Suomen salattu tie uusiin sotiin

Marraskuun lopulla ilmestyy uusi kirjani, jonka nimi on ”Sota vai rauha Suomelle?” – sama kuin J.V. Snellmanin vuonna 1863 ilmestyneen artikkelin.

Kirjan työnimi oli ”Suomen salattu tie uusiin sotiin”.

Teoksessa kerrotaan, kuinka olemme viime vuosina olleet mukana ennalta kirjoitetussa ja taitavasti ohjatussa näytelmässä, joka on vienyt Suomen osapuoleksi Ukrainan sotaan ja hakemaan jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

Näytelmän juonta on kehitelty vuosien, jopa vuosikymmenten, kuluessa. Tämä toiminta on ollut suurimmaksi osaksi avointa.

Vain harvat ovat kuitenkin ymmärtäneet, mistä on ollut kysymys. Toiminnan todelliset tarkoitusperät on salattu.

Tämän ja viime vuoden osalta on salattu myös olennaisia tapahtumia. Ne ovat tulleet esiin vasta ajan oloon. Kaikkea emme tiedä vieläkään.

Suomea on viety uusiin sotiin.

Jo nyt Suomi on mukana Yhdysvaltain käynnistämässä ”uudessa kylmässä sodassa”, sen etulinjassa ja jopa sen yhtenä alullepanijana.

Uuden kylmän sodan kuuma ydin on Ukrainassa käytävä sota. Suomesta on tullut sen osapuoli.

Vasta aika näyttää, mihin sotiin Nato-jäsenyys Suomen vie.

x x x

Voidaksemme ymmärtää Suomen, Euroopan ja koko maailman tapahtumia, meidän pitäisi tuntea niiden taustat ja keskinäiset yhteydet.

Suomessa on kahden viime vuoden aikana ollut vallalla hyvin yksipuolinen julkisuus. Erityisesti Ukrainan tapahtumista ja Suomen turvallisuuspolitiikasta on tiedotusvälineiden kautta ollut mahdotonta saada totuudenmukaista käsitystä.

Tämän vuoden puolella olemme olleet suoranaisen sotapropagandan ja sotasensuurin kohteena. Ukrainan sota ja Suomen Nato-jäsenyys on kytketty toisiinsa.

Näinä vuosina olen julkaissut kirjoituksia, joissa olen kertonut tosiasioihin nojautuen ja tasapuolisesti Suomen, Euroopan ja maailman tapahtumista.

Olen esittänyt perusteltuja mielipiteitäni. Olen pyrkinyt vaikuttamaan Suomen linjaan ja toimintaan.

Viime helmikuuhun saakka pyrin estämään Ukrainan jäätyneen konfliktin kärjistymisen kuumaksi sodaksi. Venäjän hyökättyä Ukrainaan olen pyrkinyt saamaan aikaan tulitauon, aselevon ja neuvottelut kriisin rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi.

Pyrin vaikuttamaan siihen, että Suomi ei olisi sodan keskellä ja kovalla kiireellä päättänyt hakea Nato-jäsenyyttä

Suomessa on ollut vallalla sotaisa ilmapiiri.

Olen joutunut suorastaan silmittömien hyökkäysten kohteeksi. Kovin monia on totuus satuttanut.

x x x

Päiväsin kirjani 24. lokakuuta. Silloin oli kulunut tasan kahdeksan kuukautta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Sen jälkeenkin on tapahtunut paljon ja edelleen tapahtuu. Näiden tapahtumien ymmärtämiseksi on tärkeää perehtyä niiden taustoihin.

Valtioneuvosto on julkistanut lausuntoja varten luonnoksen lakiehdotuksesta, jolla on tarkoitus lyödä lukkoon Suomen Nato-jäsenyys.

Päätös pyritään tekemään nykyisessä eduskunnassa ja sen yksinkertaisella enemmistöllä. Tätä kommentoin 3.11. julkaisemallani blogilla ”Nyt tarvitaan K.J. Ståhlbergin kaltaisia laillisuuden puolustajia”.

Tässäkin yhteydessä on jatkettu suoranaisia valheita Nato-jäsenyyden vaikutuksista.

Ministereiden suulla on todisteltu, että Suomeen ei olisi tulossa ydinaseita. Toisaalta sille ei aiota asettaa esteitä.

