Kiitokset Alexander Stubbille sekä Linnan juhlista että keskusteluista joululounaalla

Viime tiistaina osallistuin entisten ulkoministereiden jo perinteeksi muodostuneelle joululounaalle. Tilaisuutta emännöi ulkoministeri Elina Valtonen, ja siihen osallistuivat Tarja Halosta lukuun ottamatta kaikki Suomen entiset ulkoministerit. 

Erkki Tuomioja näkyy julkaisseen lounaasta jo eilen Facebook-päivityksen, jossa on myös hänen kamerallaan otettu kuva. 

Lounaalla keskusteltiin kaikista ajankohtaisista kansainvälisen politiikan kysymyksistä. Puhuttavaa totisesti riitti. 

Myös filosofiasta keskusteltiin. 

Kerroin, että olin viime aikoina kirjoittanut elämän ja politiikan arvoista. Ensimmäisessä näistä blogeistani olin kysynyt, ”Ovatko Suomen nykyiset arvot materialismi ja militarismi?”.

Tässä kirjoituksessani harmittelin sitä, että viime vuosikymmeninä ihmisten henkisiä ja yhteisöllisiä tarpeita on laiminlyöty. Sittemmin olen kirjoittanut samasta aihepiiristä useita blogikirjoituksia.

Lounaan yhteydessä sain tilaisuuden kiittää Alexander Stubbia siitä, että hänen isännöimiensä ensimmäisten Linnan juhlien teemana oli ”yhteisöllisyys”. 

x  x  x

Yhteisöllisyys on meille tärkeää kaikilla tasoilla: perheissä, asuinyhteisöissä, harrastuksissa, työpaikoilla, kunnissa, maakunnissa ja myös kansakunnan ja koko ihmiskunnan tasoilla. 

Kaikilla tasoilla on yhteisöllisyys heikentynyt. Olennainen syy tähän on ollut vääristynyt arvomaailma: materialismin ylivalta sekä ihmisten elämässä että poliittisessa päätöksenteossa. 

Suuri paradoksi on ollut siinä, että materialististen arvojen ylivalta on johtanut myös taloudellisiin menetyksiin ja velkaantumiseen.  

Yhteisöllisyyden heikkeneminen on olennainen syy siihen, että ihmiset voivat pahoin. Tämä on johtanut myös mielenterveydellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien kärjistymiseen. 

Olennainen keino näiden ongelmien lievittämiseen ja ratkaisemiseen on, että ryhdymme yhteisöllisyyttä jälleen kaikin tavoin vahvistamaan. 

Materialististen arvojen ylivalta on johtanut myös siihen, että ihmisten henkisiä tarpeita on laiminlyöty. 

On onnetonta, että valtiontalouden ylivelkaantumisen vuoksi myös kulttuuritoiminnan tukea leikataan. Tältä osin kysymys on mitättömän pienistä valtiontalouden säästöistä. Joidenkin muiden menojen osalta leikkauksista pidättäydytään kokonaan.  

Kulttuurimenojen suuntaamista olisi myös harkittava. Ihmisten henkistä hyvinvointia voitaisiin vahvistaa lisäämällä yhteisöllisyyttä myös kulttuuritoiminnan saralla. 

Tämä voisi johtaa tuen lisäämiseen vapaalle sivistystyölle ja nuorten henkisille harrastuksille. 

x  x  x

Yhteisöllisyyden käsite liittyy myös kansainvälisiin suhteisiin ja politiikkaan.

Suomen hengenelämässä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa keskeinen merkitys on ollut Juhana Vilhelm Snellmanin filosofisilla näkemyksillä.    

Viimeaikojen blogeissani olen palauttanut mieliin Snellmanin kansallisuus- ja ihmiskuntakäsityksen. 

Tämä hegeliläiseen filosofiaan nojautuva ajattelu on kiteytynyt mm. seuraavaan sitaattiin hänen ”Valtio-oppi” -teoksestaan:

”Kansakunnan sivistys saa edistymisen virikettä sekä sisältäpäin, yksilöiden pyrkimisestä siveellisyyteen, että ulkoa, kun kansakunta joutuu kosketuksiin toisten kansakuntien kanssa. Isänmaallisuus ei ole silloin mikään erityinen mieltymys vallitsevaan sivistysmuotoon, määrättyyn tapaan ja tottumukseen, vaan – vastakohtana vieraan tavan jäljittelylle – kansallisen kehityksen ja kotimaiselle pohjalle perustetun jalostustyön ihailua.”

Snellmanin ajattelussa ovat esillä kaksi hyvin eritasoista yhteisöä, kansakunta ja ihmiskunta.

Kansainvälisessä politiikassa ihmiskunta jaetaan alemman tasoisiin yhteisöihin. Ne ovat kuitenkin usein varsin keinotekoisia.

Meille tutuin on Euroopan yhteisö, joka muuttui Euroopan unioniksi siinä vaiheessa, kun Suomi siihen liittyi.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Paneurooppa-liikkeen perustanut Richard Coudenhove-Kalergi katsoi Eurooppaan kuuluvan kaikki maantieteellisen Euroopan maat lukuun ottamatta Britanniaa, Turkkia ja Venäjää. 

Britannian tärkeimmät intressit olivat Euroopan ulkopuolella, Turkki ja kommunistinen Venäjä eivät olleet demokratioita. 

