Elämän ja politiikan arvojen on muututtava Suomessa ja koko maailmassa!

Viime perjantain tapahtumat nostivat jälleen mielessäni päällimmäiseksi filosofisen kysymyksen elämän ja politiikan arvoista.

Iltapäivällä olin mukana järjestämässä Pohjanrannan ratsutilan avajaisia. Tilaisuuden kunniavieraana ja luennoitsijana oli Pariisin paralympialaisissa Suomea edustanut Laura Kangasniemi. 

Kun odottelin Lauraa Kemin juna-asemalla, sain puhelinsoiton, joka muistutti mieleeni parin viikon takaisen ikävän tapahtuman. Helsingin Sanomien toimittaja oli saanut jostakin tietää, että minut oli itsenäisyyspäivänä pahoinpidelty. Muutamien tuntien ajaksi tämä kohu-uutinen nousi otsikoihin.

Nämä kaksi tapahtumaa muodostavat ääripäät siinä todellisuudessa, jonka keskellä elämme. 

Yhtäällä kertoo vakavasti vammautunut nuori urheilija lapsuuden unelmistaan ja niiden toteuttamisesta. Hengen voimalla ja lähipiirien yhteisöllisellä tuella hän taistelee itsensä ylioppilaaksi, huippu-urheilijaksi ja paralympialaisten areenalle.   

Toisaalla tulee julkisuuteen lyhyenä aikana jo toinen tapaus, jossa elämänhallintansa menettänyt mies vahvassa humalatilassa keskellä päivää pahoinpitelee ohikulkijan pääkaupunkimme keskustassa. 

Näiden kahden äärimmäisen ilmiön pitäisi havahduttaa meidät ymmärtämään, että elämme yhteiskunnassa, jossa elämän ja politiikan arvot ovat pahasti vääristyneet.  

Omalta osaltani pyrin virittämään tästä keskustelua muun muassa 28.10. julkaisemallani blogilla ”Ovatko Suomen nykyiset arvot materialismi ja militarismi?”. 

x  x  x

Pohjanrannan ratsastuskeskuksen avajaisissa Laura Kangasniemi kertoi, millaisia unelmia hänellä lapsuudessaan ja nuoruudessaan oli ollut. Hän haaveili eläinlääkärin urasta ja nousustaan huippuratsastajaksi. 

Laura joutui 17-vuotiaana vakavaan ratsastusonnettomuuteen, jonka seurauksena hän osittain halvaantui. Tapaturma näytti tuhonneen hänen unelmansa. 

Hengen voimalla, lähipiirinsä tuella ja sinnikkäällä työllä Laura kuntoutui. Vaikeuksista huolimatta hän valmistui ylioppilaaksi ja pääsi opin tielle. 

Ratsastusharrastus auttoi Lauraa kuntoutumaan. Nyt hän on ammattiurheilija ja yrittäjä. Osana yritystoimintaansa Laura pitää luentoja, jollaisen saimme Pohjanrannassakin kuulla.      

Toinen puhuja Pohjanrannan ratsutilan avajaisissa oli Päivi Palokangas. Hänen johtamansa uusi perheyritys on vuokrannut omistamamme ratsutilan. 

Lyhyessä ajassa on talli ja ulkoalueet korjattu hyvään kuntoon. Tallissa on hoitohevosia, joiden määrä on jo lähiaikoina lisääntymässä. 

Tarjolla on ratsastustunteja niille, joilla ei ole omaa hevosta. Perheen Alisa-tytär on kouluttautumassa ratsastuksen opettajaksi.

Ratsutallille on syntynyt mukava samanmielisten muodostama yhteisö.

Hotelliyrityksemme Pohjanranta ja lastensuojeluyrityksemme Pohjankodit kehittävät monipuolista yhteistoimintaa ratsutilan kanssa. 

x  x  x

Omassa puheenvuorossani kerroin ratsastustoiminnan varhaisista vaiheista.

Vuonna 1998 hankimme Vuokon kanssa omistukseemme Kemin kaupungin entisen vanhainkodin, Niemi-Niemelän. Karjanpito oli lopetettu jo 1960-luvulla. 

Huonokuntoiseen talliin olemme rakentaneet juhlahuoneiston ja tilat peruskoulun pienryhmän tarpeisiin. Navetassa ja ladossa toimivat tanssikeskus ja kesäteatteri. 

Kun tulimme Niemi-Niemelään, naapurissamme toimi ratsastusseura. Se oli aloittanut toimintansa vanhainkodin huonokuntoisessa tallissa. Seuralla oli jo uusi tallirakennus, mutta omistukseemme tulleessa vanhassa oli vielä pari hevosta. 

Kerroin vaiheista, joiden kautta Vuokosta ja minusta, aikaisemmista naapureista, oli tullut ratsutilan omistajia.

Hevosten kanssa meillä ei ollut aikaisemmin ollut mitään kosketusta.

Kevensin tilaisuutta kertomalla omista lapsuuden kokemuksestani.

Vanhempani harjoittivat vihannesviljelyä. Naapurista, Niemi-Niemelästä, hankittiin lantaa lavoihin ja pelloille.

Hevoset lainattiin Niemi-Niemelästä. Yhdellä lannanhakumatkalla kaatui vanhemman veljeni ohjastaman hevosen reki, ja hautauduimme sisareni kanssa lantakuorman alle.

