30
tammi
2023
57

Suomessa lietsotaan pitkää sotaa – Yhdysvalloissa etsitään tietä rauhaan

Äskettäin tuli julkisuuteen amerikkalaisen Rand Corporationin tuottama artikkeli, jossa käsitellään erilaisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin välttää Ukrainan sodan pitkittyminen.

Lähtökohtana on arvio, ettei kumpikaan osapuoli kykene sotaa voittamaan, ja sen pitkittyminen aiheuttaa suurta vahinkoa kaikille osapuolille.

Rand Corporationin tuottama artikkeli on yksi esimerkki Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa käytävästä keskustelusta.

Suomessa keskustelu sodasta on kokonaan toisenlaista. Rauhan mahdollisuudesta ja sen edistämisestä ei saisi puhua eikä kirjoittaa.

Maamme valtiollisen johdon kielenkäyttö on kovempaa kuin demokraattiseen kulttuuripiiriin pitkään kuuluneissa länsimaissa. Vastaavaa saamme kuulla ja lukea lähinnä Baltian maista ja Puolasta.

Erityisen kovaa oli johtajiemme kielenkäyttö uudenvuoden tervehdyksissä ja puheissa.

x x x

Pääministeri Sanna Marin kirjoitti:

Venäjä ei tule voittamaan sotaansa. Maailma, jossa epädemokraattiset suurvallat alistavat muita valtioita YK:n peruskirjasta ja kärsimyksestä välittämättä, on jätettävä lopullisesti taakse. Venäjän ystävät ovat käyneet harvalukuisiksi. Meidän huomiomme on oltava Ukrainan auttamisessa.”

Pääministeri on oikeassa, kun hän kirjoitti, että Venäjä ei tule voittamaan Ukrainan kanssa käymäänsä sotaa. On ilmeistä, ettei sitä voita Ukrainakaan. Tällä kannalla ovat useimmat varteenotettavat läntiset asiantuntijat.

On kysyttävä mihin arvioon Suomen politiikka perustuu. Kuinka Suomi toimii rauhan aikaansaamiseksi?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolestaan sanoi uudenvuodenpuheessaan:

Jos Venäjä uskoi massiivisen uhan panevan Ukrainan nopeasti polvilleen, se teki pahan virhearvion. Väistämättä mieleen nousee samankaltaisuus talvisotamme kanssa, kun Neuvostoliitto oletti marssivansa Helsinkiin kahdessa viikossa. Autoritaarisesti hallitun maan johtajat, Stalin ja Putin, eivät osanneet tunnistaa oleellista tekijää. Sitä, että vapaassa maassa yksilöillä on tahtoa ja vakaumusta. Ja että yhdessä toimiva kansa on valtava voima.”

Tasavallan presidentti rinnasti puheessaan jälleen Ukrainassa käynnissä olevan sodan Suomen talvisotaan. Sodan alkuvaiheessa tämä rinnastus oli jossakin määrin perusteltu.

Kesästä lähtien Ukraina on ryhtynyt vastahyökkäyksiin ja saanut vallatuksi takaisin laajat alueet Harkovan ympäristöstä ja suuren osan Hersonin alueesta. Ukraina on ilmoittanut pyrkivänsä häätämään Venäjän joukot kaikilta sen valtaamilta alueilta. Tähän tarkoitukseen se on vaatinut länsimailta hyökkäysvaunuja.

Eikö tätä ja tulevaa tilannetta olisi oikeampaa verrata ja rinnastaa Suomen jatkosotaan, jossa maamme yhteistyössä Adolf Hitlerin johtaman Saksan kanssa valtasi takaisin talvisodassa menetetyt alueet? Jatkosodassa ja sitä seuranneessa Lapin sodassa Suomi koki sotien suurimmat menetykset.

Tasavallan presidentti jatkoi:

Arvioiden virheelliseksi toteaminen ei kuitenkaan anna vastausta ydinkysymykseen. Miten on mahdollista, että Eurooppaa halkova maantieteellinen raja onkin tosiasiassa kahden kokonaan erilaisen maailmankuvan raja? Rajan tällä puolen on mahdotonta edes kuvitella, että jonkun kansakunnan mieleen tulisi aloittaa sotiminen. Venäjän puolella rajaa asia on toisin.”

x x x

Sauli Niinistö näyttää aktiivisesti unohtavan sen, kuinka Ukrainan sota noin yhdeksän vuotta sitten alkoi.

Helmikuun lopulla 2014 Kiovassa toteutettiin vallankaappaus, joka johti siihen, että vaaleissa valittu presidentti Viktor Janukovitsh joutui pakenemaan maasta.

Uudet vallanpitäjän kielsivät venäjän kielen käytön ja ilmoittivat Ukrainan liittyvän Natoon. Nämä päätökset johtivat sisällissotaan ja Krimin valtaukseen.

Vuotta myöhemmin sisällissota uhkasi laajentua. Saksan ja Ranskan johdolla saatiin aikaan Minsk II -sopimus, jolla tilanne vakautettiin.

Tästä huolimatta Donbasin alueen sisällissota jatkui. Minsk II -sopimusta ei saatu toteutetuksi.

Sauli Niinistön uudenvuoden puheen retoriikkaa käyttäen voitaisiin kysyä, kuinka jonkin kansakunnan johtoon vallankaappauksen avulla nousseiden mieleen tuli aloittaa sotiminen omaa kansaa, sen kansallista vähemmistöä, vastaan.

Ja kuinka tätä sotaa omaa kansallista vähemmistöä, omaa kansaa vastaan, haluttiin vuosi sitten jatkaa, vaikka se uhkasi laajentua täysimittaiseksi sodaksi Ukrainan ja Venäjän välillä.

Ukrainan johto torjui vaatimukset Minsk II -sopimuksen toteuttamiseksi.

Syyt tähän kertoi julkisuuteen Ukrainan turvallisuuspäällikön Oleksyi Danilov uutistoimisto AP:lle tasan vuosi sitten antamassaan haastattelussa.

Danilov sanoi, että Minskin sopimuksen toteuttaminen johtaisi vakaviin sisäisiin erimielisyyksiin ja suoranaiseen kaaokseen Ukrainassa. Danilov vetosi länsimaihin, että Ukrainaa ei painostettaisi toteuttamaan sopimusta.

Danilov kertoi 420 000 ukrainalaisen saaneen sotakokemusta kahdeksan vuoden ajan venäläisiä vastaan käydyssä sisällissodassa. Hän arvioi maan saavan aseisiin jopa 2.5 miljoonaa sotilasta.

Oli säilytettävä kansallinen yhtenäisyys ja jatkettava sotaa omaa kansallista vähemmistöä vastaan.

x x

Viikonloppuna järjestettiin toiset Pohjanranta-keskustelut. Niissä rauhan saamisesta Ukrainaan uskallettiin puhua.

Seminaarin alustukset ja keskustelut tallennettiin, ja ne tulevat piakkoin katsottaviksi Pohjantähti-lehden kautta. Siellä ovat jo nyt tarjolla edellisten Pohjanranta-keskustelujen videotallenteet.

Ukrainan sodasta ja Suomen Nato-jäsenyydestä on tarjolla tietoa uudessa kirjassani ”Sota vai rauha Suomelle?”. Sitä voi lainata kirjastoista ja ostaa kirjakaupoista. Kirjan voi hankkia myös Pohjanrannan verkkokaupasta.