6
syys
2020
16

”Joukkue” jyräsi Katrin, onnea Annikalle

Keskustan Oulun puoluekokous sujui puoluetta vuodesta 2010 itsevaltaisesti johtaneen ”joukkueen” laatiman käsikirjoituksen mukaan. Tämä ei ollut yllätys niille, jotka ovat lukeneet kesän ja syksyn mittaan julkaisemani blogit.

Kesäkuun 5. päivänä julkaisemassani kirjoituksessa vaadin, että ”Joukkueen” tulee kantaa vastuu puolueen kannatuksen romahtamisesta.

Tämä vaatimus liittyi siihen, että uusimman mielipidemittauksen tulokset olivat synnyttäneet keskustelua puheenjohtajan Katri Kulmunin asemasta. Samaan aikaan kuin tilauksesta julkisuuteen oli tullut tieto Katrin saamasta esiintymiskoulutuksesta.

Kirjoitin monien merkkien viittaavan siihen, että puoluetta vuodesta 2010 johtanut ”joukkue” valmistautui vaihtamaan puolueen puheenjohtajaa Oulun puoluekokouksessa.

x  x  x

Kirjoituksessani osoitin, ettei Keskustan kannatuksen romahtaminen ollut puheenjohtaja Katri Kulmunin syytä.

Puolueen historian pahin vaalitappio vuoden 2019 vaaleissa oli koettu Juha Sipilän johdolla.

Tappion jälkeen Sipilä oli ilmoittanut kantavansa vastuun ja eroavansa puolueen puheenjohtajan tehtävästä. Ennen eron toteutumista hän kuitenkin vei Keskustan puolueväen tahdon vastaisesti punavihreään hallitukseen.

Hallituksen muodostamisen jälkeen alamäki oli jatkunut ja pahentunut.

Kirjoitin:

”Kun Keskustan johdon piirissä vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen keskusteltiin puolueen osallistumisesta hallitusvastuuseen, Katri oli oppositioon jäämisen kannalla, mutta alistui ”joukkueen” johdon tahtoon.

Nyt Katrille on sälytetty toivoton tehtävä yrittää punavihreän hallituksen taakkaa kantaen nostaa Keskustan kannatusta. Ja nyt ”joukkueessa” katsellaan jo mahdollista uutta keulakuvaa.”

Vika oli ollut puolueen linjassa ja johtamisjärjestelmässä. Ellei niitä korjattaisi, puolue tuhoutuisi. Kuntavaaleissakin Keskustaa uhkasi sen historian suurin vaalitappio. Kirjoitin, että ”se olisi viimeinen niitti”.

x  x  x

Seuraavana päivänä Katri Kulmuni erosi valtiovarainministerin tehtävästä. Pidin eroa virheenä. Sen sijaan hänen olisi pitänyt antaa potkut kelvottomasti toimineelle avustajalleen.

Tuoreeltaan julkaisemassani blogissa kirjoitin kuitenkin uskovani, että Kulmunin ero saattaa pelastaa Keskustan:

”Oulun puoluekokouksessa Katri voi saada vahvan valtakirjan, jonka turvin hän voi johtaa puoluetta itsenäisesti ja yhdistää sen. Oma kokemukseni 1970- ja 1980-luvuilta osoittaa, että tämä on mahdollista.”

”Keskustan vaikeudet ovat niin suuret, ettei niistä ole mahdollista millään keinoilla nopeasti nousta. Tarvitaan taas ehkä vuosikymmenen mittainen määrätietoinen työ. Siihen Katrin tulisi nyt ryhtyä.”

”Joukkue” teki kuitenkin jo kesäkuun alussa päätöksen syrjäyttää Katri Kulmuni puheenjohtajan paikalta. Kuinka kaikki tämä tapahtui, on luettavissa kesän ja syksyn mittaan julkaisemistani kirjoituksista. Ne löytyvät kotisivuni blogi-arkistosta.

Niihin minulla ei ole mitään lisättävää eikä niistä mitään pois otettavaa.

x  x  x

Annika Saarikkoa on syytä onnitella valinnan johdosta ja toivottaa hänelle onnea. Sitä hän totisesti tarvitsee.

Tässäkään puoluekokouksessa ei edes keskusteltu siitä, miksi Keskustan kannatus vuosien 2011 ja 2019 eduskuntavaaleissa romahti ja miksi se viimevuotisen murskatappion jälkeen vajosi vielä usealla prosenttiyksiköllä.

Siitäkään ei keskusteltu, miksi kannatus ei ole sittemmin noussut, vaikka puolueen johtoon nousi vuosi sitten Katri Kulmunin kaltainen pätevä ja suosittu nouseva poliitikko.

Saattaa olla, että puoluekokouksen suoma julkisuus ja Annikan loistavat esiintymistaidot nyt nostavat ainakin tilapäisesti Keskustan kannatusta. Toivokaamme tätä.

Perusongelma on kuitenkin se, että Keskusta on jo vuosikausien ajan menettänyt luottamustaan perinteisen kannattajakuntansa keskuudessa. Tämä luottamus olisi palautettava.

Se ei ole helppoa, kun puolue on mukana punavihreässä hallituksessa ja joutuu tekemään myönnytyksiä vihervasemmistolle. Sopiminen on helppoa, kun antaa periksi. Tarvitaan myös omaa tahtoa ja tahtopolitiikkaa.

Lisäkannatuksen hankkiminen kilpailemalla äänestäjien suosiosta cityvihreiden ja vasemmiston kanssa on äärimmäisen vaikeaa. Tällä kentällä kilpailu on kovaa.

x  x  x

Keskustan menestys ensi kevään kuntavaaleissa on kohtalon kysymys Annika Saarikon tulevaa uraa ajatellen. Jos koemme taas tappion, nousee paineita vaihtaa johtoa jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Ehkä Annika joutuu vielä katumaan sitä, että syrjäytti Katrin Oulun kokouksessa. Jos Katri olisi kantanut vastuun tappiollisista kuntavaaleista, Annika olisi voinut seuraavassa puoluekokouksessa hänet vielä helpommin voittaa.

Mutta sitten tarjolla olisi ehkä ollut muitakin nousevia kykyjä, joissa on ”tähtipölyä”. Kahden vuoden kuluttua joku heistä saattaa kuitenkin joka tapauksessa Annikan haastaa. Ja joukkuekin saattaa vaihtaa suosikkiaan.

Tällaista on elämä puolueessa, jolta puuttuu vakaa, yhteinen aatteellinen perusta.