Ukrainan järjetön sota on saatava vihdoinkin loppumaan

Eilisessä joulutervehdyksessään paavi Franciscus vetosi jälleen rauhan saamiseksi Ukrainaan.

Vuoden 2021 joulupuheessaan paavi oli kehottanut välttämään Ukrainassa kytevän konfliktin kärjistymistä. 

Venäjän hyökättyä helmikuun lopulla 2022 Ukrainaan paavi Franciscus on joulutervehdyksissään vedonnut rauhan puolesta. 

Vuoden 2022 lopulla kirjoitin blogin, jossa käsittelin paavin joulutervehdystä. Se liittyi muihin ajankohtaisiin blogeihini, joissa kirjoitin Ukrainan sodasta ja Suomen Nato-jäsenyydestä. (Mitä Suomelle on tapahtunut? ss. 57-72) 

Paavin joulutervehdystä käsitelleen blogin voisin nyt julkaista otsikkoa myöten lähes sellaisenaan. Suurin muutos kahden vuoden takaiseen blogiini tarvittaisiin lukuihin osapuolten kärsimistä tappioista.

Todellisia tappioita oli silloinkin vaikea tietää. 

Huomautin, että länsimaissa oli sotapropagandan avulla elätelty toiveita, että Ukraina saattaisi voittaa sodan.

Oli uskoteltu, että Ukraina kykenisi häätämään Venäjän joukot kaikilta alueiltaan, Krimin niemimaa mukaan lukien. Tällä puolestaan pyrittiin ylläpitämään yleisen mielipiteet tukea Ukrainalle annettavan tuen jatkamiseksi ja tehostamiseksi.

Venäjän kärsimiä tappioita paisuteltiin ja Ukrainan menetyksiä vähäteltiin.

Suomessa arvioita Ukrainan sodasta oli lisäksi värittänyt maamme hakemus liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi.

Jäsenyyttä edistääkseen Suomi oli asettunut etulinjaan sekä Venäjän vastaisessa pakotepolitiikassa että Ukrainan sotaponnistusten tukemisessa.

Kovinta linjaa olivat edustaneet myös maamme valtiollisen johdon lausunnot.

x  x  x

Kirjoitin, että jopa Yhdysvalloista oli kuultu realistisempia ja maltillisempia arvioita.

Julkisuuteenkin oli tihkunut tietoa myös osapuolten todellisista tappioluvuista.

Yhdysvaltain asevoimien komentaja kenraali Mark Milley oli 9.11.2022 pitämässään puheessa arvioinut, että Ukraina ja Venäjä olivat kumpikin siihen mennessä menettäneet kaatuneina ja haavoittuneina jo noin 100 000 sotilasta.

Huomautin, että tappiolukuja vertailtaessa oli otettava huomioon, että toistaiseksi Ukrainan joukot olivat käyneet lähinnä puolustustaistelua.

Tähän nähden Ukrainan luvut olivat olleet suhteettoman suuret. Yleensä arvioidaan, että hyökkääjän tappiot ovat ainakin kolme kertaa suuremmat kuin puolustajan menetykset.

Kenraali Milley oli todennut, että sodan rauhanomainen, neuvoteltu lopettaminen voisi olla mahdollista, mikäli etulinjat talven aikana vakiintuisivat.

”On oltava molemminpuolinen ymmärrys, että sotilaallinen voitto ei välttämättä ole saavutettavissa, ja siksi on käännyttävä muihin keinoihin.”

Valitettavasti tällaista ymmärrystä ei syntynyt.

Kesällä 2023 Ukraina kykeni suurin uhrauksin valtaamaan takaisin osan Venäjän aikaisemmin valloittamista alueista. 

Tänä vuonna Venäjän joukot ovat jälleen edenneet.

Kuluneiden kahden vuoden aikana ovat sekä Ukrainan että Venäjän tappiot tuntuvasti kasvaneet. 

x  x  x

On murheellista, että Ukrainassa vuoden 2022 alussa ajauduttiin täysimittaiseen sotaan.

Neuvostoliiton hajotessa itsenäisyytensä saavuttanut Ukraina oli sisäisesti hyvin hauras valtio. Kaikkien ulkovaltojen olisi tullut tukea maan yhtenäisyyttä.

Ukrainan sisäiset ristiriidat kuitenkin kärjistyivät ja johtivat vuoden 2014 alussa puhjenneeseen sisällissotaan. 

Saksan ja Ranskan tuella saatiin aikaan Minskin aseleposopimus. Kun taistelut vuoden 2015 alussa yltyivät uudelleen, solmittiin Minsk II -sopimus.

Venäjän hyökkäys olisi ollut mahdollista välttää, jos Minsk II olisi pantu täytäntöön.

Ukrainalle tämä olisi ollut paras ratkaisu.

Maaliskuussa 2022 oltiin lähellä sopimusta, jolla rauha olisi palautunut Ukrainaan. (Sota vai rauha Suomelle? ss. 118-134) 

Siinä vaiheessa Suomikin oli vielä mukana keskusteluissa. Presidentit Sauli Niinistö ja Vladimir Putin kävivät puhelinkeskustelun, jossa Putin kertoi Venäjän ehdot. Niinistö välitti ne CNN:n kautta julkisuuteenkin.

Tiivistin kommenttini Venäjän rauhanehdoista 15.3.2022 julkaisemassani blogikirjoituksessa:

”Asian ydin on siinä, että sotatoimet pitäisi saada mahdollisimman pian loppumaan. Kaiken aikaa syntyy valtavaa tuhoa ja kärsimystä, ja pakolaisvirrat paisuvat. Rauhan tekeminen käy yhä vaikeammaksi.

Ukrainalaisten kannalta tilanne on kohtuuton. Johtavista länsimaista heitä yllytetään jatkamaan taistelua, mutta heille ei anneta tarvittavaa aseistusta ja muuta sotilaallista tukea.

Kirjoitukseni tähtää siihen, että saataisiin nopeasti aikaan tulitauko ja päästäisiin neuvotteluihin. Niihin johtavilla länsimailla on suuri vaikutusvalta pakotepolitiikan avulla.

Sotaa ukrainalaisten on vaikea ilman ulkomailta saatavaa tukea voittaa, mutta rauhanneuvotteluissa he voisivat länsimaiden tuella päästä hyvään tulokseen.”

x  x  x

Johtavat länsimaat eivät kuitenkaan antaneet tukeaan Turkin johdolla syntyneelle aseleposopimukselle, jonka pohjalta rauhanneuvotteluja olisi voitu käydä.

Tuhoisa sota jatkui.

Nyt toivotaan, että Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump saisi aikaan sopimuksen sodan lopettamiseksi.

Ukrainan kannalta tämä ”diili” olisi huonompi kuin Minsk II tai keväällä 2022 tarjolla ollut sopimus, mutta paljon parempi kuin se, mihin sotaa jatkamalla päädyttäisiin.

x  x  x

Teokseni ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” sisältävät runsaasti tietoa Ukrainan sodasta ja Suomen Nato-jäsenyydestä. Ne ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Näitä Pohjantähti-keskuksen kustantamia teoksia voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta, ja ne toimitetaan poikkeuksellisesti ilman toimituskuluja.