Nuorimmasta vanhimmaksi?

Eilen osallistuin Keskustan Peräpohjolan piirin vaalistarttiin Torniossa ja vaalitapahtumaan Simossa.

Olin ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntaan vuoden 1970 vaaleissa, 53 vuotta sitten.

Silloin Keskustalla oli 50 kansanedustajaa. Lapin vaalipiirillä oli kymmenen paikkaa, joista Keskustalla neljä.

Keskusta kärsi romahdustappion. Saimme vain 36 kansanedustajaa. Lapissakin menetimme yhden paikan.

Tulin valituksi, ja sain Keskustan ehdokkaista suurimman äänimäärän.

Olin 23-vuotiaana silloin valitun eduskunnan nuorin jäsen. Vaalien jälkeen ”Etelän mediaan” ehti jo levitä virheellinen tieto, että Erkki Tuomioja olisi ollut nuorin edustaja. Hän on kuitenkin muutamia viikkoja minua vanhempi.

Olin Keskustan ainoa nuori kansanedustaja. Seuraavissa vuoden 1972 hajotusvaaleissa sain aisaparikseni äskettäin edesmenneen Olavi Martikaisen.

Me nuoret ryhdyimme uudistamaan Keskustaa. Puolue palasi alkiolaisille aatteellisille juurilleen.

Puolueelle kehitettiin radikaali aluepoliittinen ohjelma. Ryhdyimme jälleen ajamaan ”köyhän asiaa”, puolustamaan vähävaraisia ja vähäosaisia ihmisiä.

Kahdessa vuosikymmenessä Keskusta nousi Suomen suurimmaksi. Vuoden 1988 presidentin- ja kuntavaaleissa nousimme takaisin suurten joukkoon. Vuoden 1991 vaaleissa tuli ”veret seisauttanut” vaalivoitto ja nousimme suurimmaksi.

Vuoden 1991 vaaleissa siirryin ehdokkaaksi Uudellemaalle ja sain koko maan suurimman äänimäärän.

Tuin kaikin voimin Keskustan vaalimenestystä myös Lapissa. Ehdokkaiden kesken syntyi kova kilpailu, ja Keskusta sai silloin jaossa olleista kahdeksasta paikasta peräti viisi.

Keskustan uuden nousun eväät ovat nyt samat kuin viisi vuosikymmentä sitten. On harjoitettava väkevää aluepolitiikkaa, jolla hillitsemme suurkaupunkien liiallista kasvua ja vahvistamme maaseudun ja maakuntien elinvoimaa. On puolustettava kaikkia vähäosaisia.

Huhtikuun vaaleissa Lapista valitaan enää kuusi kansanedustajaa. On entistäkin tärkeämpää, että valinnat osuvat kohdalleen. Valittavien edustajien on puolustettava tehokkaasti lappilaisten etuja.

Toisaalta Lapista on valittava edustajia, jotka voivat antaa arvokkaan panoksen Suomen itsenäisyyden puolustamisessa ja kansallisten etujemme ajamisessa.

Lappi on Suomen maakunnista kansainvälisin. Olemme vahvimmin riippuvaisia siitä, että Suomen ulkosuhteet ovat mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Viime vaaleissa Keskusta oli vähällä menettää kolmannen paikkansa eduskunnassa.

Uskon, että meillä on mahdollisuudet saada edelleen kolme paikkaa, kun teemme lujasti töitä ja kun saamme aikaan reilun kilpailun ehdokkaiden kesken.

Jos tulen valituksi, olen ilmeisesti uuden eduskunnan vanhin jäsen, ikäpuhemies. Nykyisen eduskunnan jäsenten joukossa vanhin on Erkki Tuomioja. Hän ei asettunut enää ehdolle.

Lapin äänestäjät ratkaisevat, nouseeko nuorin pitkän uransa lopulla joukon vanhimmaksi.

Vuoden 1970 vaaleissa tapahtui nuorten läpimurto, kun äänestäjät halusivat vanhojen miesten joukkoon nuoria miehiä.

Sittemmin on tapahtunut uusi kumous, kun nuoret naiset ovat vallanneet puolueiden, eduskunnan ja hallituksen johtopaikat.

Ehkä äänestäjät nyt ajattelevat, että joukkoon sopisi myös minun kaltaiseni varttunut mies. Ehkä ajatellaan, että kokemustakin juuri nyt tarvitaan.

Tätä toivon ja tähän uskon.