27
elo
2020
14

Sauli Niinistön tärkeä puhe

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti suurlähettiläspäivien puheessaan selväsanaisesti kantaa euroalueen ja EU:n viimeaikaiseen kehitykseen.

Niinistö otti lähtökohdakseen Helsingin Sanomien pääkirjoituksen, jossa todettiin, että EU:n elvytyspaketin esteenä olleet perussopimuksen määräykset raivattiin tieltä tulkitsemalla sopimusten artikloja luovalla tavalla. ”Pääkirjoitus huomauttaa myös, että samaan tapaan, tulkinnan kautta, unionissa on edetty muissakin asioissa”, hän sanoi.

Niinistö jatkoi:

”Tuota näkemystä on vaikea kiistää. Euroalueen vakaus- ja kasvusopimuksen piti asettaa rajat velkaantumiselle ja budjettivajeille. No bail out –periaatteen piti olla yksiselitteinen. Euroopan keskuspankin ei ajateltu ryhtyvän jäsenmaiden velkapapereiden haltijaksi. EU:n budjettia ei pitänyt rahoittaa lainarahalla.

Kävikö niin? Säännöt perussopimuksissa ovat kyllä ennallaan, mutta tosiasiallinen tilanne näyttää hyvin toiselta. Nuo taloudenpidon keskeiset periaatteet ovat vuosi vuodelta liudentuneet, osin kokonaan kadonneet. Ainutkertaisten tulkintojen jälkeen, kerta toisensa jälkeen.

Kriisitilanteita on kieltämättä usein syntynyt nopeasti. On ollut polttava kiire ja välttämätön tarve. Enkä tässä alkuunkaan arvioi ratkaisujen aineellista sisältöä, en EU-elvytyspaketinkaan osalta. Mutta jokainen hetken uustulkinta on kuitenkin jäänyt elämään. Tulkinnasta onkin tullut sopimus.

Kaikkien EU:n puolestapuhujien tulisi kantaa tästä huolta; jokainen luovan tulkinnan tilanne nostattaa kysymyksiä, epäilyksiä ja kritiikkiä. Ajan mittaan ja toistuessaan ne alkavat nakertaa instituution legitimiteettiä. Sille ei EU:n kannattaisi itseään altistaa. Kun koronakriisistä on selvitty, on aika tehdä paluu sääntöperusteisuuteen.

x  x  x

Sauli Niinistö perusteli kahdella tavalla sitä, että hän tasavallan presidenttinä otti esille tulkintojen tien ja sen vaarat.

Ensimmäinen perusteluista oli, että ”EU:n keskeiset perussopimukset ovat jäsenmaiden välisiä sopimuksia ja siis yksittäisen jäsenmaan kannalta sen suhteen määrittelyä ulkovaltoihin.”

Julkisuudessa esitetyt kommentit osoittavat, että tämä perustelu nähdään helposti hänen pyrkimyksenään laajentaa perustuslain tulkinnalla tasavallan presidentin valtaoikeuksia.

Mielestäni Niinistö on oikeassa. EU:n keskeiset perussopimukset ovat kiistatta jäsenmaiden välisiä sopimuksia ja siis osa yksittäisen jäsenmaan ulkosuhteita.

Tähän voi lisätä, että Suomessa näiden ulkosuhteiden hoitamista perustuslain mukaan johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Omalta osaltani olen rohkaissut Sauli Niinistöä ottamaan kantaa sekä Suomen kohtuuttomaan velkaantumiseen (Miksi Sauli Niinistö ei puutu talouteen?) että tulkintoihin, joiden mukaan elvytysväline on ristiriidassa EU:n perussopimuksen kanssa ja Suomen osallistuminen siihen vastoin maamme perustuslakia (Miksi Sauli Niinistö ei puolusta Suomen perustuslakia?). Perusteeksi on riittänyt mielestäni sekin, että tässä on kysymys Suomen taloudellisesta ja valtiollisesta itsenäisyydestä.

Niinistön nyt esittämä perustuslain tulkinta vahvistaa tasavallan presidentin muodollista asemaa osassa EU-politiikkaa.