Totuus on löydettävissä julkisista lähteistä.

Suomen Nato-jäsenyys ja F-35 -hankinta liittyvät toisiinsa.

Vuoden 2021 alussa tasavallan presidentti Sauli Niinistö irtisanoutui eduskunnan kannasta, jonka mukaan Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan. Hävittäjähankintaa hän perusteli sillä, että Suomen tulee olla mukana suurvaltojen ”uhkatasapainossa”.

Hävittäjähankinta julkistettiin 13.12.2021. Samana päivänä Sauli Niinistö sopi Suomen Nato-jäsenyyden vireillepanosta Joe Bidenin kanssa.

Nyt jo puhutaan avoimesti siitä, että Suomen F-35 -hävittäjät varaudutaan aseistamaan risteilyohjuksilla, jotka kantavat taktisia ydinaseita.

Ydinasesodassa Suomesta saattaisi tulla jopa hyökkäysalusta ja taistelutanner.

Nyt kerrotaan jo siitäkin, että Suomelle tulee velvoite osallistua Baltian maiden ja Islannin ilmavalvontaan. Suomen maajoukoille tulee päävastuu tukea ainakin Viron, ehkä myös Latvian aluepuolustusta.

Naton jäsenenä Suomi joutuu vastuuseen kaikkien jäsenmaiden puolustamisesta. Nämä vastuut ollaan ulottamassa myös kauas Euroopan rajojen ulkopuolelle.

x x x

Myös Ukrainan sodasta alkaa totuus vähä vähältä paljastua.

Eilen Ilta-Sanomat julkaisi uutisen, joka oli otsikoitu ”Yhdysvallat rohkaisee Ukrainaa suostumaan neuvotteluihin Venäjän kanssa”. Se perustui Washington Postin eilen julkaisemaan juttuun.

Ilta-Sanomin uutinen tuo mieleeni 5. heinäkuuta julkaisemani kirjoituksen ”Pitäisikö Ukrainan pelätä kokevansa Armenian kohtalon?”. Se oli yksi niistä blogeistani, jotka Uusi Suomi kesällä Puheenvuoro-palstaltaan sensuroi.

Ennakoin, että Ukraina saattaisi kokea saman kohtalon kuin Armenia kaksi vuotta sitten. Venäjä ei Azerbaidshanin ja Turkin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaistaan tukenut ja taivutteli sen pakkorauhaan.

Kirjoitin:

”Ukrainan tukena ovat Yhdysvallat ja sen liittolaiset. Ne kuitenkin rajaavat puolustusvastuunsa vain Nato-maiden alueeseen. Tuki Ukrainalle on rajattu siten, että se ei johtaisi suoraan sotilaalliseen yhteenottoon Venäjän kanssa.

Ukraina itse asiassa käy suurin uhrauksin Yhdysvaltain ja Naton puolesta sijaissotaa (proxy war) Venäjää vastaan. Tavoitteena on Venäjän kukistaminen.

Vaikka Ukrainan tukena on maailman vahvimpia sotilasmahteja, se ei voi luottaa voittavansa sodan. Tukijat ovat rajanneet oman toimintansa siten, että ne eivät osallistu taisteluihin.

On otettava huomioon, että Venäjä on sotilaallinen suurvalta ja myös ydinasevaltio. Sekin on mahdollista, että Venäjä tarvittaessa turvautuu taktisiin ja pienempitehoisiin ydinaseisiin.

Ukrainan olisi joka tapauksessa viisasta ottaa huomioon se mahdollisuus, että se saattaa joutua kokemaan Armenian kohtalon. Nyt tukeaan vannovat suurvallat saattavat lopulta taivutella sitä kompromissirauhaan.”

Kysyin, kannattiko sitä ennen kärsiä raskaat tappiot ja altistua jopa ydinaseiskuille?

Kysyin, olisiko jo aika pyrkiä tulitaukoon, aselepoon ja neuvottelujen käynnistämiseen.

Nyt liittolaiset Washington Postin mukaan jo rohkaisevat Ukrainaa rauhantekoon.

x x x

Teokseni ”Sota vai rauha Suomelle?” on ostettavissa ja tilattavissa kirjakaupoista ja markettien kirjaosastoilta. Se tulee myytäväksi myös Pohjanrannan verkkokauppaan. Julkaisupäivä on marraskuun lopulla.