Tämä tapaus tuli joskus mieleeni, kun jouduin poliittisella urallani – kaunisteltua kieltä käyttääkseni – lannanheiton kohteeksi.

x  x  x

Itsenäisyyspäivän kokemukseni ja Krista Kiurun aikaisempi pahoinpitely ovat äärimmäisiä ilmiöitä siinä henkisessä pahoinvoinnissa, josta me suomalaiset laajasti kärsimme.

Edellä mainitussa blogissani kirjoitin siitä, että vielä 1980-luvulla Suomessa käytiin yhteiskunnallista keskustelua, joka perustui omaan arvomaailmaamme. 

Kansainväliseen kehitykseenkin otettiin kantaa kansallisen filosofisen ja yhteiskunnallisen keskustelun pohjalta. Ulkopolitiikassa ajettiin omia kansallisia etuja, mutta niiden rinnalla toteutettiin ihmiskunnan yhteisiä ihanteita ja etuja. 

Seuraavan vuosikymmenen alkuvuosina otettiin uusi suunta. 

Suomi liittyi Euroopan unioniin, vaikka maamme oli jo turvannut kaupalliset ja taloudelliset etunsa Euroopan talousalueen (ETA) kautta.

Tästä alkoi kehitys, jonka kautta Suomi on askel askeleelta menettänyt itsenäisyyttään, viimeksi liittymällä sotilasliitto Naton jäseneksi.

Kun poliittinen keskustelu siirtyi Euroopan yhdentymiseen ja Suomen mahdolliseen EY- ja Nato-jäsenyyteen, tyrehtyi filosofinen keskustelu elämän ja politiikan arvoista. 

Keskustelu ulkopolitiikan arvopohjaisuudesta on typistynyt käsitteisiin demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio.

Käytännössä näyttävät vallitseviksi arvoiksi tulleen materialismi ja militarismi.

Vuosikymmenten ajan on maassamme laiminlyöty ihmisten henkisiä ja yhteisöllisiä tarpeita. Jäljet pelottavat.

Samalla on politiikan vääristynyt arvoperusta johtanut siihen, että itsenäisyyttään menettäneen Suomen talouden kasvu on tyrehtynyt ja valtionvelka paisunut sietämättömälle tasolle. 

Valtion raskaan velkataakan vuoksi leikataan nyt myös sellaisia julkisia menoja, joita kipeästi tarvittaisiin niiden terveydellisten ja sosiaalisten vaurioiden hoitamiseen, jotka viime vuosikymmenten vääristynyt arvomaailma on saanut aikaan. 

Päätin kirjoitukseni: ”Nyt totisesti tarvitaan juuriin käyvää, omiin oloihimme ja arvoihimme perustuvaa filosofista keskustelua”.

x  x  x

Kysymys ei ole vain Suomesta.

Blogissani kirjoitin, että ajatukset Suomen itsenäisyydestä, maamme omaehtoisesta kansainvälistymisestä ja kansamme kansainvälisestä vastuusta perustuivat keskeisellä tavalla Juhana Vilhelm Snellmanin kansallisuus- ja ihmiskuntakäsitykseen. 

Tämän hegeliläiseen filosofiaan nojautuvan ajattelun totesin kiteytyneen mm. hänen ”Valtio-oppi” -teoksensa seuraavaan sitaattiin:

”Kansakunnan sivistys saa edistymisen virikettä sekä sisältäpäin, yksilöiden pyrkimisestä siveellisyyteen, että ulkoa, kun kansakunta joutuu kosketuksiin toisten kansakuntien kanssa. Isänmaallisuus ei ole silloin mikään erityinen mieltymys vallitsevaan sivistysmuotoon, määrättyyn tapaan ja tottumukseen, vaan – vastakohtana vieraan tavan jäljittelylle – kansallisen kehityksen ja kotimaiselle pohjalle perustetun jalostustyön ihailua.”

Joulukuun 12. päivänä kirjoitin blogin, johon olin saanut virikkeen ulkoministeri Elina Valtosen järjestämällä lounaalla käydyistä keskusteluista. Tällä entisten ulkoministereitten perinteellisellä joululounaalla oli mukana myös tasavallan presidentti Alexander Stubb. 

Blogissani otin jälleen kantaa Pohjolan yhteisön vahvistamiseen.

Pohjoismaiden tulisi vahvistaa perinteistä keskinäistä arvoyhteisöään, joka voisi snellmanilaisessa hengessä vaikuttaa suotuisasti sekä Euroopan – koko Euroopan – että koko ihmiskunnan kehitykseen.

Jotta koko ihmiskunnan tulevaisuus olisi sekä sivistyksellisesti, aineellisesti että ympäristöllisesti kestävällä pohjalla, on välttämätöntä, että henkiset ja yhteisölliset arvot saavat kaikkialla yliotteen sekä materialismista että militarismista. 

x  x  x

Lokakuun 28. päivänä julkaisemani blogin jälkeen olen käsitellyt samaa aihepiiriä useissa blogikirjoituksissani. 

Arvot olivat keskeisesti esillä myös IRR-TV:n äskettäin tekemässä haastattelussani.   

Osa Pohjanrannan ratsutilan avajaisissa käytetyistä puheenvuoroista on katsottavissa ja kuunneltavissa Polaris-TV:n kautta.

Polaris-TV:n kautta on nyt katsottavissa myös navetan ylisille rakennetussa Pohjanrannan kesäteatterissa vuonna 2016 esitetty ”Urho ja hänen kisällinsä”.