Elvytysrahastoa käsitellessään eduskunnan tulee ottaa vakavasti varteen sekä perustuslakivaliokunnan kannanotot että tasavallan presidentin selväsanainen puhe.

Kuka uskoo, että korona-kriisin jälkeen kyetään tekemään paluu sääntöperusteisuuteen, kun – Niinistön kieltä käyttääkseni – ”ainutkertaiset tulkinnat” ovat kerta toisensa jälkeen johtaneet pysyviin muutoksiin ja kun jokainen ”hetken uustulkinta” on jäänyt elämään ja ”tulkinnasta onkin siten tullut sopimus”?

Korona on sitä paitsi vain veruke elvytyspaketille, joka on tosiasiassa rakennettu euron ja suurten jäsenmaiden pankkien pelastamiseksi.

x  x  x

Kirjoitin toukokuun 20. päivänä blogin Eduskunnan on vihdoinkin tehtävä tena.

 

Ensimmäisen kerran otin esille tenän tekemisen jo kesäkuun 9. päivänä 2016 julkaisemassani blogissa ”Entä jos eduskunta tekisi tenän?”.

Edellisenä päivänä olin ollut kuultavana eduskunnan talousvaliokunnassa, joka valmisteli lausuntoa tekemästäni kansalaisaloitteesta kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

Kerroin blogissani kysyneeni, mitä tapahtuisi, jos eduskunta tekisi tenän eikä enää hyväksyisi ainuttakaan askelta kohti kasvavaa yhteisvastuuta ja liittovaltiota. Kukaan ei osannut kertoa, mitä tällöin tapahtuisi.

Edelleenkään kukaan ei ole osannut vastata tähän kysymykseen.

Erotettaisiinko Suomi EU:sta tai euroalueesta? Tuskin.

Johtaisiko tämä siihen, että euroalue alkaisi sisäisesti eriytyä, kuten 17.2.2019 julkaisemassani blogissa Suomen tulee tehdä tena arvelin? Tämä voisi olla mahdollista ja olisi järkevää.

Johtaisiko tämä siihen, että euroalue kokonaan tai osittain hajoaisi? Tämäkin voisi olla mahdollista ja olisi järkevää.

Kokonaan hajoaminen tarkoittaisi sitä, että kaikilla euroalueen mailla olisi euron rinnalla käytössään kansalliset valuutat. Tätä ehdotin Euroopan parlamentissa, kun siellä vuonna 1995 käsiteltiin euron käyttöönottoa.

Osittainen hajoaminen tarkoittaisi sitä, että osa jäsenmaista eroaisi euroalueesta ja ottaisi euron rinnalla käyttöön kansallisen valuutan. Suomi olisi eroavien joukossa.

Näihin kysymyksiin saamme vastauksen sen jälkeen, kun eduskunta tekee tenän ja hylkää esillä olevat ehdotukset yhteisvastuun lisäämisestä EU:ssa ja euroalueella. Suomi joka tapauksessa pelastuisi.

Viimeisimmätkin uutiset osoittavat, kuinka paljon Suomi on kärsinyt ja edelleen kärsii siitä, että meidät vietiin ainoana Pohjoismaana yhtenäisvaluutta euroon. Tavalla tai toisella meidän tulee kyetä palauttamaan taloudellinen itsenäisyytemme.

x  x  x

Suurlähettiläspäivien puheessaan Sauli Niinistö perusteli puuttumisensa tulkintojen tiehen ja sen vaaroihin myös sillä, että ”Euroopan unionin yhteinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on etenemässä”:

”Olemme yhtälössä, jossa omaa ulkoista kohtaloamme mitataan helposti EU:ta vasten. Entä jos tulkinnan tie aukeaa myös EU:n ulkosuhteissa? Niin, että teemme ensin suuria linjauksia, joita sitten seuraa lavea tulkinta.”

Tämäkin on periaatteellisesti tärkeä kannanotto. Olisiko Sauli Niinistö tullut varovaiseksi pyrkimyksissään vahvistaa EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa ja jopa yhteistä aluepuolustusta?