16
heinä
2022
33

Sauli Niinistö johti päätöksentekoa Nato-hakemuksesta – ei Matti Vanhanen

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön eilisessä MTV:n haastattelussa oli yksityiskohta, joka mullistaa käsitykset siitä, millä tavoin päätös Suomen Nato-hakemuksesta tehtiin.

Toimittaja Jan Andersson kysyi Niinistöltä kommenttia eduskunnan puhemiehen Matti Vanhasen Iltalehdelle antamaan haastatteluun, jonka mukaan hän oli ollut Nato-jäsenyyden suhteen varovainen. Haastattelussaan Vanhanen korosti omaa rooliaan sen prosessin käynnistämisessä, joka lopulta johti jäsenyyden hakemiseen.

Presidentti vastasi, että Vanhanen ei ollut ottanut huomioon tasavallan presidentin ja hallituksen ulkoasiainvaliokunnan (TP-utva) kokousta 27. helmikuuta. Hän arveli, ettei Vanhanen ollut ollut edes tietoinen kokouksesta tai ainakaan siitä, mitä siinä oli käsitelty. Esillä oli yhtenä elementtinä ollut myös Suomen liittoutuminen.

Jos muodollinen päätös Nato-jäsenyyden hakemisesta tehtiin TP-utvan kokouksessa 27. helmikuuta, minun on syytä esittää Niinistölle anteeksipyyntö sen vuoksi, että olen tästä tietämättömänä väittänyt hänen toimineen Nato-asiassa perustuslain vastaisesti.

Olen moittinut Niinistön toimintaa mm. 12.3. julkaisemassani blogissa ”Valta ja vastuu kuuluvat presidentille ja valtioneuvostolle” ja 30.4. julkaisemassani kirjoituksessa ”Sauli Niinistö on johtanut Suomea Ukrainan tielle”.

Päätös ilmeisesti tehtiin perustuslain mukaisessa järjestyksessä 27.2., ja vasta sen jälkeen käynnistyi se 2.3. alkanut prosessi, jota olen arvostellut.

Tuo 2.3. käynnistynyt prosessi lienee puolestaan syntynyt Matti Vanhasen aloitteesta. Sitä on syytä edelleen moittia.

x x x

Iltalehden jutussa kerrotaan Matti Vanhasen haastattelusta:

Katsoin päiväkirjastani, ja kyllä se oli 25.2., kun kirjoitin sodan alkamisesta ja totesin, että tämä johtaa Suomen Nato-jäsenyyteen, eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk) kertoo.

Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan edellisenä päivänä (24.2.) kello viideltä aamulla.

Vanhasen mukaan myös moni muu valtiojohdossa ymmärsi heti sodan sytyttyä, että Suomen pitää hakea turvaa Natosta.

Iltalehden tietojen mukaan pääministeri Sanna Marin (sd) kannatti heti sodan sytyttyä Nato-jäsenyyttä: Iltalehti uutisoi 3.3., että Marin ja SDP ovat kääntymässä jäsenyyden kannalle.

Aistin saman. Samoin kuin (Annika) Saarikon kohdalla. Mitä ilmeisimmin heillä oli hyvin nopeasti se oma kanta, Vanhanen kertoo.”

Vanhasen mukaan siis Marin ja Saarikko kuuluivat hänen lisäkseen siihen valtiojohtoon, joka oli maaliskuun alkupäivinä ymmärtänyt, että ”Suomen pitää hakea turvaa Natosta”.

Tasavallan presidentin roolia haastattelujutussa käsiteltiin otsikon ”Varovainen presidentti” alla:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön suhteen useammat lähteet ovat kuvanneet presidentin olleen kevään aikana varovaisempi pohdinnoissaan.

Hän oli varovainen. Minusta presidentin osalta voi sanoa – ainakin kaiken sen tiedon perusteella mitä minulla on – että se, miten presidentti toimi, näkyi myös julkisuudessa, Vanhanen sanoo.

Vanhasen mukaan Niinistöllä ei ollut mitään kaksoisstrategiaa, jossa presidentti olisi tehnyt kulisseissa jotakin sellaista, mikä ei olisi näkynyt julkisuudessa.

Hän oli tässä suhteessa erittäin avoin.”

