Lailla on maata rakennettava

Otsikkoon kirjaamani vaatimus on oikeusvaltion ikivanha periaate.

Se on usein liitetty tasavaltamme ensimmäiseen presidenttiin Kaarlo Juho Ståhlbergiin, josta kirjoitin lokakuun 9. päivänä julkaisemassani blogissa.

Ståhlberg itse sanoi, että ”maata hallitaan lailla eikä tunteilla”. Tätä oli tarpeen korostaa erityisesti ensimmäisen tasavallan aikana – ja jälleen aikana, jota nyt elämme.

Ståhlberg oli ennen muuta laillisuusmies, joka vaikutti keskeisellä tavalla tasavaltaisen valtiomuodon toteuttamiseen ja maamme ensimmäisen perustuslain laatimiseen.

Ståhlbergin johdolla laadittu perustuslaki säilyi kautta vuosikymmenten sellaisenaan, ja sitä myös noudatettiin.

x x x

1990-luvulta alkaen meno on muuttunut.

Kun Suomi vietiin vuoden 1995 alussa Euroopan unionin jäseneksi, säädettiin poikkeuslaki sen vuoksi, että liittymissopimusta ei olisi saatu hyväksytyksi perustuslain mukaisessa järjestyksessä.

Jäsenyys on tullut meille kalliiksi, ja se on johtanut itsenäisyytemme pahaan kaventumiseen. Olemme osa velkaunionia. Nyt EU on puuttumassa jopa meidän metsiimme.

Euroopan talousalueen (ETA) jäsenenä olimme jo päässeet EU:n sisämarkkinoille ja saavuttaneet sitä kautta jäsenyyden tärkeimmät edut.

Euroalueeseen Suomi vietiin perustuslakia rikkoen ilman kansanäänestystä. Tämäkin oli onneton ratkaisu sekä taloudellisesti että itsenäisyyttämme ajatellen.

Nyt kun Suomea ollaan viemässä sotilasliitto Natoon, perustuslakia jälleen rikotaan.

Vielä tämän vuoden tammikuussa tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä oli selvä kanta, että jäsenyyden hakemisesta päätetään kansanäänestyksellä. Keväällä hän luopui tästä ja katsoi, että mielipidetutkimukset riittivät.

Myös päätöksentekoa valmisteltaessa toimittiin tavalla, joka oli ilmeisessä ristiriidassa perustuslain määräysten kanssa.

Huonosti on Ståhlbergin perintöä ulkosuhteissamme vaalittu.

x x x

Viikonloppuna perehdyin K. J. Ståhlbergin toimintaan kunnallisen itsehallinnon puolustajana. Siitä on Erkki Mennola kirjoittanut vuonna 2010 ilmestyneen mielenkiintoisen teoksen ”Kulosaaren ilta”.

Kunnallisella itsehallinnolla on perustuslain suoja, mutta sitäkään ei ole aina kunnioitettu. Tämän sai Ståhlberg henkilökohtaisestikin kokea.

Presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg muutti asumaan Kulosaareen, joka oli silloin vielä itsenäinen kunta. Sotien jälkeen Kulosaari liitettiin pakkopäätöksellä Helsingin kaupunkiin. Ståhlberg vastusti liitosta perustuslakiin vedoten, mutta vastaväitteitä ei kuunneltu.

Kulosaaren pakkoliitoksella ja muilla samaan aikaan toteutetuilla kuntaliitoksilla oli suuri vaikutus Helsingin, pääkaupunkiseudun ja koko Suomen tulevaan kehitykseen.

Helsingin seutu ei lähtenyt kehittymään monien ulkomaisten esikuvien mukaisiksi puutarhakaupungeiksi, vaan astuttiin keskittämispolitiikan tielle. Tämä on johtanut onnettomiin seurauksiin sekä Helsingin seudun että koko maan kehityksessä.

Erkki Mennola osoittaa kirjassaan, että kunnallista itsehallintoa loukkaamalla on sittemmin tehty useita ratkaisuja, jotka ovat vieneet koko Suomea vahingolliseen suuntaan.

Osaa niistä olen parhaani mukaan vastustanut.

x x x

Vanhasen I hallituksen ns. puolivälin riihessä keväällä 2005 pääministeri ja kuntaministeri Hannes Manninen veivät läpi Paras-hankkeen. Puoluehallituksen ja työvaliokunnan jäsenenä sitä voimakkaasti vastustin.

Paras-hanke johti moniin huonosti harkittuihin kuntaliitoksiin. Tässä toteutettiin vapaaehtoista pakkoa.

Myöhemmin virinneen sote-uudistuksen käsittelyssä Hannes Manninen sen sijaan puolusti kuntien itsemääräämisoikeutta. Yhdessä kokoomuksen Kimmo Sasin kanssa Helsingin Sanomissa 20.4.2016 julkaisemassaan kirjoituksessa hän ehdotti, että maakunnista tehtäisiin aluetason kuntia.

Kannatin ehdotusta ja julkaisin sen blogipalstallani. Myöhemminkin puhuin ja toimin sen puolesta.

Tällaisia mielipiteitä ei kuitenkaan otettu huomioon. Kaksi peräkkäistä hallitusta ajoi läpi sote-uudistuksen, joka johti keskitettyyn, valtiojohtoiseen järjestelmään.

Aika näyttää kyetäänkö sitä jälkikäteen edes osittain korjaamaan.

x x x

Mennolan kirja päättyy ratkaisuun, jossa olin ministerinä mukana.

Vanhasen II hallituksen alkutaipaleella kesäkuussa 2007 valtioneuvostossa tehtiin päätös, jolla suuri osa Sipoon kuntaa liitettiin pakkopäätöksellä Helsingin kaupunkiin.

Vastustin yhdessä Mauri Pekkarisen ja kahden RKP:n ministerin kanssa tätä päätöstä.

Liitosalueelle oli määrä rakentaa 100 000 asukkaan uusi kaupunginosa, jonne vedettäisiin myös metrolinja.

Sittemmin on käynyt ilmeiseksi, että tämä suunnitelma jää toteutumatta.

Suomessa sotien jälkeen toteutettu vahingollinen keskittämispolitiikka on oleellisilta osiltaan perustunut siihen, että kunnallista itsehallintoa ei ole kunnioitettu.

Sekä ulkosuhteissamme että sisäiseen kehitykseemme liittyvissä ratkaisuissa olisi K. J. Ståhlbergin laatimaa perustuslakia pitänyt kunnioittaa ja toteuttaa.

Lailla olisi maata pitänyt rakentaa, kuten vanha oikeusvaltion periaate olisi edellyttänyt.

Tehdyistä virheistä on opittava. Suomen on palattava oikeusvaltion tielle ja noudattamaan omaa perustuslakiaan.