Tuntematon Snellman

Tänä kesänä tutustuin uudelleen Juhana Vilhelm Snellmaniin. Aikaisempi tuntemukseni ei ollutkaan kovin syvällistä, ja pääosin se oli välillistä.

Kuluneen kesän alussa sain tietää, että keminmaalainen Marjo Appelgrén on Snellmanien sukuyhdistyksen puheenjohtaja. Hän kertoi, että Juhana Vilhelmin sukujuuret ovat Tervolassa, Kemin seurakunnan kappalaisena 1700-luvun puolivälissä toimineen Gerhard Snellmanin perheessä. Häneltä sain tietää senkin, että Gerhard oli myös tasavaltamme ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin esi-isä.

Nämä tiedot antoivat virikkeen siihen, että Pohjanrannan kesäteatteri tuotti ripeästi näytelmän ”Suomi Snellmanin, Ståhlbergin ja Kekkosen linjalla”.

Ohjasin näytelmän, mutta sen käsikirjoitus syntyi näyttelijöiden yhteistyönä. Marjo Appelgrénin ja professori Kari Hokkasen ensisijaisena tehtävänä oli tuoda valaisua Snellmanin ja Ståhlbergin elämään, ajatteluun ja toimintaan. Oma tehtäväni painottui Urho Kekkosen osuuteen.

Kolmiyhteys näytelmän päähenkilöiden välillä on Snellmanin luoma realistisen ulkopolitiikan linja, jota muut valtiomiehet toiminnassaan toteuttivat.

Yhteys on myös aatteellinen. Edistyspuolueessa toiminut Ståhlberg ja maalaisliittolainen Kekkonen johtivat Suomen poliittisen elämän laajaa poliittista keskustaa. Heidän ajatteluunsa ja toimintaansa vaikutti vahvasti Snellmanin hegeliläinen filosofia.

Vasta näytelmän esittämisen jälkeen olen tullut ymmärtämään, kuinka laaja on Snellmanin vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan ja poliittiseen elämään ollut. Tämä koskee myös omaa ajatteluani ja toimintaani.

x  x  x

Viime viikonloppuna käteeni osui Kyösti Skytän vuonna 1981 julkaisema teos ”Tuntematon Snellman”. Kirjan kirjoittamiseen osallistui myös hänen tyttärensä Päivi Skyttä, ja se julkaistiin molempien nimissä.

Kirja vahvistaa oikeiksi ne tiedot Snellmanin elämästä, ajattelusta ja toiminnasta, jotka Marjo Appelgrén ja Kari Hokkanen näytelmässämme antoivat.

Lähes 300-sivuinen kirja sisältää paljon enemmän tietoa. Teosta elävöittävät kirjoittajien näkemykselliset tulkinnat.

Nykyinen julkisuus osoittaa, että Snellman on todellakin tuntematon.

Vuonna 1862 kokoontuivat säätyjen edustajat ”tammikuun valiokuntaan” valmistelemaan seuraavan vuoden valtiopäiviä. Tämä oli tärkeä vaihe Suomelle, jonka valtiopäivät eivät olleet kokoontuneet vuoden 1809 jälkeen.

Wikipedian sivuston mukaan kansallisfilosofimme Juhana Vilhelm Snellman osallistui porvarisäädyn edustajana tammikuun valiokunnan työhön. Tosiasiassa valiokuntaan kuului hänen oululainen pikkuserkkunsa, laivanvarustaja, jolla oli sama nimi.

Sen sijaan kansallisfilosofimme vaikutti vahvasti tammikuun valiokunnan työhön sen ulkopuolelta käsin.

Vuoden 1863 maaliskuussa Snellman nimitettiin senaattoriksi. ”Finanssiministerinä” hän pääsi vaikuttamaan ratkaisevalla tavalla valtiopäivien toimintaan ja niiden tekemien päätösten toimeenpanoon.

Kenraalikuvernöörin vaihduttua Snellman joutui vuonna 1868 eroamaan senaatin jäsenyydestä. Uusi käskynhaltija ei pitänyt Snellmanin itsenäisistä kannanotoista.

Vuoden 1863 alussa Snellmanille oli tarjottu myös aatelisarvoa, mitä hän ei siinä vaiheessa ollut halunnut. Vuonna 1866 asema aatelissäädyssä oli hänelle kelvannut, joten senaatista eroamisen jälkeen hän saattoi jatkaa valtiollista uraansa valtiopäivien jäsenenä.

J.V. Snellmanilla oli ratkaiseva vaikutus siihen, että Suomen valtiopäivät vuodesta 1863 lähtien alkoivat kokoontua säännöllisesti, Suomi sai oman rahan ja suomen kieli virallisen aseman. Talouttamme ja yhteiskuntaamme uudistettiin rivakasti.