Vanhasen omaa toimintaa koskeva osio oli otsikoitu ”Päätös Natosta jo ennen eduskuntaprosessia”:

Maaliskuun alussa (1.3.) puhemies Vanhanen esitti ajatuksen siitä, miten Suomen Nato-prosessia voitaisiin käytännössä viedä eteenpäin.

Esitin pääministerille ja joillekin muille sitä, että hallituksen pitää antaa selonteko, jossa ei oteta vielä suoraan kantaa Nato-jäsenyyteen, mutta annetaan eduskunnalle mahdollisuus käynnistää sisäinen keskustelu. Eikä siinä mennyt kuin viikon verran, kun valtiojohdossa oli hyväksytty tämä Nato-jäsenyysajatus prosessina, Vanhanen kertoo.

Puhemies halusi, että selonteossa käsitellään laajasti turvallisuuskysymyksiä ja huoltovarmuutta, jotta mahdollisimman suuri joukko kansanedustajia saataisiin sitoutettua, ja myös siksi, että eduskunta nousisi Nato-päätöksenteossa keskeiseen rooliin, kuten myös presidentti oli toivonut.

Vaikka Vanhanen haluaa korostaa Nato-jäsenyyttä prosessina, hän myöntää, että ajatus Suomen Natoon menemisestä oli jo valtiojohdolla olemassa.

Oli se varmasti olemassa, mutta kun kysyttiin, missä se päätös tehtiin, niin vastaan, että kaikki osallistuivat.”

Valtiojohdolla” Vanhanen ilmeisesti tarkoitti tässä Sanna Marinia ja Annika Saarikkoa. Päätös kuitenkin tehtiin puhemiehen mukaan hänen aloitteestaan syntyneessä ja hänen johtamassaan ”prosessissa”.

Aika näyttää, onko kenenkään viisasta pyrkiä omimaan itselleen ansiota Suomen päätöksestä hakea Nato-jäsenyyttä.

x x x

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön osalta avoin on edelleen kysymys hänen roolistaan Nato-jäsenyyteen tähdänneen prosessin käynnistämisessä viime vuodenvaihteessa.

Tätä kysymystä käsittelin 2. kesäkuuta julkaisemassani kirjoituksessa ”Noudattiko Sauli Niinistö perustuslakia keskusteluissaan Joe Bidenin kanssa?”. Se perustui 31.5. kirjoittamaani blogiin ”Oliko Sauli Niinistö Joe Bidenin asialla?”.

Nämä kirjoitukset ovat edelleen ajankohtaisia. Toukokuun 31. päivänä julkaistu kirjoitus perustuu Iltalehden samana päivänä julkaisemaan juttuun, jossa kerrotaan Washington Postin hankkimiin tietoihin nojautuen Yhdysvaltain valmistautumisesta torjumaan vireillä ollutta Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Venäjää uhattiin ennen näkemättömän kovilla taloudellisilla ja muilla pakotteilla, jos se toteuttaisi hyökkäyksensä.

Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys oli yksi niistä pelotteista, joilla Yhdysvallat Venäjää uhkasi.

Washington Postin mukaan Venäjän tavoitteena oli erikoisoperaatiollaan vaihtaa Ukrainan hallitus samaan tapaan kuin Yhdysvaltain tukemassa vuoden 2014 vallankappauksessa. Jutussa kerrotaan, kuinka Yhdysvallat auttoi Ukrainaa torjumaan tämän yrityksen.

Jutun mukaan Venäjä asetti itselleen ansan. Tätä ei ollut tarkoitettu täysimittaiseksi sodaksi, vaan erikoisoperaatioksi. Sen epäonnistuminen johti ”täysimittaiseen sotaan”.

Ukrainan sota on osa sitä ”uutta kylmää sotaa”, jota Yhdysvallat on pyrkinyt osana globaalistrategiaansa käynnistämään. Kuten 2.7. julkaisemassani blogissa kirjoitin, ”Uudessa ”maailmojen sodassa” olisi vain häviäjiä – Suomi olisi yksi suurimmista”.

Suomen menetykset ovat nousemassa Fortumin Uniper-tappioiden vuoksi aivan uusiin mittasuhteisiin.

Yhä enemmän näyttää siltä, että Ukraina-pakotteet ja niiden vastapakotteet vahingoittavat meitä ja muita länsimaita enemmän kuin Venäjää.

Sotaa ei olisi koskaan tullut päästää syttymään, ja mahdollisimman pian se olisi saatava loppumaan.