista turvallisuuspoliittista ratkaisua. Sellaisestahan keskusteltiin Nato-jäsenyyden vaihtoehtona viime keväänä myös Suomen ja Ruotsin osalta.

Jos kahdenväliset turvatakuut toteutuisivat, mikään näistä maista ei tulisi ainakaan tässä vaiheessa sotilasliitto Naton jäseneksi. Ne voisivat edelleen säilyttää mahdollisuuden hakea jäsenyyttä myöhemmin.

Suomen, Ruotsin ja Ukrainan sotilaallinen liittoutumattomuus tyydyttäisi niitä Venäjän turvallisuustarpeita, joiden vuoksi se on ollut valmis käyttämään jopa äärimmäistä sotilaallista voimaa.

Nämä ratkaisut voisivat olla osa niistä ”turvatakuista”, joista Ranskan presidentti Emmanuel Macron on puhunut.

Ukraina turvaisi itsenäisyytensä ja vapautensa. Se saisi turvallisuudelleen vahvat kansainväliset takuut.

Suomi ja Ruotsi säilyttäisivät itsenäisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa ja asemansa sotilaallisesti liittoutumattomina maina.

Meidän maillemme tämä olisi paljon edullisempi ratkaisu kuin jäsenyys sotilasliitto Natossa. Turvatakuut ilman Nato-jäsenyyteen liittyviä raskaita velvoitteita.

x x x

Venäjälle Yhdysvaltain kahdenväliset turvatakuut Suomelle, Ruotsille ja Ukrainalle olisivat helpommin hyväksyttävissä kuin näiden maiden Nato-jäsenyys.

Natossa on jäsenmaita, joilla on suorastaan vihamielinen asenne Venäjää kohtaan.

Varsinkin Baltian maat ja Puola ovat käyttäytyneet hyvin aggressiivisesti.

Myös Britannia on toiminnallaan kärjistänyt Ukrainan kriisiä. Tiettävästi pääministeri Boris Johnson tyrmäsi viime keväänä Turkin johdolla syntyneen rauhansuunnitelman.

Takuujärjestelyjen lisäksi olisi saatava aikaan ratkaisu, joka turvaisi itäisen Ukrainan ja Krimin niemimaan alueella asuvan venäjänkielisen vähemmistön oikeudet ja venäjän aseman vähemmistökielenä koko Ukrainan alueella.

Ukrainan kriisissä Suomi on ajautunut Baltian maiden rintamaan, vaikka emme ole edes Naton jäsenmaa.

Suomen ei ole viisasta edelleen kärjistää suhteitaan Venäjään.

Sen sijaan Suomen tulisi aktiivisesti edistää uutta eurooppalaista turvallisuusjärjestystä, joka voitaisiin vahvistaa ETY-järjestön 50-vuotisjuhlakokouksessa Suomessa vuonna 2025.

Sotatoimet Ukrainassa pitäisi saada nopeasti päättymään. Olisi saatava aikaan tulitauko, aselepo ja neuvottelut poliittisen ratkaisun aikaansaamiseksi.

Suomella on tästä erityinen vastuu.

x x x

Kansainvälistä tilannetta ja Suomen ulkopolitiikkaa käsitellään monipuolisesti ensi viikonlopun Pohjanranta-keskusteluissa. Vierailevina alustajina ovat Vilho Harle, Matti Lackman, Heikki Talvitie, Tapio Varis ja Pekka Visuri. Kommenttejaan esittävät Kaisa Juuso, Markus Mustajärvi, Hannu Takkula ja Mirja Vehkaperä.

Tervetuloa mukaan!