Kemal Atatürkin toteuttamien uudistusten jälkeen Turkkikin hyväksyttiin mukaan. Toisen maailmansodan jälkeen Britannia luopui siirtomaistaan ja liittyi jopa Euroopan yhteisöön ja unioniin.

Neuvostoliiton kommunistinen järjestelmä ei ollut esteenä sille, että 50 vuotta sitten voitiin järjestää Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, ETYK. 

ETYK osaltaan johdatti kehitystä kohti Neuvostoliiton hajoamista. Se puolestaan avasi mahdollisuudet todelliselle Paneurooppalaiselle yhteistyölle, joka eli vahvaa nousukautta parin vuosikymmenen ajan.  

x  x  x

Kokemus on osoittanut, että Paneurooppa ei ollut sellainen yhteisö, jonka varaan tiivis kansainvälinen yhteistyö voisi helposti rakentua.

Itse asiassa helppoa ei näytä olevan sekään kansainvälisen yhteistyö, jota on rakennettu Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin puitteissa.

Britannia on eronnut Euroopan unionista. Unionin jäsenmaita repivät sisäiset ristiriidat, ja keskinäinen yhteistyö on vaikeuksissa.

Ongelma näyttää olevan, että jäsenmaiden olosuhteet ja arvomaailma ovat erilaiset. Tiivis ja jopa ylikansallinen yhteistyö kohtaa tämän vuoksi monenlaisia esteitä. 

Yhteiset arvot kiteytetään usein käsitteisiin demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio. Näistäkin jäsenmaiden kesken on erilaisia tulkintoja.

Yksi Euroopan unionin jäsenmaita jakava tekijä on suhtautuminen laajempaan Paneurooppalaiseen yhteistyöhön. 

Osa EU-maista tukee Yhdysvaltain pyrkimystä jakaa maailma Kiinan ja Venäjän johtamiin autoritaarisiin maihin ja sen itsensä johtamiin demokraattisiin valtioihin. Tämän vuoksi on ryhdytty pystyttämään rautaesirippua keskelle Eurooppaa.

Osassa EU-maita ymmärretään, että venäläisetkin ovat eurooppalainen kansakunta, joka pitäisi saada taas mukaan Paneurooppalaiseen yhteistyöhön.  

Tie kylmän sodan keskeltä ETYK-Eurooppaan ja siitä avoimeen paneurooppalaiseen yhteistyöhön oli vaikea. Saman kaltainen prosessi olisi nyt käynnistettävä. 

Voisiko se alkaa ensi vuonna, ETYK:in juhlavuotena Suomen puheenjohtajakaudella?

x  x  x

Viime aikoina olen surrut erityisesti sitä, että Suomikin on laiminlyönyt pohjoismaisen yhteistyön, joka on ainoa todella yhteisöllinen kansainvälisen yhteistyömme foorumi. 

Pohjola on todellakin ainutlaatuinen kansainvälinen yhteisö. 

Olemme kaikki pohjoisten ja jopa arktisten alueiden kansoja.

Kaikissa Pohjoismaissa on vahvat todellisen demokratian perinteet. 

Pohjolassa ei ollut vallalla feodaalista järjestelmää, jolle perustalle muualla Euroopassa rakentui raaka kapitalismi. Pohjola on osuustoiminnan ja pienyrittäjyyden aluetta. 

Pohjolan talonpojat olivat vapaat ja heillä oli oma edustus säätyvaltiopäivillä, mitä muualla Euroopassa ei ollut. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui täällä varhaisessa vaiheessa.

Meitä yhdistää evankelis-luterilainen kirkko. Katoliset uskonnot ovat luoneet toisenlaista yhteiskunnallistakin ajattelutapaa.

Meillä on vahva kansansivistyksen perinne sekä maaseutuyhteisöissä että työväestön keskuudessa. Kansanopistojärjestelmäkin on pohjoismainen ilmiö.

Suurinta osaa Pohjolaa yhdistävät skandinaaviset kielet. Meillä on ruotsinkielinen vähemmistö, mutta lisäksi ruotsin kielellä on erityisasema koko kansan keskuudessa.

Ennen Euroopan yhdentymiseen liittyneitä ratkaisuja Pohjolan kansojen keskinäinen yhdentyminen oli viety hyvin pitkälle.

Valitettavasti emme kyenneet muodostamaan Euroopan talousalueen puitteisiin ”Pohjolan yhteisöä”, joka olisi ollut liittovaltioksi kehittyvän EU:n rinnalla itsenäisesti kehittyvä ”Euroopan Kanada”.

Kovasti kärsinyttä Pohjoismaiden keskinäistä yhteisöä olisi pyrittävä uudelleen kaikin tavoin vahvistamaan.

Snellmanin hengessä koko Pohjola voisi etsiä ”edistymisen virikettä” sekä sisältäpäin, yksilöiden pyrkimisestä siveellisyyteen, että ulkoa, kun kansakuntamme joutuvat kosketuksiin toisten kansakuntien kanssa. Tällä tavoin voisimme antaa myönteisen panoksemme koko ihmiskunnan kehitykseen.

x  x  x

Lisätietoa kirjoituksessa käsitellyistä asioista löytyy muun muassa teoksistani ”Yhteinen tehtävämme”, ”Paneurooppa ja uusidealismi” ja ”Suomen linja”. Ne ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.