Snellmanin valtiolliset saavutukset teki mahdollisiksi Venäjän johtoon vuonna 1855 nousseen Aleksanteri II:n rakentava suhtautuminen Suomen aseman ja olojen kehittämiseen.

Keisari Aleksanteri II ja Juhana Vilhelm Snellman siirtyivät ajasta iäisyyteen samana armon vuonna 1881.

x  x  x

Pohjanrannan kesäteatterin näytelmässä osoitimme, kuinka voimakkaasti J.V. Snellman vaikutti sekä K.J. Ståhlbergin että J.K. Paasikiven ja Urho Kekkosen ajatteluun ja toimintaan.

Luettuani Kyösti ja Päivi Skytän teoksen tulin jälleen huomaamaan, kuinka pahasti maamme itsenäistyminen on irrottanut meidät autonomian ajan tapahtumista sekä historiankirjoituksessa että yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Onneksi Snellmanin vaikutus siirtyi itsenäiseen Suomeen Ståhlbergin ja Kekkosen lisäksi myös monien muiden välityksellä.

Valitettavasti pian Kekkosen presidenttikauden päätyttyä snellmanilainen realismi painui unholaan – onnettomin seurauksin.

Tästä kirjoitin Iltalehden 24.8. julkaisemassa Vieraskynässäni ”Suomen on palattava snellmanilaiseen realismiin”.

”Suomi alkoi luopua itsenäisyydestään.

Ensin ryhdyttiin 1980-luvun lopulla toteuttamaan ”vahvan markan” talouspolitiikka, jolla valmistauduttiin EU-jäsenyyteen. Sitä jatkettiin vuoden 1992 lopulle saakka.

Unioniin liityttiin, vaikka olimme ETA-sopimuksen ansiosta jo päässeet sen sisämarkkinoille. ETA:n puitteisiin olisimme voineet luoda EU:n rinnalle Pohjolan yhteisön.

Vaikka vahvan markan politiikka oli johtanut historiamme pahimpaan lamaan, tästä ei mitään opittu. Suomi liittyi ainoana Pohjoismaana myös yhtenäisvaluutta euroon.

Viimeisenä askeleena on luovuttu myös sotilaallisesta itsenäisyydestä. Tämä on ollut raskas ratkaisu myös taloudellisesti.”

Kirjoitin, että tehtyjen virheiden vuoksi Suomi on tilanteessa, jossa meillä on välttämätön tarve palata ulkopolitiikassamme snellmanilaisen realismin linjalle.

Mutta lisäksi olemme tilanteessa, jossa meidän tulee kirjaimellisestikin seurata sitä linjaa, jota Snellman itsenäisyytemme vahvistamiseksi omana aikanaan toteutti.

x  x  x

Kyösti ja Päivi Skytän kirjan valossa olen joutunut miettimään myös oman ajatteluni ja toimintani aatteellisia ja poliittisia juuria.

Ensimmäisen oman kirjani ”Köyhän asialla” julkaisin vuoden 1971 lopulla – 25-vuotiaana.

Yhteiskunnallisen toimintani aatteellisena perustana esitin oman tulkintani alkiolaisesta ihmisyysaatteesta. Sitä kirjoittaessani en kyennyt vielä ottamaan huomioon sitä, että Santeri Alkion ajattelu perustui nimenomaan Snellmanin edustamaan hegeliläiseen filosofiaan.

Nuorisoseuraliikkeen ja Maalaisliiton kautta Alkio on edistänyt ehkä enemmän kuin kukaan muu snellmanilaisen filosofian vaikutusta meihin suomalaisiin ja yhteiskuntaamme.

”Köyhän asialla” -teoksessani esitin tulkintani Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Esitin sille myös aatteellisia perusteita.

Realistisen linjamme ja myös ulkopolitiikkamme aatteelliset perusteet olin tietämättäni omaksunut Juhana Vilhelm Snellmanilta – Urho Kekkosen välityksellä.

Vasta myöhemmin ajatteluuni ja toimintaani alkoivat vaikuttaa Snellmaniin perehtyneet muut filosofit. Alkuvaiheessa tärkein heistä oli Reijo Wilenius, joka julkaisi vuonna 1972 kirjan ”Tietoisuus ja yhteiskunta”. Myöhemmin hyvin tärkeitä olivat Wileniuksen muut teokset ja Georg Henrik von Wrightin kirjat.

x  x  x

”Tuntematon Snellman” sisältää myös värikästä kuvausta niistä taisteluista, joita Juhana Vilhelm Snellman joutui elämänsä varrella käymään, kun hän pyrki kaikissa oloissa toteuttamaan vakaumuksensa mukaista aatteellista ja poliittista linjaa. Yksin usein joutui.

Tätä puolta Snellmanin toiminnassa saatan ehkä kyetä erityisen hyvin ymmärtämään.